Xinran - Kiinan kadotetut tyttäret

Briteissä nykyään asuva kirjailija Xiaolu Guo kertoi omaelämäkerrassaan, että hänen vanhempansa hylkäsivät hänet vastasyntyneenä vuonna 1973. Halusin tietää lisää ja etsiessäni tietoa netistä törmäsin tähän kiinalaisen toimittajan Xinranin kirjaan vuodelta 2013. Mari Manninenhan kertoo samasta asiasta teoksessaan Yhden lapsen kansa, joka voitti Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2016.

Kiinassa noudatettiin yhden lapsen politiikkaa vuosina 1979 - 2015. Vain harvoin poikkeuksin perheille sallittiin useampi lapsi. Tämä politiikka on johtanut väestön ikä- ja sukupuolijakauman vääristymiin sekä järkyttäviin tyttövauvojen eliminointeihin: abortteihin, hylkäämisiin ja jopa surmaamisiin vastasyntyneinä.

Xinranin teos on hurjaa luettavaa. Hän toimi radiotoimittajana 80-luvulta alkaen Kiinasta pois muuttamiseensa asti ja oli erityisen kiinnostunut äitien ja tyttöjen asemasta kulttuurivallankumouksen ja maan ikivanhojen perinteiden paineissa. Nykyisin kirjailija asuu Lontoossa ja on julkaissut useita kirjoja ja myös perustanut hyväntekeväisyysjärjestön nimeltä The Mothers' Bridge of Love.

Tytöillä ja naisilla ei kiinalaisessa yhteiskunnassa ole ollut mitään arvoa. Koko suvun, appivanhempien ja miehen arvo riippuu siitä että nainen synnyttää pojan. Pojan syntyessä perhe on saanut lisää maata ja ruokakuponkeja, tytön syntyessä mitään näistä ei tule, tulee vain yksi lisäsuu ruokittavaksi. Monet juuri synnyttäneet äidit ovat joutuneet itse surmaamaan vauvansa, joissain tapauksessa asiasta on huolehtinut kätilö tai aviomies. Pojan saamiseksi monen naisen kohdalla on syntynyt kauhistuttava kierre: useita syntyneitä tyttövauvoja, jotka kukin vuorollaan on surmattu tai hylätty kaduille tai surkeiden orpokotien oville.

Sanktiot useammasta lapsesta ovat olleet sitä luokkaa, ettei lakia ole uskallettu olla noudattamatta: on seurannut työpaikan menetys ja kaiken sosiaaliavun ulkopuolelle jääminen. Näitä 'ylimääräisiä' lapsia - jos heitä ylipäätään on jäänyt henkiin - ei ole uskallettu rekisteröidä. He ovat tipahtaneet paperittomien tapaan lastentarhojen, koulujen ja sairaanhoidon ulkopuolelle. Nyt yhden lapsen politiikasta on luovuttu ja perheille sallitaan pääsääntöisesti kaksi lasta. 35 vuotta voimassa ollut laki merkitsee mm. sitä, että naimaikäisten miesten on hyvin vaikea löytää itselleen puolisoa, naisvaje on niin suuri. Myös huoltosuhde on vinksahtanut ja eläkeikäisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti.

Xinran kirjoittaa ehkä aavistuksen liikaa tunteisiin vetoavasti tietokirjan ollessa kyseessä, mutta järkyttävä teos toki on. Naisen asema Kiinassa on ollut perinteisesti täysin arvoton ilman mitään oikeuksia. Etenkin takapajuisilla syrjäseuduilla pienet tytöt ovat jo muutaman vuoden ikäisinä joutuneet raatamaan raskaissa töissä, koulusta ei ole ollut tietoakaan ja heitä on myyty lapsimorsiamiksi. Adoptiot länteen sallittiin 1990-luvulla, mutta ajoittain niissäkin on ilmennyt ongelmia. Itseäni hämmästytti ja järkytti asioiden surkea tola vielä aivan viime vuosina.

Xue Xinran syntyi Pekingissä 1958 ja vuodesta 1997 lähtien hän on asunut Lontoossa. Hän on perustanut hyväntekeväisyysjärjestön The Mothers' Bridge of Love. 
Yhdysvaltojen adoptiotilasto kertoo että Kiinasta adoptoitujen määrä on yli 78 000 lasta vuosina 1999-2016. Suomesta en löytänyt vastaavaa tilastointia.

Muualla: Hannan kirjokansi, Notko, se lukeva peikko, Tuulin viemää

Xinran
Message from an Unknown Chinese Mother, Stories of Loss and Love 2010
Kiinan kadotetut tyttäret
Suomentanut Taina Wallin
Kansi Emmi Kyytsönen
Atena 2013
****
Kirjastosta