27. tammikuuta 2017

Terhi Törmälehto - Vaikka vuoret järkkyisivät


Elsa on kainuulainen lukiolaistyttö, perheensä ainoa lapsi. Äiti on Kainuuseen etelän rintamailta tullut moderni toimittaja, isä paikallinen rajavartija. Kodissa kaikuvat päivittäin ukin ja mummin körttiläisvirret. Luokkatovereidensa Miran ja Talvin johdattelemana Elsa päätyy helluntailaisten herätyskokouksiin. Vaikutelma on vahva, ja kaikki kolme tulevat yksi kerrallaan uskoon. Elsan kotona ei tätä katsota hyvällä.

Elsasta helluntailaisuudessa kaikki on ihanaa ja ylevää. Ilo Herrassa, Pyhä Henki, Pyhän Hengen kaste ja armolahjoista tavoitelluin, kielillä puhuminen. Toiset tytöt saavat kokea kielillä puhumisen melko nopeaan, mutta tuskastuneelle Elsalle sitä ei vain kuulu. Tytöt tutkivat Raamattua, rukoilevat tuntikausia kädet kohti taivasta, käyvät kokouksissa ja rukouspiireissä ja haluavat herätyksen koko Kainuuseen.  Tätä varten heillä on mm. yksityiskohtainen ja tragikoominen Alko-projekti. Helluntailaisuus imaisee heidät täysin.

Toisaalta kolmikko tuntuu aivan tavalliselta tyttöporukalta: meikataan, hihkutaan ja uneksitaan pojista. Mutta seksuaalinen vapautuminen ei ole heitä varten, on odotettava Jumalan merkitsemää miestä ja hääyötä. Elsa rakastuu helluntailaisperheen poikaan, ihanaan enkelihiuksiseen Benjaminiin; onnea ja seksuaalisen läheisyyden toivoa on ilmassa. Benjamin kuitenkin katoaa Elsan elämästä - selityksiä antamatta, hyvästejä jättämättä. Pettymys ja hylkääminen jättävät Elsaan syvät arvet.

Toisessa aikatasossa tapaamme Elsan muutaman vuoden kuluttua Bogotassa, jonne hän on päätynyt opiskelemaan ja opettamaan yliopistossa. Elämä on nyt täällä, tässä väkivaltaisessa ja vaarallisessa miljoonakaupungissa, jossa sissiliikkeet ja huumekauppiaat taistelevat taukoamatta. Elsa on Bogotassakin aktiivinen helluntaiseurakuntalainen, rutiininaan samat kokoukset ja samat uskonepäilyt kuin kotona Kainuussakin. Elsan seksuaalisuus odottaa edelleen täyttymystään.

Manuel on mies, joka tuo Elsan elämään valon ja uuden toivon. Sissien vankina vuosia ollut mies on säikky, vainoharhainen ja traumatisoitunut, mutta koska Manuel on helluntailainen uskonveli, Elsa tekee mitä vain hänen hyväkseen. Heidän hetkensä ovat täynnä kaunista läheisyyttä miehen piirtäessä Elsan iholle kasveja, köynnöksiä ja iguaaneja. Tosin Elsa haluaisi enemmän, mutta Manuel ei anna sitä mitä Elsa kaipaa, ja hän lyöttäytyy yhteen maallisen Santiagon kanssa. Elsan ilo Herrassa vähenee vähenemistään. Esim. kun Manuel pajattaa kokouksessa kielillä - muka-arabiaa! - Elsa haluaisi vaientaa miehen. Ja sitten ilmaantuu vielä helluntaiuskoon tullut Soledad. Oliko sittenkin niin, että Elsan horjuva usko tarvitsi Manuelin horjumatonta uskoa eikä päinvastoin?

Vaikka vuoret järkkyisivät kertoo nuoren naisen kokemuksen helluntailaisuudesta. Törmälehdon tietämys on vankkaa, ilmeisesti hän tuntee liikkeen omakohtaisesti. Helluntailaisuuden pääpiirteet tulevat tiukkuudessaan hyvin esiin. Kielillä puhumisen tärkeys korostuu, koomisinekin piirteineen.  Kirja on loistavasti kirjoitettu. Törmälehdon kieli on hyvin valmista, tavattoman kaunista ja soljuvaa. Herkkä ja kuvaileva kerronta kevensi runsasta uskonnollisuutta.

Bogota ja Kolumbian epävakaa poliittinen tilanne kerrotaan myös hyvin asiantuntevasti. Vuoret piirtyvät sinisinä, jylhänkauniina ja jyrkkinä; meluisat ja värikkäät kadut kihisevät elämää, kaupustelijoita ja jonglöörejä; keittiöissä tuoksuvat yrtit ja eksoottiset hedelmät... Mutta eloisien latinalaistunnelmien ja kiihkeiden samban rytmien taustalla piilee armoton köyhyys, uhka ja pelko. Emme me täällä Suomessa ymmärrä, miltä tuntuu elää jatkuvan sissi- ja huumesodan keskellä ja Farcin iskujen pelossa. Kiitos Törmälehdon, tieto ja suru lisääntyivät.

Aihe on itselleni lähtökohtaisesti hankala. Olen epäilevä Tuomas, jonka on vaikea uskoa todeksi monia kirjassa totena esitettyjä asioita. Omakohtaista kokemusta eri herätysliikkeitten sisältä ei ole, mutta olen törmännyt lestadiolaisiin, jehoviin, helluntailaisiin ja Kristuksen seurakuntaan kuuluneisiin. Luopuminen kerran niin tärkeästä uskosta on kaikkiin jättänyt traumoja ja sen tyhjyyden, jonka kirjan Elsakin koki. Törmälehdon tarinassa oli mielenkiintoista se, että Elsa hakeutui itse helluntailaisuuteen, yleensähän se tulee ikäänkuin annettuna vanhemmilta ja perheeltä. 

Timo Nummisen suunnittelema kansi on tavattoman kaunis. Erittäin vahva, valmis ja lupaava esikoinen.

Tätä mieltä olivat Kirjaluotsi, Koukussa kirjoihin, Kirja hyllyssä

EDIT
Aihe tuntuu herättävän keskustelua muualla somessa. Netistä toki löytyy rajaton määrä artikkeleita aiheesta, mutta lisään tähän yhden linkin Uskontojen uhrien tuki ry:n sivulle. Sivustolta löytyy paljon tietoa karismaattisista herätysliikkeistä. Ilta-Sanomat kertoo mm. ihmeparantumisista näin.

- Omasta hyllystä löytyy tämä kirja, joka ei kerro helluntailaisuudesta vaan kartanolaisuudesta: Ulla Appelsin - Lapsuus lahkon vankina, Leevi K. Laitisen tarina / Wsoy 2010. Linkki Suketuksen bloggaukseen.

- Pauliina Rauhalan Taivaslaulu / Gummerus 2013 kertoo taas lestadiolaisuudesta. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta Kirsin kirjanurkassa oltiin tätä mieltä.

Terhi Törmälehto
Vaikka vuoret järkkyisivät
Kansi Timo Numminen
****
Otava 2017
Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle


19 kommenttia:

  1. Kun sanoit, että lupaava esikoinen, niin odotankin jo innolla lisää kirjoja Törmälehdolta! Varmasti hänestä kuullaan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin myös! Todella taitava kirjoittaja.

      Poista
  2. Ihanaa, että luit tämän niin nopeasti, ja että pidit siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka vierastan helluntailaisuutta, ei se himmennä tämän kirjan upeutta. Bogotan kuvaus oli myös hienoa. Olen lukenut ennen blogiaikaa yhden kolumbialaisen kirjailijan huumekaupasta kertovan kirjan. Kaunis mutta kauhea maa sen asukkaille.

      Poista
  3. Mua kiinnostaa tämä just ton helluntailaisuuden takia muun muassa. Sattumoisin sain tämän kirjan ja melkein jo aloin lukea, mutta sitten tuli niin kova kaipuu lukea jotain englanninkielistä, että tämän lukeminen pikkasen nyt siirtyy, mutta luen kyllä lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helluntailaisuushan on iso liike ympäri maailman. Niilo Yli-Vainio veti suuria ihmisjoukkoja herätyskokouksiin, olikohan 70-lukua... Suomessa on käynyt myös jenkkisaarnaajia, joku hyvin kuuluisakin, jonka kirja oli tapaus. Nimi ei vain tule nyt mieleen. Mielenkiintoinen ilmiö.

      Nuorin poikani kuului aikoinaan Kristuksen seurakuntaan ja siitä ero oli henkisesti hyvin rankkaa. Silloin tutustuin myös Uskontojen uhrit ry:n toimintaan. Liika uskonnollisuus on minusta pelottavaa, oli se sitten joku lahko, herätysliike tai joku suurista kirkoista.

      Poista
    2. Nimi jota hain oli Billy Graham. Tässä linkki yhteen Ilta-Sanomien evankelistajuttuun:
      http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000783756.html

      Poista
    3. Billy Graham ei ole helluntailainen vaan baptisti - toki on vieraillut helluntailaisten ja monien muiden kristillisten seurakuntien järjestämissä tilaisuuksissa. Kannattaa varmaan muistaa, että joka seurakunnasta löytyy niitä hörhöjä ja ahdistavia mielipiteitä oli se sitten helluntaisrk tai luterilainen tms., mutta ei se silti tarkoita, että kaikki edustavat samaa linjaa.

      Poista
    4. Kiitos oikaisusta. Muistin vain hänen vierailleen helluntailaisten tapahtumissa.

      Poista
  4. Kuulostaa lupaavalta sen perusteella mitä olen lukenut. Laitoin varaukseen :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan aihe on hurjan kiinnostava ja se on uskomattoman hienosti kirjoitettu - kannattaa lukea!

      Poista
  5. Mielenkiintoinen kirjoitus, Riitta. En oikein innostu kirjoista, joissa on vahvana teemana uskonnollisuus. Tosin tulee silti sellaisia toisinaan luettua ja tämäkin alkoi kiinnostaa, koska ilmeisesti tässä on muutakin kantavaa voimaa kuin se usko. Minulla itselläni on "jehovataustaa", mutta vain osan suvun kohdalla. Itse suunnilleen säästyin siltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä paljon uskoa ja raamatunlauseita oli. Hieno kerronta kevensi, mutta kun kirjan kiinni laittoi oli pää Herraa täynnä. Mielenkiintoista kurkata itselle outoihin maailmoihin.

      Poista
  6. Kiinnostava kirja. Alkuksi vierastin etäännytettyä (kolmannen persoonan kuvaustapaa)nuoruusosuutta, ja ihmettelin, miksi kolumbia-souus on minäkerrontana. sitten senkin hyväksyin, kuten koko kokonaisuuden. Taitavaa kieltä, etenkin hihhulointiosuudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että tässä oli Kolumbian asioita / tunnelmia mukana. Luulen että ilman niitä olisi ollut liian raskas.

      Poista
  7. Tämä oli ajatuksia herättävä romaani ja kaunis kieleltään. Minua aina ihmetyttää miksi joku hurahtaa tuollaiseen hurmokselliseen uskoon, enkä tässäkään kirjassa täysin ymmärtänyt tyttöjen motiiveja. Toisaalta oli kiinnostavaa, ettei kyseessä ollut tyypillinen tarina, jossa uskonyhteisöön syntynyt pyristelee irti perheen valinnoista. Tämä oli täysin Elsan oma matka ja omat valinnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea on tosiaan ymmärtää. Toisaalta nuorena etsii itseään ja kaipaa jotain suurempaa? Ehkä Elsa koki isovanhempien körttiläisyyden synkkänä ja ahdistavana. Hyvä ja rohkea kirja.

      Poista
  8. Olen parhaillaan lukemassa tätä. Kiinnostava, hyvin kirjoitettu esikoinen. Pidän kirjan kielestä ja teemoistakin. Minullekin helluntailaisuus on (hyvinkin) vierasta, mutta joitakin mielikuviani Törmälehdon kirja vahvistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuotti vaikeuksia suhtautua neutraalisti lukuisiin kielillä puhumiskohtauksiin. Itse asiassa en tiennyt mitä ajatella... Niin paljon vaatimuksia on täytettävänä tämmöisissä liikkeissä. Mietin vaan sitä ahdistuksen määrää sekä jäsenenä ollessa että irtaantumisvaiheessa. Mielenterveys on kovilla. Mielenkiintoinen ja kaunis kirja kuitenkin.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.