28. tammikuuta 2018

On niin kylmä ja niin ikävä #runosunnuntai 1/2


Tämän runosunnuntain postaus on kaksiosainen.
Toisessa osassa kerron suomalais-saksalaisesta runoantologiasta 

Pyysin talvisia runovinkkejä, ja sainkin. Tämän postauksen runot ovat niin koskettavia, että julkaisen ne omana postauksenaan, iloisemmat talviset runot sitten erikseen. Venla H:lta sain vinkin tästä Veli-Jukka Uusikylän postuumisti julkaistusta runokokoelmasta Ajatusten varjossa, joka on koottu kirjeistä hänen tulevalle vaimolleen Hilvelle. Runoilija menehtyi traagisesti vain 27-vuotiaana vuonna 1978.

Kirjan tiedot: Veli-Jukka Uusikylä, Ajatusten varjossa,  Mediapinta  2017 / Adlibris
Kiitos Venla  H ❤︎

'Tule jo ja kosketa. Lue nämä kaikki. Jos en elä, elän kuolleena. Pulppuan niin paljon ajatuksia, ikään kun tällä hetkellä olisin se toinen puolisko sinua, josta leikkisästi puhuimme, ja tunnen itseni torsoksi. Hilve. Unessa kun kätesi tarttui omaani, lupasit että et koskaan enää jätä minua. Auringonpaisteessa, joen rannalla.'


UNIMAA
Lumi sataisi pehmein siivuin
ja valkoisin hahtuvin
Kuin hyväillen posken pintaa
se koskisi hellimmin

Ja kesällä päivänkakkara
olis peitteenä pientareen 
Ja apilat kuiskisi salaa 
virin niitä suudellen 

Ja syksyllä lento lintujen
Ja tirskutus lohduttais 
Ja puiden lehtien kylläisyys 
värein metsissä leimahtais 

Ja aavistus vieläkin loitommas
on mieleni huumeinen 
Jo pakahtuu itkusta rinta 
Sitä kosketin väreillen


JOSKUS
Mennään puistoon rakas,
puistoon istumaan
Niin kuin joskus, rakas
sitten suudellaan

Sitten, rakas, sitten
kuten silloinkin
putoo puista lehti
eronkyynelin 

Nyt on, rakas, talvi
aivan ennallaan
Jäisen kukan poimin 
rintaan sulamaan


Toisen vinkin lähetti Viivi Aviadorilta. Vuonna 2016 kustantamo on julkaissut suomeksi japanilaisen Yumi Fuzukin runokokoelman Kirjoitusmerkkien meri, joka on varmasti kokonaisuudessaankin tutustumisen arvoinen. Runossa nuori tyttö puhuu kuolleen isoisän kaipuustaan ja vie meidät erilaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi itselleni runossa esiintyvät puikot jäivät arvoitukseksi.

Kirjan tiedot: Yumi Fuzuki, Kirjoitusmerkkien meri, suomennos Mayu Saaritsa, Aviador 2016
Kiitos Viivi ❤︎


LUULUMI
Surupuvun mustaan selkään
leijailee lumihiutaleita
hiljaa nietostuen.
Puikot kädessäni katsahdan
ja myös koulupukuni hartia on valkoinen.
Isoisän luut matkaavat puikoista toisiin.
Se jota setäni ojentaa
on ilmiselvä polviluu.


(Isoisän polvi on lämmin. Sitä lämpöä etsien astun isoisäni peltotilkulle. Maan uumenissa paisuvien perunoiden hälinä. Maissien kohottamat kullankeltaiset kammurit. Lehtiensä lomasta kurkistelevat sysivihreät kurpitsat. Näen niissä isoisän hahmon, nostan katseeni ylös taivaalle. Silloin jokin hipaisee otsaani. Pellolle alkaa kinostua valkeaa lunta. Tuiskutäkki kietoo sisäänsä minun käteni ja jalkani. Isoisän kasvimaalle tulee ensilumen aamu.)

Ottaessani luun vastaan nielaisin tyhjää.
En ollut odottanut puikkojen pureutuvan näin syvälle,
ne pölläyttivät ilmoille häikäiseviä tomuhiukkasia.
Isoäiti katselee pyörätuolistaan
tätä keveää lumisadetta.
Minun on elettävä, vaikka sinua ei enää ole.
Elettävä ja oltava kuin ei mitään.
Sisällä uurnassa
uunituoreet kuumat luut
mumisevat jotain.

Me, itkemme.
Ojennan puikkoni kohti isoisän aataminomenaa.
Vapisevat kärjet sulkevat kaulan pienen pyöreän luun syliinsä.
Raikas henkäys nostattaa tomuhiukkaset tanssiin,
minä liitän käteni yhteen.
Me tälle puolen jäävät
menetämme ja menetämme
ja jatkamme elämäämme,
nietostamme luulunta.

Kolmannen runovinkin lähetti Lealiisa Kivikari, jonka neljäs runokokoelma nimeltään Rakkaudelma (Duurisointu 2018) ilmestyy tammi-helmikuun vaihteessa. Päätetään siis tähän runoon, joka ei ole niin surullinen, sillä siinähän on muistumia kesästä!

Kirjan tiedot: Lealiisa Kivikari, Rakkaudelma, Duurisointu 2018. Kirjailijan teoksia löytyy täältä.
Kiitos Lealiisa ❤︎

ÄÄNESI PEHMEÄ VÄRI

Lue minulle kirjaa

ikkunan takana lumi lentää vaakasuorassa ja luita palelee.
Lue kirjaa, jossa kenelläkään ei ole kylmä ja lumihiutaleet
sulavat kielenkärjelle, kun niitä nauraen pyydystetään.
Lue ääneen, nyt kun edellinen tai tuleva kesä ovat etäällä 
niin kuin uni, joka on jättänyt minut valvomaan tammikuun yöhön.


Runosunnuntaita!
Reader why did I marry him? -blogin #runo18-haaste on taas käynnissä.  Tule mukaan, blogi ei ole osallistumisen edellytys! Tänä vuonna luetaan runoja ja runokokoelmia kaikkialta maailmasta. 

Itse osallistun runohaasteeseen postaamalla runoista joka sunnuntai.
Runollaan mukana:
Luovasti vinossa / Esther Helmiä: Sanoja ne vaan ovat
Harmaasusi / Harri Markoff: Lintuja
Runomaalari / Seija K: Kuin ikuisesti olisi... Lumenmaailmassa
SusuPetal - Ruumiini ilot
❤︎

4 kommenttia:

  1. Monipuolisia kokoelmia näiss kahdessa postauksessasi, niin paljon runoja, joihin haluisi tutustua! Kiitos esittelystä.
    tartuin itseäni niskasta ja nyt olen osallistunut ekaan runosunnuntaihini! Linkki nimessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet haka, en osaa tuon tyyppistä linkitystä ensinkään :) Kiva kun osallistuit & kiitos runostasi! Olen löytänyt tosi paljon kiinnostavia runokokoelmia, kohta taidan lukea pelkkiä runoja :)

      Poista
  2. Olet tehnyt vaikuttavan postauksen, asiaa ja taidetta sivun täydeltä ja kauniit kuvat lisänä. Kiitos esittelyistä! Olen vähän jälkijunassa :) Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Esther, sinulla taitaa olla rankkaa. Tätä postausta oli kiva tehdä, sain niin hienoja runovinkkejä.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.