Minna Canth - Agnes selkona ja äänikirjana

Naisten päivän alla Minna Canthia. Agnes on lyhyt, novelli tai pienoisromaani ja se ilmestyi vuonna 1892. Tiesin juonen pääpiirteissään, mutta nyt päätin tutustua lähemmin Agnekseen ja osallistua Yöpöydän kirjat -blogin Canth-lukuhaasteeseen. Novellin päähenkilöt ovat Pietariin muuttanut kaunis maailmannainen Agnes, hänen Suomessa pikkukaupungissa asuva kouluaikainen ystävänsä Liisi ja tämän aviomies Antti. Nuoremman nykylukijan on muistettava, että Suomi oli tuolloin Venäjän suuriruhtinaskunta ja että kansallisuusaate eli voimakkaana.

Selkomukautus Tuija Takala, Selkokeskus
Luettavissa pdf:nä TÄÄLTÄ
Selkoversiosta: Kirjan pauloissa

Selkokieli ja -kirjallisuus ovat yhä enemmän esillä, mikä on hieno juttu. Selkokirjailija Tuija Takala on oikea selkolähettiläs ja hänet palkittiin vuonna 2019 selkokirjallisuuden Seesam-palkinnolla. Pdf:iä ei yleisesti ottaen ole miellyttävä lukea, mutta teksti oli asemoitu ilmavasti sivuille kuin runo ja teksti oli lyhentynyt huomattavasti: 65 ilmavasti ladottua sivua. Tuija itse sanoo selkoistuksesta seuravaa:

"Selkoistuksessa säilyvät keskeiset henkilöt, juoni, tarina ja tunnelma. Selkotekstin joukossa on autenttisia lauseita ja sanontoja, mutta pääosin sanasto on tälle ajalle tuttua, lauseet lyhyitä ja virkerakenteet helppoja. Pituus lyhentyy reilusti, ja lukemista helpottaa tarinan jaksottelu lyhyiksi luvuiksi. Selkotaiton periaatteet tukevat lukemista: iso fontti, yksi kokonaisajatus yhdellä rivillä, kappaleet lyhyitä ja palsta kapea.”

Agnes katsoi minua ja hymyili pilkallisesti:
- Pikku Liisi, puhut kuin lapsi.
Olet kuin kissa, joka kehrää silmät kiinni.
Et kaipaa mitään, kun saat ruokaa
ja kun koti on lämmin.
...

Agnes kertoi ajatuksensa:
- Mustasukkaisuus tekee ihmisen rumaksi.
Jos minulla olisi mies,
antaisin hänen pettää minua.
Minä käyttäisin samaa vapautta
ja olisin uskoton.
Niin me emme kyllästyisi toisiimme,
vaan suhteessa olisi vaihtelua.
Tavallinen arki on rakkauden kuolema.
Te pohjoisen naiset olette typeriä,
kun olette uskollisia miehen palvelijoita!

Selkokieliseen Agnekseen Tuija on tavoittanut olennaisen asetelman ja Liisin vellovat tunteet. Alkuperäinen Canthin koukeroinen ja adjektiivein höystetty lause on selkiintynyt helpommin ymmärrettävään asuun. Pikkukaupungin isänmaallisten laulujuhlien keskelle pyrähtänyt Agnes kerää katseita ja ympärilleen miehiä kuin herhiläisiä. Hän alkaa flirttailla häpeämättömästi Liisin puolison Antin kanssa ja Liisissä herää mustasukkaisuus ja epävarmuus.  Agnes suhtautuu pilkallisesti ja alentuvasti Liisiin ja kaikkiin porvarillisuuden merkkeihin ja isänmaallisiin tuntoihin. Asetelma kotiäiti vs suuren maailman ylläpidetty nainen on tehokas ja julma. Moraliteetti tietysti löytyy ja Canth tekee eron oikean ja väärän, kunniallisuuden ja moraalittomuuden välillä. Ihailen Tuijan selkeää selkokieltä ja kykyä ottaa tarinaan se olennaisin.

- Sano Liisi, miten minä eroan vaimoista,
jotka pitävät itseään hyvinä naisina?
Naiset vain valvovat omia etujaan avioliitossa,
ja miehet ovat velvollisuuden takia heidän kanssaan.

Storytelin äänikirja
Lukijana Ritva-Liisa Elivuo
Agneksesta Yöpöydän kirjat

Elivuon ääni on ilmeikäs ja moraalisella tavalla Canthin sanomaa painottava, mutta hänen äänensä kuulosti kypsän naisen ääneltä. Minusta tässä oli ärsyttävä ristiriita, kun sekä Liisi että Agnes ovat vain vähän päälle kaksikymppisiä. Alkuperäistä Agnesta kuunnellessa huomioni kiinnittyi ennen kaikkea Canthin loistavaan dialogiin, tuntui kuin teksti olisi istunut sellaisenaan näyttämölle. Wikipedia sanoo Canthin aloittaneen Agneksen dramatisoinnin 1896, mutta että se jäi kesken (Canth kuoli seuraavana vuonna).

Varsin mainiota oli dialogi esim. kohdassa, jossa Liisi kertoi ylpeänä pienistä lapsistaan Antista, Ainosta ja Lyylistä. Agnes suhtautui pilkallisesti 'Pikku Liisiin' ja lasten suomalaisiin nimiin. Surkuhupaisa tilanne jatkui kun Agnes tuli vieraaksi Liisin kotoisaan kaaokseen. Canth kuvaa tavattoman hienosti Liisin heräävää mustasukkaisuutta ja sisäistä puhetta, kun hän kuuntelee sivusta miehensä ja Agneksen ylevää keskustelua oopperasta, baletista ja runoudesta. ”Agneksella on kokeneen maailmannaisen hieno tenho katseessaan”, miettii alemmuudentuntoinen Liisi. Myös Antin mielestä Agnes oli alkuun kevytmielinen, turhamainen ja koketti, mutta sitten mies ”huumantui, rojahti suin päin paulaan.”

Canth kuvaa osuvasti Liisin ja Antin mykkäkoulua ja avioriitaa, joka saa Liisin ylireagoimaan ja ajattelemaan jopa avioeroa. Viimeinen kohtaus näytellään Agneksen hotellihuoneessa, johon Liisi menee kouluaikaista ystäväänsä tapaamaan. Tässä Canth kärjistää edelleen näiden kahden naisen eroja. Liisi on hyveellinen, Jumalaan ja perhearvoihin uskova, Agnes moraaliton teoissaan ja Jumala-suhteessaan ja hän halveksii kaikkea Suomen mitättömyyttä ja talonpoikaisuutta. Liisin mielessä painoi kuitenkin lapsuuden syvä ystävyys ja hänen tunteensa Agnesta kohtaan olivat ristiriitaiset - toisaalta tuomitsevat, toisaalta hellän äidilliset.

Lyhyydestään huolimatta Agneksessa on taitava draamankaari. Agnes on hieno romaani eikä sen lumo ole yli sadassa vuodessa himmennyt. Muutamat sanavalinnat toki pistävät silmään: puhutaan hottentoteista ja lasten kasvatuksesta vitsan avulla. Mutta Canthin kieli on elävää ja hänen psykologinen otteensa terävä. Hän kuvaa ihailtavan osuvasti etenkin Liisin sielunliikkeitä, tunteita ja tunnelmia kun puoliso joutuu Agneksen kauneuden ja hienostuneisuuden huumaamaksi.

• Aiemmin olen lukenut Minna Canthin Hannan
• Ihastuin myös Saara Turusen fanifiktioon Hannasta antologiassa Jatkuu! Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista
• Viime vuonna luin Suvi Aholan hienon Mitä Minna Canth todella sanoi?