Äiti minä olen Lydia. Se oli Kirstie joka kuoli.
Miksi sinä sanot minua koko ajan Kirstieksi?
Arkkitehti Angus ja toimittaja Sarah Moorcroftin perhettä on kohdannut musertava suru. Toinen heidän pienistä identtisistä kaksostytöistään kuoli vuosi sitten, putosi isovanhempiensa parvekkeelta ja menehtyi. Angus ratkesi surussaan juomaan ja sai potkut työstään, Sarah romahti henkisesti. Nyt he ovat perineet syrjäisen majakkasaaren Skotlannista, aikovat myydä liian kalliiksi käyneen Lontoon kotinsa ja muuttaa karulle saarelle. Uusi ympäristö, uusi alku, toiveet ovat korkealla.
Mutta idylliä ei tule eikä saarelle muutto suinkaan suju auvoisasti. Talo on surkeassa kunnossa ja vilisee rottia; puhelinlinja on onneton, matkapuhelinkenttää ei ole eikä alkuun edes venettäkään. Perhe joutuu elämään vuoroveden rytmissä: maihin pääsee vain kahlaamalla laskuveden aikaan haisevaa mutapohjaa pitkin. Rahaa on vähän, mutta remontti kuitenkin aloitetaan.
Tässä se on - tai tässä sen pitäisi olla. Sen hetken. Me kolme yhtenä perheenä. Kodikkaasti omassa mökissämme, joka on jo puolittain asuttavassa kunnossa. (...) Ja tässä me olemme. Koira, tytär, kylmä kuulas ilta, majakan välkähtelevä valo, joka tervehtii kaikkia muita tälle yksinäiselle rannikolle ripoteltuja majakoita...
Kävelen ikkunan luo. Kuu on noussut korkealle Small Islesin saariryhmän ylle. On kirkas alkutalven ilta. Pitäisi olla kaunista. Onkin kaunista. Tämä paikka on niin helvetin kaunis, siitä ei pääse mihinkään. Tapahtuipa mitä tahansa, kauneus jatkuu jatkumistaan kuin piinaava painajaisuni.
Pian alkaa tapahtua outoja asioita, jotka saavat Sarahin paniikkiin. Pieni Kirstie väittää olevansa tuhkattu Lydia. Tytön extrovertti persoonallisuuskin on kääntynyt sisäänpäin, hän käyttäytyy aivan kuin kuollut siskonsa. Mistä on kysymys, mitä tapahtui, kumpi tytöistä oikein kuoli? Tekivätkö vanhemmat kauhean virheen, eivätkö he tosiaankaan erottaneet tyttöjä toisistaan?
Asetelmahan on aivan kaamea. Miten vanhemmat pysyisivät järjissään, jos tilanne olisi totta oikeassa elämässä? Tremayne kuljettaa juonta tavattoman taitavasti. Vähitellen lisätyt paljastukset kerivät tapahtumia auki ja sekoittavat juonen mutkia arvailevan lukijan pään. Välillä on täysin varma, että isässä on jotain todella outoa, ties mitä kamalaa hän on tehnyt, vähintään tappanut pahoinpitelevän isänsäkin... Sitten epäily kohdistuu taas äitiin, koko ajan sympatioiden on-offia puolia vaihtaen.
Tunnelma tihenee sivu sivulta: kyräilyjä, epäilyjä, ikkunasta heijastuvia vihaisia katseita... Puolisot kaivavat esiin toistensa vanhat uskottomuudet ja muut rikkomukset, ja uusiakin paljastuu. Sietämätön syyllisyys piinaa ja ahdistaa heitä kaikkia kolmea, myös Kirstie-Lydiaa. Ja kaiken sekavan keskellä tuo onneton pikkuinen tyttö, jonka persoonallisuus on aivan sekaisin. Kumpi hän on? Oli sydäntäsärkevää, miten tyttö suljettiin koulussa ulkopuoliseksi. Leikkituokio kotiin kutsutun luokkatoverin kanssa päättyi sekin onnettomasti.
Tunnelma tihenee sivu sivulta: kyräilyjä, epäilyjä, ikkunasta heijastuvia vihaisia katseita... Puolisot kaivavat esiin toistensa vanhat uskottomuudet ja muut rikkomukset, ja uusiakin paljastuu. Sietämätön syyllisyys piinaa ja ahdistaa heitä kaikkia kolmea, myös Kirstie-Lydiaa. Ja kaiken sekavan keskellä tuo onneton pikkuinen tyttö, jonka persoonallisuus on aivan sekaisin. Kumpi hän on? Oli sydäntäsärkevää, miten tyttö suljettiin koulussa ulkopuoliseksi. Leikkituokio kotiin kutsutun luokkatoverin kanssa päättyi sekin onnettomasti.
Skotlannin armoton luonto ja karu maisema loivat loistavan kehyksen tälle trillerille. Luontokuvaus olikin uskomattoman kaunista ja taidokasta. Haistoin lemuavan mudan ja mädäntyvät rakkolevät, kuulin lokkien kirkunat ja näin sumun leviävän. Pidin kovasti kielestä ja suomennoksesta.
Irrotan otteeni Lydian kädestä, astun keittiön ovelle ja vedän sen auki. Kurja sää yrittää välittömästi työntää minut takaisin sisään, kiukkuinen sade, herjaava tuuli. Huudan avuttomana ja hädissäni mutakentille, kohti ankkuroitujen veneiden ja hiekkasärkkien himmeitä muotoja ja tummien kuusenlatvojen rivistöjä. Kohti puuromaisen usvan tukahduttamaa maailmaa.
Tämä oli todella nerokas trilleri - melkein viimeisille metreille. Hienon hieno, sopivan jännittävä, ei kuitenkaan liian hyytävä. Mutta minusta Tremaynen loistava ote herposi loppuratkaisua miettiessä. Sinne saakka erinomaista, mutta tarina olisi ansainnut järisyttävämmän lopun. Loppuratkaisu vesitti hiukan tätä huikeaa trilleriä. Enempää ei voi kertoa, en halua spoilata. Tämä on luettava!
S.K. Tremayne on brittiläisen Sean Thomasin pseudonyymi. Hänellä on toinenkin, Tom Knox. Kirjailijasta voit lukea lisää Wikipediasta.
S.K. Tremayne
The Ice Twins 2015
Jääkaksoset
Suomentanut Oona Nyström
Otava 2016
★★★★★
Arvostelukappale - Kiitokseni Otavalle.
Tämä on nyt ollut paljon esillä. Voi hitsi tuota, jos muutoin on nerokas trilleri, mutta lopussa sitten alkaa hyvä ote horjua.Skotlannin osuus teoksessa vaikuttaa myös kiinnostavalta.
VastaaPoistaJep, tulee jotenkin typertynyt olo jos loppuhuipennus ontuu. Mulle käy loppujen kanssa monesti näin, ehkä olen liian vaativainen :))
PoistaKirja innsti googlettamaan Hebridit, Skyen saari etc. En ole käynyt, en Irlannissakaan. Minusta luontokuvaus oli todella upeaa.