Antti Tuomainen - Palm Beach Finland

Ensi alkuun on kommentoitava Palm Beach Finlandin visuaalista ilmettä. Kun kirja tulla tupsahti yllättäen kotiin Tuomaisen omistuskirjoituksella varustettunna, tupsahti hymykin huulille. Heti kiiltävänpinkistä flamingosta, nimen typografiasta ja ideaan istuvista pinkeistä sivujen reunoista kääntyivät mielikuvat ylelliseen Las Vegasiin ja sen yökerhoihin. Mutta sinne ei tietystikään päädytty vaan lumihiutaleiden viestimään kylmään suomalaiseen lomakylään - Pampits Vinlantiin. En löytänyt kannen suunnittelijan nimeä, mutta tarkkaan harkittu ja ironialla höystetty kokonaisuus!

Jossain Etelä-Suomessa tämä karkkimakea ilmestys sijaitsee. Piskuiset lomamökit loistavat shokkipinkkeinä, neonvihreinä ja muissa häkellyttävissä pastellisävyissä. Atmosfäärin kruunaavat kylmässä puhurissa huojuvat muovipalmut. Lomakylän uusi johtaja, jokaikisestä huokosestaan hikeä valuttava, seksistisen kehoituksen nimeensä kätkevä Jorma Leivo myhäilee ja unelmoi: kyllä tästä jotain huikeaa syntyy, mitäs siitä että likviditeetistä ei voi puhuakaan. Hänen silmissään siintävät vanhassa huvilassa asuvan Olivia Kosken rannat. Ne on saatava kaapattua, ja mitä halvempaan hintaan sen parempi.

Tässä tontinkaappausprojektissa Leivon apureina koheltaa pikkukonnakaksikko Chico ja Robin, mutta heiltä menee Olivian pelottelu mönkään ja ruumiita syntyy. Keskusrikospoliisi lähettää asiaa tutkimaan peitetehtäväexpertin Jan Nymanin, joka nyt esiintyy peitenimellä Kaunisto. Matematiikanopettajaksi tekeytyen mies saa ensi kosketuksensa surffauksen saloihin hyisellä rannalla - ja hukkuu Olivian ruskeisiin silmiin. Mutta kuka oikein on tuo rahoillaan vasikoimaan houkutteleva  mustalla BMW:llä ajeleva Holma, Esa, Markus tai ties kuka lie?

Palm Beachilla pyörivien ja kapeaa leipäänsä antsaitsevien poppoota yhdistää pennittömyys. Jokaisella on omat isommat tai pienemmät unelmansa: uuteen kukoistukseen remontoitu suvun röttelöhuvila, kerrankin kunnon kitara tai tuo ihana ja seksikäs fitnesstyttö Neea. Mutta unelmat pysyvät unelmina jos ei ole rahaa. Holman sinne tänne lupaama kymppitonni saa ihmiset toimimaan. Se on iso raha, sillä ostaa melkein maailman.

Palm Beach Finland oli hulvattoman hauska irrottelu. Jo alkuasetelmana bisnesidea rantalomakohteesta hyisessä ja sateisessa Suomen kesässä on riittävän absurdi. Siihen kun lisätään pikkukonnien möhläykset ja unelmien ja parisuhteiden mutkat ja karikot, nautittavaa jälkeä syntyy. Chico ja Robin herättivät sympatiani toikkaroinnillaan ja tyhmyydellään, mutta myös kaiken kestävällä lujalla ystävyydellään. Pidin Tuomaisen reippaasta verbaliikasta ja tavasta kirjoittaa. Hahmot olivat luonnikkaasti luonnehditut ja kerrassaan mainioita.  Tarinassa oli ronskia otetta, mutta vastapainoksi myös kilttejä symppispiirteitä.

Kirjailijan aikaisempaan tuotantoon en voi verrata, koska tämä oli ensi kosketukseni Tuomaiseen - ja todella positiivinen sellainen. Kotimaisia dekkaristeja tunnen minimaalisesti, mutta harvojen lukemieni kotimaisten dekkareitten joukossa tämä pinkki ilottelu loistaa ehdottomasti vetävimpänä. Koukuttavuudesta todistavat parit menetetyt yöunetkin... Viihdyttävä & hurtilla huumorilla ryyditetty; reipas & ronski. Mutta taustalla kurkkii elämänikäisen ystävyyden ylistys, rakkauden ja toiselta saadun tunnustuksen muutosvoima. Näillä Casablancasta lainatuilla sanoilla yksi ystävyys lujittui ja elämä muuttui:

Minusta tuntuu, että tämä on alku kauniille ystävyydelle.
I think this is the beginning of a beautiful friendship.

Muualla: Kirja hyllyssä, Rakkaudesta kirjoihin, Tuijata,

Antti Tuomainen
Palm Beach Finland
Like 2017
*****
Kiitos lukukappaleesta kustantajalle ja Antti Tuomaiselle omistuskirjoituksesta ❤︎