9. tammikuuta 2017

Sanna Tahvanainen - Pikkumusta


I don’t do fashion, I am fashion.


Pikkumusta on kurkistus Coco Chanelin elämään 1920-luvulla. Tuo originelli muotitaivaan ikoni (1883 - 1971) oli lähtöisin hyvin köyhistä oloista: äiti kuoli, isä hylkäsi ja viisi sisarusta erotettiin toisistaan. Coco joutui siskoineen tiukkaan nunnaluostariin, kaksi veljestä jonnekin perheeseen maalle. Myöhemmin Coco muunteli totuutta, kertoi elämäntarinaansa toisin, sanoen olleensa ainoa lapsi.

Neuvokas Coco ymmärsi, miten nuori köyhä nainen saavutti tuon ajan maailmassa menestystä ja kuuluisuutta: tietenkin kuuluisien ja rikkaiden rakastajien siivellä. Heitä olikin sitten toisiaan seuraava liukuhihna. Ehkä kaikista rakkain oli englantilainen yläluokkainen Arthur Boy Capel, jonka kanssa suhde kesti 9 vuotta. Avioliitto ei tullut kyseeseen, sillä Coco ei sopinut seurapiireihin. Hän oli demimonde, ylläpidetty puolimaailman nainen. Boy meni naimisiin toisen kanssa ja kuoli auto-onnettomuudessa. Coco ei avioitunut koskaan. Cocolla oli pitkä suhde myös maailman rikkaimmaksi kutsutun miehen, Westminsterin herttuan Bonnien kanssa, mutta Boyn haudalla hän onnettomana valittaa:

Miksi jätit minut? Minulla ei ole ketään. Ei ketään koko maailmassa. (...)  Bonniesta ja minusta ei ole paljon sanottavaa. En rakasta häntä, ja tuskin hänkään rakastaa minua. Hän haluaa minua vain niin kauan kuin huvitan häntä. Olen pikantti mauste verrattuna niihin hyvin kasvatettuihin aatelisnaisiin, joiden kanssa hän on seurustellut koko elämänsä. Jos minä olen teelusikallinen chiliä, hän on lasi väljähtynyttä olutta. Minähän en edes juo olutta. Juon tuskin mitään.

Pikkumusta on hulvaton, hurmaava, hullutteleva ja traaginenkin tarina Cocon elämästä - mielikuvituksellinen faktan ja fiktion liitto. Dekadentti Pariisi juhlii ja kirjan sivuilla vilisee oikeita tunnettuja kuuluisuuksia: balettitanssija Nižinski, Venäläisen baletin perustaja Djagilev, Picasso, runoilija Paul Morand, suuriruhtinatar Maria Pavlovna...  Näiden kuuluisuuksien ympärille Tahvanainen punoo kutkuttavia ja absurdeja tapahtumia.  Coco lähtee mm. puolalaisen pianistin Misian ja tämän katalonialaisen taidemaalarimiehen Sertin mukaan neljän viikon häämatkalle. Tutkitaan Venetsian ja Rooman nähtävyyksiä ja taideaarteita; ja Coco löytää Tizianin punaisen!

Coco sponsoroi Djagilevin balettia ja saa Nikolai II:n serkulta, suuriruhtinas Dimitriltä lahjaksi Romanovien moninkertaisen helminauhan; hän kuuntelee miten Dimitri oli mukana raivaamassa Rasputinia pois pelistä; opettelee väkisin syömään niljakkaita ostereita ja kuvottavia suolaisia oliiveja. Kaiken glamourin, juhlinnan ja rakastajien keskellä hän tekee työtä ja työllistää tuhansia ompelijoita. Hänellä on iso asunto ateljeensa yläpuolella Rue Cambonilla, mutta se on niin täynnä tavaraa että siellä ei voi nukkua. Cocon makuuhune on hotelli Ritzissä, yli 30 vuotta.

Kirja ei enää kerro Cocon myöhemmistä vaiheista, mutta saksalaismiehityksen aikana hänen rakastajanaan oli natsi Dincklage. Vuonna 1944 Cocoa syytettiin toimimisesta natsien hyväksi, joskaan todisteita ei löytynyt ja syytteistä luovuttiin. Myöhemmin on huhuttu että Winston Churchillin sana painoi kuulusteluissa, koska korkeiden brittipiirien natsisympatioista olisi noussut suuri kohu, sillä julkisuudessa mm. Walesin prinssi Edvard VIII yhdistettiin natseihin.  Sodan jälkeen Coco asui vuosia Sveitsissä, mutta palasi Ranskaan ja työskenteli kuolemaansa asti muodin parissa.

Coco Chanel on kuuluisa muodin ja tyylin lausahduksistaan, maksiimeistaan, joiden luomisessa häntä auttoi mm. rakastajansa runoilija Reverdy. Tietenkin hän on kuuluisa myös pikkumustasta, tuosta jokanaiselle välttämättömästä vaatekappaleesta, Chanel vitosesta ja tikatusta käsilaukustaan. Jotain varsin kiehtovaa hänen persoonallisuudessaan oli. Hänhän ei ollut mitenkään kaunis tavanomaisessa mielessä, vaan jopa ruma, luiseva ja poikamainen. Ja siitä huolimatta hän sai nimekkäät aristokraattiset miehet syömään kädestään!

Pikkumusta oli minusta mielenkiintoinen ja omaperäinen kirja, joka valotti hienosti niin muodin historiaa kuin nimekkäiden kulttuurihenkilöiden elämää. Tahvanainen myös tuntee aiheensa. Hän on tutkinut laajalti Coco Chanelin elämäkertoja ja muita tuota aikakautta käsitteleviä teoksia. Mutta kuten kirjailija itsekin sanoo, on muistettava että Pikkumusta on viihteellinen romaani, ei elämäkerta. Minua ei haitannut ollenkaan etten tiennyt tarkkaan mikä on faktaa, mikä fiktiota. Viihdyin loistavasti Tahvanaisen mielikuvituksellisen fiktion pyörteissä ja taustalla olevan historian siipien havinassa.

Myös Krista on tämän lukenut.

Sanna Tahvanainen
Den lilla svarta / Schildts & Söderström 2016
Pikkumusta
Suomentanut Katriina Huttunen
Otava 2016
***
Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...