Terhi Törmälehto - Vaikka vuoret järkkyisivät

Elsa on kainuulainen lukiolaistyttö, perheensä ainoa lapsi. Äiti on Kainuuseen etelän rintamailta tullut moderni toimittaja, isä paikallinen rajavartija. Kodissa kaikuvat päivittäin ukin ja mummin körttiläisvirret. Luokkatovereidensa Miran ja Talvin johdattelemana Elsa päätyy helluntailaisten herätyskokouksiin. Vaikutelma on vahva, ja kaikki kolme tulevat yksi kerrallaan uskoon. Elsan kotona ei tätä katsota hyvällä.

Elsasta helluntailaisuudessa kaikki on ihanaa ja ylevää. Ilo Herrassa, Pyhä Henki, Pyhän Hengen kaste ja armolahjoista tavoitelluin, kielillä puhuminen. Toiset tytöt saavat kokea kielillä puhumisen melko nopeaan, mutta tuskastuneelle Elsalle sitä ei vain kuulu. Tytöt tutkivat Raamattua, rukoilevat tuntikausia kädet kohti taivasta, käyvät kokouksissa ja rukouspiireissä ja haluavat herätyksen koko Kainuuseen.  Tätä varten heillä on mm. yksityiskohtainen ja tragikoominen Alko-projekti. Helluntailaisuus imaisee heidät täysin.

Toisaalta kolmikko tuntuu aivan tavalliselta tyttöporukalta: meikataan, hihkutaan ja uneksitaan pojista. Mutta seksuaalinen vapautuminen ei ole heitä varten, on odotettava Jumalan merkitsemää miestä ja hääyötä. Elsa rakastuu helluntailaisperheen poikaan, ihanaan enkelihiuksiseen Benjaminiin; onnea ja seksuaalisen läheisyyden toivoa on ilmassa. Benjamin kuitenkin katoaa Elsan elämästä - selityksiä antamatta, hyvästejä jättämättä. Pettymys ja hylkääminen jättävät Elsaan syvät arvet.

Toisessa aikatasossa tapaamme Elsan muutaman vuoden kuluttua Bogotassa, jonne hän on päätynyt opiskelemaan ja opettamaan yliopistossa. Elämä on nyt täällä, tässä väkivaltaisessa ja vaarallisessa miljoonakaupungissa, jossa sissiliikkeet ja huumekauppiaat taistelevat taukoamatta. Elsa on Bogotassakin aktiivinen helluntaiseurakuntalainen, rutiininaan samat kokoukset ja samat uskonepäilyt kuin kotona Kainuussakin. Elsan seksuaalisuus odottaa edelleen täyttymystään.

Manuel on mies, joka tuo Elsan elämään valon ja uuden toivon. Sissien vankina vuosia ollut mies on säikky, vainoharhainen ja traumatisoitunut, mutta koska Manuel on helluntailainen uskonveli, Elsa tekee mitä vain hänen hyväkseen. Heidän hetkensä ovat täynnä kaunista läheisyyttä miehen piirtäessä Elsan iholle kasveja, köynnöksiä ja iguaaneja. Tosin Elsa haluaisi enemmän, mutta Manuel ei anna sitä mitä Elsa kaipaa, ja hän lyöttäytyy yhteen maallisen Santiagon kanssa. Elsan ilo Herrassa vähenee vähenemistään. Esim. kun Manuel pajattaa kokouksessa kielillä - muka-arabiaa! - Elsa haluaisi vaientaa miehen. Ja sitten ilmaantuu vielä helluntaiuskoon tullut Soledad. Oliko sittenkin niin, että Elsan horjuva usko tarvitsi Manuelin horjumatonta uskoa eikä päinvastoin?

Vaikka vuoret järkkyisivät kertoo nuoren naisen kokemuksen helluntailaisuudesta. Törmälehdon tietämys on vankkaa, ilmeisesti hän tuntee liikkeen omakohtaisesti. Helluntailaisuuden pääpiirteet tulevat tiukkuudessaan hyvin esiin. Kielillä puhumisen tärkeys korostuu, koomisinekin piirteineen.  Kirja on loistavasti kirjoitettu. Törmälehdon kieli on hyvin valmista, tavattoman kaunista ja soljuvaa. Herkkä ja kuvaileva kerronta kevensi runsasta uskonnollisuutta.

Bogota ja Kolumbian epävakaa poliittinen tilanne kerrotaan myös hyvin asiantuntevasti. Vuoret piirtyvät sinisinä, jylhänkauniina ja jyrkkinä; meluisat ja värikkäät kadut kihisevät elämää, kaupustelijoita ja jonglöörejä; keittiöissä tuoksuvat yrtit ja eksoottiset hedelmät... Mutta eloisien latinalaistunnelmien ja kiihkeiden samban rytmien taustalla piilee armoton köyhyys, uhka ja pelko. Emme me täällä Suomessa ymmärrä, miltä tuntuu elää jatkuvan sissi- ja huumesodan keskellä ja Farcin iskujen pelossa. Kiitos Törmälehdon, tieto ja suru lisääntyivät.

Aihe on itselleni lähtökohtaisesti hankala. Olen epäilevä Tuomas, jonka on vaikea uskoa todeksi monia kirjassa totena esitettyjä asioita. Omakohtaista kokemusta eri herätysliikkeitten sisältä ei ole, mutta olen törmännyt lestadiolaisiin, jehoviin, helluntailaisiin ja Kristuksen seurakuntaan kuuluneisiin. Luopuminen kerran niin tärkeästä uskosta on kaikkiin jättänyt traumoja ja sen tyhjyyden, jonka kirjan Elsakin koki. Törmälehdon tarinassa oli mielenkiintoista se, että Elsa hakeutui itse helluntailaisuuteen, yleensähän se tulee ikäänkuin annettuna vanhemmilta ja perheeltä. 

Timo Nummisen suunnittelema kansi on tavattoman kaunis. Erittäin vahva, valmis ja lupaava esikoinen.

Tätä mieltä olivat Kirjaluotsi, Koukussa kirjoihin, Kirja hyllyssä

EDIT
Aihe tuntuu herättävän keskustelua muualla somessa. Netistä toki löytyy rajaton määrä artikkeleita aiheesta, mutta lisään tähän yhden linkin Uskontojen uhrien tuki ry:n sivulle. Sivustolta löytyy paljon tietoa karismaattisista herätysliikkeistä. Ilta-Sanomat kertoo mm. ihmeparantumisista näin.

- Omasta hyllystä löytyy tämä kirja, joka ei kerro helluntailaisuudesta vaan kartanolaisuudesta: Ulla Appelsin - Lapsuus lahkon vankina, Leevi K. Laitisen tarina / Wsoy 2010. Linkki Suketuksen bloggaukseen.

- Pauliina Rauhalan Taivaslaulu / Gummerus 2013 kertoo taas lestadiolaisuudesta. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta Kirsin kirjanurkassa oltiin tätä mieltä.

Terhi Törmälehto

Vaikka vuoret järkkyisivät
Kansi Timo Numminen

****

Otava 2017

Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle