13. tammikuuta 2017

Pierre Lemaitre - Camille


Camille alkaa aivan huikealla kohtauksella: kaunis nelikymppinen Anne Forestier osuu jalokiviryöstön silminnäkijäksi Monierin kauppakujalla keskellä kauneinta Pariisia. Hänet hakataan puolikuolleeksi, ja tuntuu kuin ryöstäjät vimmaisesti yrittäisivät saada naisen hengiltä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Verhoeven saa tiedon tapahtuneesta, koska hänen numeronsa löytyy uhrin kännykästä. Anne on Verhoevenin naisystävä.

Olen lukenut sarjan aiemmat osat Irène ja Alex, niistä ja enemmän Verhoevenista, tuosta 145-senttisestä pikkumiehestä voit lukea täältä.

Verhoeven on poissa tolaltaan ja salaa suhteen Anneen saaden valkoisilla valheilla jutun hoitaakseen. Ei ihme, että hän on luhistumaisillaan, ottaen huomioon mitä Irènelle tapahtui neljä vuotta sitten. Komisario miettii elämäänsä ja muistelee Irèneä. Hän on kiitollinen siitä odottamattomasta  onnesta, jonka Annen ilmaantuminen hänen elämäänsä on yllättäen suonut. Todellisuudessa Verhoeven tietää naisesta varsin vähän, vain sen, että Anne toimii matkailualalla ja hänellä on Nathan niminen veli. Mutta elämä ja onni ovat tässä ja nyt. Miksi ajatella menneisyyttä, miksi mietiskellä tulevaisuutta?

Lemaitre panee tässäkin Verhoevenin huijaamaan esimiehiään. Omavaltaisuus saavuttaa sellaiset mittasuhteet, että sisäinen tarkastus odottaa. Mutta nerokas Verhoevenimme yhdistää langanpäitä, löytää yhteyden edellisessä tammikuussa tapahtuneeseen neljään jalokiviryöstöön sekä hänen eniten vihaamaansa rikolliseen. Lemaitre antaa myös psykopaattiselle tappajalle äänen, ja se se vasta olikin karmivaa luettavaa!

Minerva 1 / 2017
Takuuvarmaa Lemaitrea, joskaan minusta ei niin tihentynyttä jännitystä ja hyytävyyttä kuin Alexissa. Tämä oli jotenkin leppoisampi, jos sitä sanaa nyt voi Lemaitren kohdalla käyttää. Nyt sitten vaan Rosieta odottelemaan!

Tätä mieltä olivat Camillesta mm. Marika / Oksan hyllyltä, Kulttuuri kukoisstaa, Tuijata

Pierre Lemaitre
Sacrifices 2012
Camille
Suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva 2016
***
Kirjastosta

5 kommenttia:

  1. No niin, kuulostaa hyvältä! Taidan pienen hetken odotella ennen kuin otan Camillen lukuun, sillä nyt on niin paljon muuta luettavaa pinossa. Tuon Rosien saatan skipata kokonaan, sillä enkuksi sitä ei ole ainakaan toistaiseksi saatavilla kuin e-kirjana. Lisäksi se on kovin lyhyt, joten sekin epäilyttää. Varaan tietenkin oikeuden muuttaa mieltäni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kaamee lukupino täälläkin... Toivottavasti Verhoevenin naisonni paranee Rosiessa. Sitä toivon todella!

      Poista
  2. Jep takuuvarmaa ja eleganttia, mutta tosiaan hieman rennompaa jälkeä. Camille: "Saatan olla polvenkorkuinen, mutta kurotan silti tähtiin." Tästä on meidän kaikkien hyvä lähteä... Rosieta vartoillessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuva sitaatti Takkutukka! Toivottavasti Rosiessa on taas Alexin imua.

      Poista
  3. Juu, leppoisuus on tosiaan suhteellista tässä sarjassa. Kiinnostavan sarjan on Lemaitre tosiaan luonut. Ja olen mukana kuorossa: Rosieta ootellen.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...