 |
| Esa Mäkijärvi ja Rauha Kejonen |
Messut on messuiltu ja monta kokemusta rikkaampana kotiuduin. Ärsytyskynnykseni ylittyi keskustelussa, jonka otsikko oli Kirjallisuuskritiikin kapeneva tila. Venla Hiidensalo juonsi keskustelua, johon osallistuivat lavalla Rauha Kejonen ja Esa Mäkijärvi, molemmat sekä kriitikoita että kirjailijoita. Tässä, kuten niin monessa muussakin messukeskustelussa, valitettiin kirjojen medianäkyvyyden kutistumista ja sitä että lukijan on vaikea ylipäätään saada tietoa kirjoista.
Nyt keskityttiin kritiikkiin otsikon mukaisesti. Esa Mäkijärvi totesi, että kirjablogeissa ei pääsääntöisesti kirjoiteta tasokkaita juttuja. Emme kenties kirjoita ammattikriitikon tasoisesti tai hänen vaatimallaan tavalla, mutta Suomessa on liki 200 kirjablogia, jotka lukevat ja bloggaavat aktiivisesti laajalla skaalalla palvellen tavallista lukijaa ja monessa genressä. Reader why did I marry him -blogin Omppu julkaisi asiasta juuri erinomaisen postauksen. Allekirjoitan kaiken hänen sanomansa. Käy lukemassa, turha minun on toistaa tässä.
Ilahduin keskustelijoiden sanonnasta, että kriitikolla (tulkitsen että myös kirjabloggareilla) on oikeus ilmaista mielipiteensä, kirjailijan ei auta kuin kestää. Jätän tuoreen Granta-tapauksen sen enempiä ruotimatta.
 |
| Anja Erämaja, Olli Heikkonen ja Sinikka Vuola |
Sunnuntai alkoi osaltani Runousaamiaisella, ja olikin ihana aloittaa messupäivä aamu-unisena runojen äärellä. Kuvasta puuttuu tummiin aurinkolaseihin verhoutunut Miki Liukkonen, jonka runosta jäi mieleeni lause Puuhevoset itkevät Rasputinin haudalla... En muuten ymmärrä käsitystä, että runous olisi siivottu messuilta pois. Koko päivähän oli runosunnuntaita!
Runoilijoiden esikoisromaaneista olivat keskustelemassa Risto Oikarinen (Nälkämaan laulu 2016) ja Sinikka Vuola (Replika 2016), juonsi Saara Henriksson. Keskustelua oli mielenkiintoista seurata ja molemmat totesivat, että proosan kirjoitusprosessi on erilainen. On esimerkiksi hyväksyttävä tekstin epätäydellisyys aluksi päästäkseen ylipäätään eteenpäin. Flaneeraus metsässä ei kuulemma riitä (what?) eikä kokeellisia juttuja voi päälleliimata. Surrealismi esim Replikassa tarkoittaa sananmukaisesti realismin yläpuolella / sur realism, totesi Vuola.
Kuuntelin kaksi Baba Lybeckin vetämää haastattelua
Toisessa hurmaava Mauri Kunnas kertoi Koiramäen historiasta. Kirja on ollut työn alla vuodesta 2008, pitkä projekti siis ja siinä kerrotaan nuijasodat, noitavainot ja Viaporit, yhteensä 13 historiamme tarinaa. Youtubesta löytyy kuulemma video kuvituksen työstövaiheista, pitää käydä kurkkaamassa. Toinen Baban haastateltava oli elegantti ja tuottelias Raija Oranen. Kreivin aikaan on jo hänen 30. romaaninsa ja uusi romaanikin on jo työn alla. Työnimellä Marsalkan ruusu kulkeva kirja kertoo Mannerheimista ja sen on määrä ilmestyä ensi vuoden elokuussa.
Anneli Kanto ja Lahtarit, haastattelijana Anna Kortelainen ❤︎
Ohjelmaosuus oli aivan loistava ja hurmaava kirjailija Kanto kertoi tästä vaikeasta aiheestaan elävästi ja kiinnostavasti. Kortelaisen lukemat kohdat olivat suurta kirjallisuutta ja ihanan juurevaa murretta!
Arkistoista romaanihenkilöksi, Katja Kallio ja Anna Kortelainen, haastatteli Venla Hiidensalo
Kortelaisen romaaneja en ole lukenut, mutta Kallion koskettavan Yönkantajan kyllä. Kirjailijat kertoivat työskentelystään arkistoissa, joissa arkiston henki puhuu. Kallio sanoi halunneensa antaa hulluksi ja arvottomaksi leimatulle Amandalle arvostusta ja että häntä on ilahduttanut se, että mm. monet kirjabloggarit ovat kirjoittaneet Amandasta arvostavasti.
 |
| Sinikka Vuola, Harri Hertell ja Susinukke Kosola |
Lavarunousilmiöstä Susinukke Kosola ja Harri Hertell, haastatteli Sinikka Vuola
Näinpähän Susinuken livenä, ihanaa ❤︎, sillä pidin kovasti hänen runokirjastaan Avaruuskissojen leikkikalu! Runokuun aikana kävin Kansallisen Lavaklubilla kuuntelemassa ja ihastuin ikihyviksi. Yhteenkään Poetry slamiin en vielä ole ehtinyt, mutta kenties piakkoin. Harri Hertell on julkaissut Lavaruno-oppaan / Savukeidas. Keskustelijoiden mukaan lavarunoudessa on tärkeää yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys - ilman pönötystä. Slamin ensikertalaisen on hyvä muistaa, että hän on tervetullut ja yleisö on aina esiintyjän puolella.
 |
| Venla Hiidensalo, Mila Teräs ja Kati Tervo |
Kuinka todellisista ihmisistä kirjoitetaan, Kati Tervo ja Mila Teräs, haastatteli Venla Hiidensalo
Kirjailijat kertoivat niistä moninaisista tavoista, joilla he pyrkivät tavoittamaan henkilönsä äänen. Teräksen ihana Jäljet kertoo Helene Schjerfbeckistä, Tervon Iltalaulaja Ellen Thesleffistä. Käytössä ovat olleet tietysti taiteilijoiden työt ja runsas kirjeenvaihto, aikalaisromaanit, lehtikirjoitukset ja jo tehdyt tutkimukset. Molemmat kirjailijat halusivat korostaa sitä, että heidän romaaninsa ovat fiktioita ja heidän tulkintansa näistä hienoista taiteilijoista. Myös sitä, että kumpaankaan taiteilijaan ei sopinut epiteetti naisrukka, vaan he olivat päämäärätietoisia vahvoja naisia, eivät mitään ressukoita.
Olihan sitä päivää tässäkin.
Pahoittelen jos kaikki sanamuodot eivät ole viimeisen päälle viilattuja - ei jaksa.
Kiitos kaikille bloggarikollegoille ja kirjailijoille, joita oli ilo tavata!
