Nicaragualaisen Sergio Ramírezin romaani Miten kaunis on meri, Margarita pelaa kahdella aikatasolla ja hämmentävästi fiktioon sekoitetulla vankalla faktalla. Kirjailija nivoo yhteen myös kulttuurin ja politiikan, hänelle läheiset teemat. Vasemmistolaisena aktiivipoliitikkona hän vastusti aikanaan Somozan hallintoa, mutta kritisoi kyllä myös Ortegaa. Romaani paneutuu kahteen spektaakkeliin, jotka limittyvät ja lomittuvat romaanin edetessä. Vuonna 1907 jumaloitu kansallisrunoilija Rúben Darío nostattaa valtaisan juhlahumun vieraillessaan kotikaupungissaan Léonissa. Puoli vuosisataa myöhemmin, syyskuussa 1956, Léon huumaantuu liberaalien puoluekokouksesta, jossa Anastasio Tacho Somoza valitaan toistamiseen presidenttiehdokkaaksi.
Ei päästä lukijaa helpolla Ramírez, sillä tässä veijaritarinan omaisessa romaanissa on jotain samaa hullunmyllyä ja absurdia komediaa kuin García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyydessä. Lukijaa hämmentää siis faktan ja fiktion liitto sekä henkilöhahmojen runsaus ja se, että heistä vielä liki jokaisella on jonkun sortin lisänimi. Henkilögalleriassa esiintyy Raivotarta, Kaimaania, Ruusuneitoa, Vainioitten valtijatarta, Pyhää Mordokaita ja liuta Somozan ja Debaylen sukuun kuuluvia, sillä nämä suvut ovat naimakauppojen kautta kietoutuneet sotkuiseksi vyyhdeksi. Hämmennystä tuottaa vielä se, ettei Nicaraguan historiaa tuntematon voi tietää onko hahmolla todellinen esikuva vai ei.
Vuonna 1907 Rúben Darío (1867-1916) tulee siis käymään kotikaupungissaan Léonissa. Juhlahumu tämän naissankarin ja alkoholistin ympärillä on valtavaa, kadut on koristettu girlandein ja massat hurraavat. Onhan hän espanjalaisen kirjallisuuden uudistaja, hän on Ruhtinas! Mutta Ramírez jättää hymistelyt sikseen. Palvottu runoilija näyttäytyy jonkinlaisena kulttuurin komeljanttarina, joka käyttäytyy juovuspäissään räikeästi ja on egoaan täynnä. Daríon naisjutuista lohkeaa paljonkin hupaisaa: mm. vaimo Rosario Raivotar Murillon ja rakastajatar Eulalian kiivas vuoropuhelu miehen kuoltua.
Syyskuussa 1956 Anastasio Tacho Somoza García (1896-1956) on valtansa huipulla. Hän haluaa korostaa valtaansa spektaakkelimaisella Leónin puoluekokouksella, mutta yllättäen, kesken mambon, suuri johtaja pääsee hengestään. Attentaatin takana on sekalaiselta tuntuva joukko miehiä, jotka tapaavat toisiaan Krouvarin kapakassa. Joukkoon kuuluu mm. Rúben Daríon elämää tutkiva runoilija-toimittaja Rigoberto López Pérez (todellinen henkilö, klik). Noilla Kirotun pöydän hepuilla on myös tavoitteena pystyttää Daríon jostain löytynyt isopäinen näköispatsas. Attentaatin suunnitelma tuntuu sekavalta, ja lukijaa epäilyttää suuresti sen toimivuus.
Tärkeä henkilö romaanissa on, ja Daríon oikeassakin elämässä oli, kirurgi Louis Henri El Sabio Debayle, runoilijan henkilääkäri ja lapsuudenystävä. Lääkäri yritti kaikkensa pelastaakseen ystävänsä kun tämä oli juonut maksansa kirroosiin; ei onnistunut, mutta halusi pakkomielteisesti tutkia kuolleen Daríon aivot selvittääkseen niiden nerouden. Totta vai fiktiota? Ilmeisesti totta. Lääkärin tyttärestä Salvadorasta tuli myöhemmin First Lady, Tachito Somozan puoliso. Nuoremmalle tyttärelle Margaritalle Darío kirjoitti kauniin runon A Margarita Debayle - vastineeksi viskipullosta. Kuuntele runo espanjaksi täältä. Myös monet lukujen otsikot ovat peräisin Daríon runoista.
Ramírezin kaikkitietävä kertoja liikuttelee hahmojaan kuin näyttelijöitä performanssissa, siirtää marionettejaan näytöksestä toiseen ja kolmanteen ja lukijaparan pitää yrittää seurata karnevaalin kulkua. Romaani haastoi ja mietitytti minua, koska en tiennyt mikä on totta, mikä kirjailijan mielikuvitusta. Miten kaunis on meri, Margarita voitti Alfaguara-palkinnon julkaisuvuonnaan 1998. Kirjan vaikuttavuus valkeni minulle tarinan edetessä ja viimeiset luvut osoittivat, miten julmaa ja armotonta oli diktatuurin ja Salvadoran kosto. Otaksun, että runsas henkilögalleria ja sivupolkujen sokkelot vertautuvat Nicaraguan olojen ja politiikan sekavuuteen.Viime vuonna ilmestyi kirjailijalta tyyliltään aivan erilainen novellikokoelma Anteeksianto ja unohdus, josta pidin todella paljon ja jonka bloggauksessa kerroin myös enemmän Ramírezista. Molemmat teokset on ansiokkaasti suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä.
Alkuteos Margarita, está linda la mar 1998
Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä
Kansi Satu Ketola
Aviador 2020
Kustantajalta
_______________
Muissa blogeissa: Kirjarikas elämäni
1900-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle sekä 1950-luvulle sijoittuva kahden aikatason romaani etenee kuin karnevaali: värikkääseen, vääjäämättömästi etenevään tarinaan liittyy lukuisia sivukertomuksia irvokkaine henkilöhahmoineen. Kirjailijan valoisa huumori on läsnä pitkin matkaa, kunnes tarinan sävyt tummenevat tarinan lähestyessä kohtalokasta päätöstään. - Kustantaja
Tosiaan suurta draamaa ja hullunmyllyä on tässä teoksessa, ja henkilöhahmojen sekä sivutarinoiden runsaus tekee vaikeaksi pysyä kärryillä. Mutta epäilemättä se kaikki sekavuus kuvaa hyvin nicaragualaista todellisuutta.
VastaaPoistaHaasteellinen luettava tosiaan. Joskus fiktion ja faktan sekoittaminen ei tunnu missään, mutta tässä minua ärsytti oma tietämättömyyteni :) Googlailin minäkin kaikenlaista...
PoistaMulla on tämä lainassa kirjastosta, hiukan kuitenkin pelkään aloittamista. Jännittää pysynkö kärryillä henkilöhahmoista, tajuanko tarinasta mitään. Myös se pohdituttaa, että kun on haastavan oloinen kirja eikä mikään kevyt välipala, niin mikä on oikea hetki ja oikea mielentila aloittaa lukeminen.
VastaaPoistaHei Henna,
PoistaKirjan alussa on henkilöluettelo, josta nimiä voi tarkistella. Suositan kuitenkin paneutumaan siihen jonkun verran, muuten on aikasten ulalla. Googlailin myös tietoja Nicaraguasta ja Daríosta, vähän auttoi, mutta kyllä tämä haasteellinen on. Ehkä kannattaa lukea pätkissä. Viikonloppuja!