Elena Ferrante - Those Who Leave and Those Who Stay

Ferranten Napoli-sarjan kolmas osa Those Who Leave and Those Who Stay alkaa järkyttävällä tapahtumalla: Lila ja Elena ovat jo ikääntyneitä, ja Elena on tullut Firenzestä Napoliin tapaamaan ystäväänsä. Katuojasta löytyy kuollut lihava keski-ikäinen nainen - Michele Solaran ex vaimo Gigliola, heidän lapsuudenaikainen ystävänsä. Katoavaista on kauneus, ja elämä...

Tämän jälkeen palataan 1960-luvulle, ja hiukan matkaa 70-luvulekin. Tässä kirjassa naapuruston henkilöille ja Elenalle ja Lilalle tapahtuu valtavan paljon. Entistä enemmän Ferranten kuvaus laajenee tuon ajan yhteiskunnallisen kuohunnan, mielenosoitusten, oikeiston ja vasemmiston yhteenottojen ja naisen aseman kuvaukseksi.

Tuntuu että kaksi ensimmäistä osaa olivat lämmittelyä, sillä nyt Ferrante räjäyttää pankin. Tämä on loistavan terävä, tarkkanäköinen ja laaja kuvaus 60-luvun italialaisen yhteiskunnan väkivaltaisista tapahtumista ja poliittisesta kuohunnasta. Ferranten keskeisiä teemoja Lilan ja Elenan viha-rakkausystävyyden lisäksi ovat naisen alistettu asema niin yhteiskunnassa kuin avioliitossa, naisen seksuaalisuus, syntyperän ikuinen lieka, Solaroiden ja Carraccien keskinäinen kilpailu Napolin talousmahdista - ja hurja, hullu rakkaus.

Signorina Airotan avio-onni

Elena on mennyt naimisiin Pietro Airotan kanssa, joka on nuori Firenzen yliopiston professori ja yläluokkaisen kulttuurisuvun vesa. Ilmassa ei ole suurta intohimoa, siviiliavioliittoon vain jotenkin ajauduttiin, seksi ei tuota iloa. Mies tekee pitkää päivää, ja aluksi Elena paistattelee julkaistun kirjansa tuoman kuuluisuuden loisteessa. Toinen käsikirjoitus hylätään eikä avioliittokaan suju. Elena tulee kuitenkin raskaaksi ja putoaa synnytyksenjälkeiseen masennukseen.

Ferrante kuvaa terävällä kynällä Elenan avioliittoa ja suhdetta äitiinsä. Äiti on aivan kaamea tapaus: aina vähättelemässä ja lyttäämässä tytärtään ja kinuamassa rahaa. Kadehtiiko hän tyttärensä menestystä ja hyvää taloudellista asemaa? Sanoisin kyllä. Kuitenkin äiti tulee ja auttaa Elenaa masennuksessa ja taloudenpidossa, panee kaiken kuntoon kuten italialaisen mamman kuuluu!

Lila ja Enzo - kumppanit kurjuudessa

Lila päätyy asumaan yhdessä Enzon, rakennustyöläisen kanssa, kaveruuspohjalta. Enzo rakastaa, himoitsee ja huolehtii - ja odottaa. Lilan seksuaalisuus ja tunteet ovat kuolleet Stefanon pahoinpitelyissä ja Ninon tuottamissa pettymyksissä. Elämä on hirvittävän köyhää, kovaa ja julmaa. Siitä huolimatta he opiskelevat yömyöhään tietokonesuunnittelun kirjekurssia ja pääsevät lopulta alan expertteinä huippupalkoille. Lilalle naisena tämä on huikea saavutus!

Luokkataistelu ja yhteiskunnallinen sekasorto 

60-luku oli radikalisoitumisen, mielenosoitusten ja ylioppilasmellakoiden aikaa koko Euroopassa.  Italiassa kuohunta oli poikkeuksellisen voimakasta ja väkivalta jatkui 80-luvun alkuun. Ferranten matkassa pääsee keskelle tuota valtavaa väkivallan pyörrettä. Lila taistelee omaa taisteluaan Napolissa Soccavon makkaratehtaan työntekijänä työläisten oikeuksien puolesta, Elena omissa ympyröissään Firenzessä ja majoittaa jopa kotonaan poliisin etsimiä lapsuustovereitaan, konservatiivisen puolisonsa moitteista piittaamatta.

Carla Lonzi - We Spit on Hegel

Kälynsä Mariarosa Airotan siivellä Elena tutustuu feministisiin kirjoituksiin ja pääsee feministisiin piireihin. Elena löytää kadonneen innoituksen ja uuden suunnan, hän kirjoittaa feministisen kirjan. Ranskalainen kustantaja innostuu ensin, sitten myös italialainen. On selvää, että puoliso Pietro konservatiivina ei tästäkään pidä yhtään. Kirjan sivulla 280 Ferrante kuvaa Carla Lonzin ajatuksia, jotka saivat Elenan heräämään.

Spit on Hegel... And on all the manifestations of patriarchal culture. And on all its institutional forms. Resist the waste of female intelligence... Rip integrity from our brains... Woman is the other face of the earth...

Lila ja Elena - toisiinsa liimatut

Näinä kuohuvina 60-luvun vuosina naisten välillä on paljon maantieteellistä, mutta myös henkistä välimatkaa. Vuosien kuluessa on lausuttu paljon vihaisia ja loukkaavia sanoja. Kuitenkin kun apua tarvitaan, toinen on ensimmäinen ja ainoa johon luotetaan. Etenkin Elena auttaa ystäväänsä pyyteettä monta kertaa: tulee apuun Lilan sairastaessa ja pitää huolta tämän pojasta.

Watch me until I fall asleep. Watch me always, even when you leave Naples. That way I'll know that you see me and I'm at peace.

Hurja, hullu rakkaus

Elena saa lopulta kokea intohimon voiman, varatun miehen kanssa. Ja se onkin sellainen hurmos, jossa eivät paina oma aviomies eivätkä lapset, ei myöskään toisen osapuolen perhe. Aivan huikeaa kerrontaa silmittömästä rakastumisesta, palavista tunteista, epäilyistä ja kottelemuksista sekä kummankin osapuolen riidoista oman kumppaninsa kanssa. Kirja päättyy tähän: lentokone nousee ja rakastavaiset suuntaavat Ranskaan. Tuskin maltan odottaa seuraavaa osaa nähdäkseni kuinka tässä lopulta käy!

Are you happy? And he nodded yes, kissed me. At times I had the impression that the floor under my feet - the only surface I could count on - was trembling.

Those Who Leave and Those Who Stay on aivan huikea, mestarillinen ja monipuolinen 60-luvun Italian ja Napolin kuvaus. Vihaiset dialogit ovat viiltävyydessään hyytäviä. Hurjat tapahtumat seuraavat toinen toistaan, niistä ei vaan voi spoilaamatta kertoa... Siksikin bloggaukseni on vain kalpea häivähdys kirjan upeudesta. Olen iloinen, että 4. osa, The Story of a Lost Child jo odottaa kirjastossa noutoa!

Muualla blogeissa: Lukuisa

Elena Ferrante

Storia di chi fugge e di chi resta 2013

Those Who Leave and Those Who Stay

Translated by Ann Goldstein

Europa editions 2014/2015

*****

Kirjastosta