Petri Tamminen - Suomen historia

Kirjan mahtipontinen nimi antaa odottaa vähintään 500-sivuista tiukkapränttistä faktaopusta, mutta ei. Tammisen näkökulma Suomen historiaan on kenties kevyempi, mutta sitäkin liikuttavampi: kirja koostuu tavallisten, eri-ikäisten suomalaisten muistoista sadan itsenäisyytemme vuoden ajalta. Tamminen keräsi näitä muistoja yli 500 henkilöltä sekä henkilökohtaisin että ryhmähaastatteluin.

Muistot liikuttavat ja koskettavat, mutta niiden surkuhupaisa komiikka saa myös nauramaan. Ne innostavat muistelemaan mitä itse teki tuolloin ja tuolloin, peilaamaan omia muistojaan kirjassa esitettyihin.

Itsenäisyytemme aikaa ovat muokanneet sodat: kansalaissota, talvi- ja jatkosota. Sitten oli pulan ja sotakorvausten aika. Armi Kuusela oli kaikkien rakastama 50-luvun superjulkkis ja Helsingin olympialaiset 1952 maamme toistaiseksi näyttävin kansainvälinen tapahtuma. Seurasi kylmää sotaa, Kekkosen aikaa ja noottikriisiä; Nokian ihmettä ja 90-luvun lamaa. Muistelot kattavat lähihistoriamme tärkeimmät tapahtumat, enemmän tai vähemmän koskettavasti. Yksi kauneimmista on otsikoitu Viipuri vuoden 1935 kohdalla. Otteita:

Sinne Viipuriin jos voisi pysäyttää ajan. Isä ja minä puiston penkillä, joku patsas siinä vieressä, pisaroita ilmassa mutta aurinkokin paistaa ja lehmuksissa on lehdet. Sen jos saisi ottaa ja sitten 50-luvulta eteenpäin melkein kaiken, niin tämähän olisi yhtä juhlakranssia tämä elämä. Mutta kun välissä oli ne vuodet, että lapset itki ja naiset itki ja miehet itki, ja aina oli joku jonnekin lähdössä ja koko ajan veisattiin, vanhat ukot hatut kourassa. Ja lapset niin yksin ja äidit kamalan yksin ja pelko kuin kipua.

Kirjan tekstit toivat mieleeni paljonkin itselle merkittäviä muistoja. Poimin niistä muutamia:

Helsingin olympialaiset 1952

Näen nuoret ja kauniit vanhempani Olympiastadionilla otetussa valokuvassa. Kenties he tekivät elämänsä ensimmäisen Helsingin matkan niitä seuratakseen. Äidillä on kansallispuku. He kertoivat usein valkoisesta rauhanenkelistä, joka juoksi stadionille.

Noottikriisi 1961

Elettiin kylmän sodan aikaa ja ilmapiiri oli pelottava ja uhkaava, etenkin kun meidän perhe asui lähellä Neuvostoliiton rajaa. Äitini, evakko, näki muutenkin painajaisia siitä, että ryssät ilmaantuvat pihalle.

Kennedyn murha 22.11.1963

Maailman toiveikkuus romahti ja maailman paha hiipi ensimmäistä kertaa mieleeni. Kuuntelin illalla radiosta Tapani Ripatin juontamaa Kaleidoskooppi-nimistä musiikkiohjelmaa, joka keskeytettiin järkyttävän uutisen vuoksi.

Sotajuttuja

Jos isällä kävi miehiä kylässä, ne sulkeutui heti vierashuoneeseen. Pienen hetken päästä isä haki tiskipöydän laatikosta sinikukkaiset kahvikupit ja kirjoituspöydän kaapista kirkkaan pullon.

Näin tapahtui minunkin lapsuuskodissani vain sillä erotuksella, että pullon toi aina naapurin Gunnar.

München ja Virén 1972

Oli tavattoman kuuma päivä ja Helsingissä asfaltti höyrysi. Mutta Virén nousi maankamaralta olympiavoittoon ja teki vielä maailmanennätyksen! Oi niitä aikoja!

Lama 1990-luku

Hesarin paksut työpaikkasivut loppuivat. Töitä ei yksinkertaisesti ollut tarjolla. Sormi suussa sitä ihmeteltiin ja kuunneltiin huonoja uutisia. Ja minä uhkarohkeana tyttönä ryhdyin pienyrittäjäksi!

Nopeasti luettuja, mutta koskettavia välähdyksiä Suomen lähihistoriasta. Oli mielenkiintoista nähdä Tamminen livenä Baba Lybeckin Kirja vieköön! -tapahtumassa Savoyssa. Taisto Oksanen tulkitsi upeasti kirjan muiston Yksinäisyys. Valitettavasti en saanut hänestä julkaisukelpoista  kuvaa.

Tätä mieltä olivat Katja, Tuija ja Arja

Petri Tamminen

Suomen historia

Otava 2017

***

Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle