Laurent Binet - HHhH

Himmlers Hirn heisst Heydrich 

Ei haitannut tuskallisen pieni fonttikaan, sillä  Binet ja HHhH valtasivat ryminällä minun pääni. Jopa niin, että parina yönä istuin pariisilaisessa katukahvilassa uhkaavien tapahtumien keskellä: charmantti ranskalainen poliisimies turvasi iltaani ja itse toistelin vain oui, oui. Unien näkeminen on loistavan kirjan merkki. Sama tapahtui Emma Puikkosen Eurooppalaisia unia lukiessani.

Vuosi sitten en tiennyt / muistanut Heydrichista ja Lidicen kohtalosta paljonkaan. Sitten luin Terhi Rannelan kirjan Frau, joka valottaa tämän vaalean pedon elämää hänen ikääntyneen vaimonsa Linan kautta. Frau oli minulle liian hiljainen, en osannut lukea rivien välistä. Mutta HHhH:ssa olikin aivan toinen meininki!

Kirjan rakenne on kekseliäs ja omaperäinen. Pidin Binetin tavasta pähkäillä historiankirjoituksen ongelmia ja oikeutuksia - mikä on luvallista, mikä ei. Koska luotettavaa printattua faktaa ei ole yleensä saatavilla, onko kirjailijalla lupa kehitellä ja kuvitella tapahtumat ja panna todellisten henkilöiden suuhun mitä lystää? Tätä huumoripilkkeistä pohdintaa on useaan otteeseen. Minua kiinnosti myös Binetin todellisuusarviot joistakin Heydrichista kertovista kirjoista ja elokuvista. Hän osoittaa mikä on faktaa, mikä fiktiota pohjautuen omaan tutkimusaineistoonsa ja omin silmin näkemäänsä esim. Prahan sotamuseossa. No, tietenkään minä en pysty sanomaan mikä on totuus eikä sen väliä. Binetin kirja viihdytti ja vavisutti. Se toi taas kerran mieleen natsien hirmuteot. MOT.

Kuolleet ovat kuolleita, ja heille on aivan sama tehdäänkö heille kunniaa. Meille eläville sillä kuitenkin on merkitystä. Muistamisesta ei ole mitään iloa sille, jota sillä kunnioitetaan, mutta se helpottaa meidän oloamme. Muistamalla rakennamme ja lohdutamme itseämme.

Binet höystää kerrontaansa sopivasti puhetyylisillä sutkautuksilla. Mutta puhuessaan ranskalaisten suuresta häpeätahrasta, René Bousquetista ja vuoden 1942 operaatiosta koodinimellä Vent Printanier / Kevättuuli, hän suorastaan kiihtyy. Tuossa ratsiassa pidätettiin yli 13 000 juutalaista, 30% heistä lapsia ja kaikkiaan Ranska luovutti yli 75 000 juutalaistaan natseille. Binet ei säästele.

Binetin historiallisen kehyksen keskiössä on Operaatio Anthropoid, Heydrihin salamurha. Kirjailija lähestyy Heydrichin persoonaa ja Tsekin tuskaista tilannetta kaukaa ja laajoin faktoin osoittaen miten tilanne kehittyi, miten tähän tultiin. Historia avautuu, kerronta on vivahteikasta, kiehtovaa ja ilmeikästä. Taas kerran natsi-ideologia rotulakeineen, Lebensraumeineen, Babyn Jareineen ja Auschwitzeineen  aurasivat vakoja sieluun.

Heydrich, kolmannen valtakunnan vaarallisin mies, Prahan pyöveli, teurastaja, vaalea peto, vuohi, jutsku Süss, rautasydäminen mies, armottomin milloinkaan helvetin tulissa taottu olento, julmin koskaan naisen kohdusta syntynyt mies...

Binet vitsailee natsijohdon ali-ihmisiä muistuttavasta ulkonäöstä moneen otteeseen. Olen itsekin katsonut mm. Leni Riefenstalin dokumentteja ja olen Binetin kanssa täysin samaa mieltä: komea arjalaisuus ja rotupuhtaus on noista fanaattisista ja kimittävistä, lihavista keski-ikäisistä papparaisista todella kaukana.

Nuoret Jan Kubiš ja Jozef Gabčík, toinen slovakki, toinen tsekki valittiin uhkarohkean Operaatio Anthropoidin suorittajiksi. Tehtävä onnistui, Heydrich kuoli saamiinsa vammoihin, koska natsivaltakunnassa ei ollut penisilliiniä! Poikaparat saivat tietenkin surmansa. Lontoosta lähetettyjen agenttien joukossa oli petturi, jonka ilmiantojen vuoksi kaikki Tsekin vastarintaliikkeessä toimineet tapettiin. Hitlerin hirveä ja järjetön kosto jyräsi Lidicen kylän maan tasalle.

Binet kirjoittaa äärettömän hyvin. Kirjan kliimaksi, Operaatio Anthropoidin tapahtumat on kerrottu  trillerimäisellä imulla, jolle ei ole vertaa. Ei haitannut vaikka tiesi lopputuloksen. Luin henkeä pidättäen ja kääntäen sivuja kiihtyvällä vauhdilla. Toivon löytäväni vastaavia kirjailijoita ja kirjoja, jotka tekevät historian eläväksi kuten Binet. Aivan loistava kirja. Elämys isolla E:llä.

HHhH:n ovat lukeneet myös Omppu, Lukuneuvoja,  Luettua elämää

HHhH = Himmlers Hirn heisst Heydrich = Heydrich on Himmlerin aivot

Pariisilainen kirjallisuuden opettaja Laurent Binet (s. 1972) sai vuoden parhaalle esikoisromaanille myönnettävän Goncourt-palkinnon HHhH:lla vuonna 2010. Hänen toinen romaaninsa Kuka murhasi Roland Barthesin? sai osan ranskalaisesta älymystöstä raivoihinsa ja toiset hurmoksiin. Lukijat riemastuivat, ja romaanille myönnettiin palkinnot Prix Interallié ja Prix du roman Fnac.  

Kuka murhasi Roland Barthesin? ilmestyy maaliskuussa 2017 /Gummerus.

Laurent Binet

HHhH 2010

HHhH - Heydrichin salamurhan jäljillä

Suomentanut Taina Helkamo

Gummerus 2015

*****

Kirjastosta