8. lokakuuta 2016

Hannele Mikaela Taivassalo - In Transit


On tunnustettava etten tiennyt tästä kirjailijasta yhtään mitään. Kiinnostuin kirjasta kutkuttavan nimen ja loistavan punaisen kannen vuoksi. Kannatti hypätä tuntemattomaan!

In Transit kertoo levottomista ja rauhattomista ihmisistä, joita paikallaanolo jähmettää ja tukahduttaa. On pakko päästä pois, lähteminen on polttava pakkomielle.  Liikkeelläolo - in transit - matkalla, mutta ei vielä perillä - on heidän happeaan. Kyllä hekin joskus juuttuvat jonnekin, mutta he ajattelevat sen olevan tilapäistä, kohta taas otetaan suunta muualle, aina eteenpäin.

Päähenkilö on nuori ja kielitaitoinen nainen nimeltä Galadriel. Voisi sanoa, että hänen suvussaan on kahdenlaisia geenejä. Kohtalo suo toisille rauhallisen ja yhteisön normeihin mukautuvan mielen. Toisille sattuma heittää levottomuuden ja rauhattomuuden geenit, jolloin ei pysty pysymään aloillaan eikä sovittautumaan normeihin.   

Muut kaksi päähenkilöä ovat Galadrielin isoisä Sem ja isotäti Vera. Kaikkia kolmea ovat maaseudun aukeat lakeudet ja kirkonkylän pienuus ja tapahtumattomuus ahdistaneet. He kaikki ovat lähteneet pois, mutta joutuneet nyt eri syistä palaamaan juurilleen. Vera ja Galadriel asuvat keltaisessa talossa, jota ympäröi iso villiintynyt puutarha, Sem asustaa itse rakentamansa talon ullakkohuoneissa naisia lähellä.

Galadriel on nainen, joka rakastui teininä palavasti naparetkeilijä Nanseniin eivätkä naparetkien ja mannerjäätiköiden salaisuudet jätä häntä myöhemminkään kylmäksi. Galadriel on reissannut maailmaa ristiin rastiin ja hienot työpaikat ovat seuranneet toisiaan. Puuduttavat rutiinit eivät ole Galadrielin juttu, hän repäisee itsensä aina irti ja lähtee.

Elämä kuin rutiiniaamiainen, ei mikään noutopöytä, vain se tavallinen puuro puolukkahillon ja maidon kanssa, murhaavan terveellinen ja suoraviivainen. Vitunsaatanan puuroaamut, hän ajattelee, ja huulet mutisevat sen lusikkaa vasten.

Bombay, Lontoo, LA, Sveitsi, Pariisi... Niissä on viivytty hetki ja jokaisessa kohteessa kohdattu intohimo, sillä Galadrielilla on keho joka himoitsee ja haluaa. Kiihkeät ja kuumat suhteet seuraavat toisiaan. Ne ovat intohimoisia ja lyhyitä eivätkä himon kohteet ole aina sopivimmasta päästä. Mutta valita ei voi  - himo vie, himo voittaa aina järjen. George Gordon Junior taitaa olla Galadrielin elämän rakkaus, vaikka on naimisissa ja pienen pojan isä. Galadriel pyristelee miehestä irti. Pääseekö, on epävarmaa.

George Gordon Junior, olen rakastunut sinuun, en tiedä haluanko sinut, mutta minä haluan sinut. Minun täytyy huutaa että olen rakastunut sinuun, muuten jokin murtuu. Kuin ahtojään reuna meressä. Halkeaa, repeytyy palasiksi, kelluu pois. (...) George Gordon Junior, etkö näe että meidän jäämme ovat haljenneet, mikään ei enää palaa entiselleen, sehän on niin helvetin selvää, ei siltä voi ummistaa silmiään!

Sem jätti nuorena miehenä kotitalonsa ja löysi Tukholmassa elämän ja elämänsä rakkauden. Suvun ja maaseudun ahtaat normit eivätkä sovinnaisuudet sitoneet. Semin Elämä isolla E:llä jäi Tukholmaan kun hän palasi kotiseudulle ja uhrautui sukutilansa ja sukunsa vuoksi. Nyt Sem on vanha, ruumis pettää, muisti pettää. Hajanaiset muistikuvat ja tunteet Elämästä ja eletystä intohimosta Tukholmassa tunkevat mieleen, myös katumus siitä surusta, jonka hän aiheutti vaimolleen Esterille. Sem on nyt paikallaan, mutta silti matkalla jokaisen ihmisen lopulliseen päämäärään.

Jäljellä oli vain se yö. He makasivat sylikkäin, eivät nukkuneet. He koskettivat toisiaan, varovasti, kuin ensimmäistä kertaa. He koskettivat toisiaan kuin viimeistä kertaa. He tyhjensivät pullon, samantekevää minkä, he makasivat hiljaa ja katselivat toisiaan, he makasivat toisiinsa kietoutuneina ja liikkuivat toisiaan vasten. He olivat suita, kieliä, käsiä, kaluja.

Vera halusi nuorena tehdä töitä ja tanssia. Ja niin hän totisesti tekikin! Kotiseutu lakeuksilla vaihtui Helsinkiin ja kimppa-asumiseen Käpylässä Sinin kanssa. Intohimo vei Veraakin, vaikka sen kohde oli varattu mies. Verasta tuli toinen nainen vuosikausiksi, hän rakasti ja otti sen vähän minkä sai. Vera kyllästyi kuitenkin lopulta toisen naisen osaan - loputtomaan odotteluun ja riuhtaisi itsensä kipeästi suhteesta irti. Nyt hän antaa keltaisen talon naapurustolle puheenaiheita epäsovinnaisilla tavoillaan.

Minussa on varmaan jotain vialla. Pitäisi kai sitä edes hetken tuntea jonkinlaista huolta tai kiusaantuneisuutta, kun räpiköi pystyyn kuin siipirikko koppakuoriainen keinumasta selällään, ei G:n takia, ei Muukalaisen, ei tietenkään, hehän ovat omaa väkeä, mutta näiden muiden, näiden joita kiinnostavat kylään muuttaneet tai palanneet vanhat ämmät jotka nukkuvat päätään selväksi puutarhassa keskellä iltapäivää, tuntitolkulla, ja hoipertelevat sitten kotiin yksinäisyyteensä kuin se olisi täysin normaalia.

Taivassalon kieli on tavattoman kiehtovaa ja vaivatonta. Poukkoilevaa, mutta niin kaunista, niin kaunista. Lukuisissa kiihkeissä rakastelukohtauksissa ei ole mitään rumaa tai luotaantyöntävää. Kaikki on paljasta, herkkää ja kaunista. In Transit on lempeästi aaltoilevaa ajatusta ja hiljalleen virtailevia ja poreilevia sanojen puroja; välähdyksiä henkilöhahmojen menneisyydestä, kuulaita kohtaamisia omissa muistoissa, mutta myös toisten kanssa nykyhetkessä. Tarinassa oli piilotettua salaperäisyyttä, mikä paljastui vasta vähitellen.

Ajatustenvirtaa on monesti haasteellista herpaantumatta lukea. Mutta Taivassalolla oli taito kiinnittää lukijansa ja varastaa tämän koko huomio. Erityisesti minua liikutti Semin kohtalo sekä Semin ja Veran kohtaamiset Semin sairasvuoteen äärellä. Yhteistä kaikille päähenkilöille oli elämää suurempi rakkaus, joka ei istunut sovinnaisuuksien muottiin eikä ollut helppo. Kellään ei ollut satujen onnellista loppua, mutta tuo rakkaus jätti jäljen kunkin mieleen iäksi.

Huikea kirja ja hieno teema - ihmiselo on yhtä intransitia loppuun asti.

Blogeissa toisaalla: Omppu

Hannele Mikaela Taivassalo
In Transit
Suomentanut Raija Rintamäki
Teos 2016
✮✮✮✮
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle.


6 kommenttia:

  1. Tuo kansi on kyllä jotenkin voimakas ja jää mieleen. Osaat hienosti kirjoittaa kirjasta herättäen mielenkiintoni, vaikka kirjaan en aiemmin ole kiinnittänyt huomiota, kiitos siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!
      Himon ja halun ohella tässä oli hienot ihmiskohtalot - Sem ja Vera jo melkein valmiiksi elettyine elämineen. Galadriel oli vielä nuori, ja hänellä oli enemmän mahdollisuuksia, enemmän avoimia ovia, yhteiskunta on sentään muuttunut avoimemmaksi. Kiinnostava ja upeasti kirjoitettu kirja.

      Poista
  2. Mainitsit kirjasta monia tärkeitä asioita, jotka omassa bloggauksessani jäivät sanomatta, tästä olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi. Hyvä huomio, että suvussa oli kahdenlaisia geenejä: toiset viihdyivät kotiseudullaan leppoisan tuntuisesti, toisilla taas oli tämä matkalla oleminen, levottomuus ja kaipuu. Niin se taitaa olla kaikissa suvuissa, on niitä jotka lähtevät ja niitä jotka jäävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuomas kommentista.In transitin lumoissa edelleen...

      Poista
  3. Tällä kirjailijalla on aivan omintakeinen tyylinsä. Olen lukenut yhtä lukuun ottamatta hänen kaikki julkaistut teoksensa; välillä ihastuen, joskus jopa vaivautuen. Mutta aina kiinnostuneena ja innostuneena. Tunnustan, että Runeberg-palkitun teoksen "Viisi veistä Andrej Kraplilla" päähenkilön kohtalo jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa, vieläkin välillä ihmettelen, kuinka hänelle mahtoi lopulta käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Anonyymi. Olen lukenut Taivassalolta vain tämän. Hieno ja koskettavakin kirja, innostuin kirjoittamaan pitkästi :) Jospa ehtisikin lukea kirjailijalta lisää, sait kiinnostukseni heräämään - kiitos.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...