SusuPetal - #novellihaaste & #runo100

SusuPetal on virtuaalinimimerkin taakse kätkeytyvä monipuolisesti luova henkilö, joka kirjoittaa, maalaa, valokuvaa ja harrastaa monenlaisia kädentaitoja ja käsitöitä. Hän on julkaissut 9 kirjaa (runoja, romaaneita, novelleja, sarjakuvia) ja pitänyt taide- ja valokuvanäyttelyitä. Olen tutustunut Susuun blogimaailman taide- ja valokuvaushaasteissa. En tiedä hänen oikeaa nimeään.

Olen seurannut Susun nettisivustoja ja ihaillut hänen tekstejään ja ajatustensa upeaa omaleimaisuutta. Hänessä on sitä jotain, jota meidän tavisten aivot eivät tuota. Tiedän että Susu on kärsinyt useista masennusjaksoista elämässään, joista hän ihailtavalla rohkeudella puhuu. Koskaan ei masennuksesta puhuta liikaa! Se pitää arkipäiväistää ja helpottaa sen tunnistamista ja hoitoon hakeutumista. On hienoa että on tällaisia rohkeita ihmisiä kuten Susu. Hän on minusta oikea toivon, ilon ja voiman lähettiläs!
Ks. lisää postauksen lopusta.

Pellen muotokuva***

Books on Demand 2012

Luin tästä kirjasta otteita jo joulukuun novellimaratonissa, ja pidin lukemastani kovasti. Jotkut tarinat ovat hyvin lyhyitä, mutta novelleiksi niitä kuitenkin kutsun. Ne ovat kirkkaita pieniä välähdyksiä ihmisen sisäisestä elämästä ja myös ympäröivän ns. palveluyhteiskunnan toimivuudesta tai pikemminkin toimimattomuudesta, oikeita sarkastisuuden helmiä. Monissa novelleissa oli yllättävä, oivaltava ja kieroutunutkin twisti, joka nosti hymyn huulille ja viehätti todella paljon. Toiset olivat taas varsin herkkiä ja sieluun meneviä kurkkauksia pienen ihmisen sisimpään.

Nytkin parhaimmilta tuntuivat novellit:

Masennus on ekoteko / Niin minä positiivisuus sinulle laulan / Vapauttava diagnoosi

Ja pieni potilas terveydenhuollon rattaissa:

Kohtauksia / Nyrjähdys / Juokse Maisa, juokse / Saattohoitoa

Nautittavin twistein:

Totuus / Laiska, läski, luuseri / Viesti / Savimies

Ote novellista Pakastin:

Pakastin oli parempi keino säilöä tunteet. Hän katsoi tyytyväisenä pakastearkkuaan. Pienet, värikkäät muovilaatikot olivat täynnä tunteita, joita hän oli vuosien aikana pakastanut. (...) Hän tiesi, että jonain päivänä hänen pitäisi alkaa tyhjentää pakastinta. Ehkä hän avaisi punakantisen laatikon ja kokeilisi miltä ilo tuntuisi.

Novellimaratonissa luin tästä 11, nyt loput. #novellihaaste > 43 novellia, total 115

Sairaalapäiväkirja***

Merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta

Books on Demand 2010

Ennen olivat asiat paremmin: syvästi masentunut ihminen pääsi sentään osastolle turvaan, turvaan itseltään, peloltaan ja paniikiltaan. Mutta nykyään on oltava todistettavasti itsetuhoinen, jotta psykiatrinen päivystys ottaisi seiniensä sisään. Tämä on kovaa potilaalle itselleen ja hänen läheisilleen. Pitäisi päästä hoidettavaksi silloin kun itse tuskin jaksaa hengittää. Olen itsekin elänyt elämässäni muutaman oikean masennusjakson, ja tunnistin monet kirjassa esitetyt tunteet: arvottomuuden, toivottomuuden, häviämisen toiveen, unen kaipuun ja paniikit.

Tässä kirjassa on runoja tai aforismeja, jotka kuvaavat sydämeen käyvästi sen mitä vaikeasti masentunut tuntee; miltä tuntuu tyhjyys ja miten ylipääsemättömiä arjen pienetkin asiat ovat. Kirjassa myös Susun puhutteleva kuvitus.

#runo100 > 122 runoa, total 122

Et tiedä

Masennus ei ole olotila,

joka valitaan.

Ei tunne, jota ruokitaan vapaaehtoisesti.

Masennus ei ole alakuloa,

jossa viivytään hetki.

Masennus ei ole surua, joka tyyntyy aikanaan.

Masennus ei ole surumielisyyttä,

jota tuntee

syksyn tullen, kesän kuollessa pois.

Masennus ei ole maailman tuskaa, 
ei hetken mielen notkahdus.

Masennus on harmaa mustuus

raajoissa,

vartalossa, päässä.

Kirkas tunne siitä, että on

vihattavin, inhotuin,

hyödyttömin,

arvottomin, syyllisin.

Sellainen on masennus.

Älä tule kertomaan minulle,

että jokainen on

joskus allapäin,

että masennus on muotitauti,

että minun pitää ulkoilla enemmän.

Et tiedä mistä puhut,

ellet itse ole kokenut masennusta. Et tiedä.

Toivoa kirjallisuudesta 
on Helsingin kaupunginkirjaston ja Suomen Mielenterveysseuran
yhteishanke, jolla juhlistetaan Suomi 100 -vuotta ja Mieli 120 -juhlavuotta.

Vuoden teema on toivoa, iloa, voimaa.

Avajaiset torstaina 19.1.

Kirjasto 10 klo 18.00. Avajaissanat lausuu Mielenterveysseuran puheenjohtaja, professori Pentti Arajärvi sekä toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi. Vieraana kirjailija Anja Snellman, joka kertoo paitsi suhteestaan toivon teemaan ja kirjallisuuteen, myös kokemuksistaan kirjallisuusterapeuttina. 

Mieli 120 -avajaiset, Säätytalo - kutsuvierastilaisuus. Juhlavuoden tapahtumien ja ajankohtaisen tutkimusuutisen julkistus.