Pajtim Statovci - Tiranan sydän

Tiranan sydän vie aluksi vuoteen 1991, Jugoslavian hajoamissotien aikaan; romaanin nykytaso liikkuu sitten ajassa 2000-luvun alkuvuosina. Jossain pienessä kylässä Albanian maaseudulla asuu nuori teinipoika Bujar, jonka albaani-isä on jo aiemmin paennut Kosovosta. Bujar on kaunis poika, kuten myös hänen sydänystävänsä Agim. Elämä Albaniassa on äärimmäisen köyhää ja olot ovat levottomat. Tuntuu että maalla ei ole tulevaisuutta.

Kun Bujarin isä kuolee, sisar katoaa ja äiti suistuu masennuksen syövereihin, pojat päättävät karata pääkaupunkiin Tiranaan. Heidän elämänsä siellä on surkeista surkeinta, ja mieltä kaivertavat ulkomailta kantautuvat hohdokkaat uutiset. Kaikki haluavat Albaniasta pois, pois sodan jaloista vakaaseen Eurooppaan. Siellä ihmiset näyttävät hymyileviltä, terveiltä ja hyvinvoivilta, kaikilla tuntuu olevan rahaa ja ruokaa. Agimia ajaa ahdasmielisestä Albaniasta pois myös se, että hän on tyttö / nuori nainen miehen ruumiissa. 

Miehiset sankaritarinat ja legendat elävät runsaina Albaniassa. Bujarin isä kertoo esi-isiensä sotaisasta menneisyydestä ja miesten urheudesta. Albanian symbolikin on uljas kaksipäinen kotka, joka kuvaa maskuliinista uhoa ja voimaa. On selvää että Agim ei istu tuohon ilmapiiriin, vaan haluaa lentää kotkan tavoin vapauteen. Pojat vannovat pysyvänsä yhdessä iäti. He rakastavat toisiaan, myös seksuaalisesti, etsivät toisistaan tukea ja turvaa. He säästävät sitkeästi rahaa ja päättävät yrittää Adrianmeren yli Italiaan, mutta sitten tapahtuu jotain mikä erottaa heidät. 

Romaanista löytyy montakin toisiinsa kietoutuvaa teemaa: Kosovon sota, Albania ja maan runsas tarinaperinne; maahanmuuttajuus ja transseksuaalisuus; ystävyys ja rakkaus. Teemat ovat suuria, ja pienen eristäytyneen Albanian oloista ja Hoxhan kommunistisesta diktatuurista en aiemmin ole lukenutkaan. Kuitenkin koin kirjan rakenteen hiukan hajanaiseksi ja eri kaupungeissa kiertelyt irrallisiksi. Mutta ehkä tämä oli kirjailijan tarkoituskin: osoittaa miten erilainen ja normeihin istumaton ihminen kokee olevansa aina eksyksissä; omaa paikkaa ei löydy eikä hyväksyntää tule; on tekeydyttävä joksikin toiseksi, keksittävä aina uusi identiteetti? Maasta toiseen kiertelevä Agim/Bujar toimi juuri näin: hän häpesi niin suuresti albanialaisia juuriaan ja kotimaansa ilmapiirin ahtautta, että tekeytyi italialaiseksi.

Statovcin kerrontaratkaisu eksyttää lukijaa: ei tiedä varmuudella kumpi pojista päätyy ensin Roomaan, matkaa sitten maahanmuuttajana ja turvapaikanhakijana Berliiniin, Espanjaan, New Yorkiin ja vielä Suomeenkin. Ei tiedä varmuudella kumpi palaa lopulta Tiranaan. Luulin että se oli Agim, mutta oliko se sittenkin Bujar?

Kolmannessa luvussa vasta pääsin Statovcin taitavan kerronnan imuun, joskin hämmennyksiä riitti edelleen. En ymmärrtänyt miksi suomalainen transseksuaali Tanja tuli kohdelluksi niin julmasti?  Romaanissa on paikoin huippuhienoja tekstikohtia, mutta joku hämmensi ja hieman hiersi. Hyvä ja häkellyttävä, runsasteemainen teos. Kissani Jugoslavia hurmasi minut täysin, nyt en päässyt aivan samaan tunnelmaan.

Albanian lippu otettiin käyttöön vuonna 1912.
Maan kansallissankari Skanderbeg käytti sitä
jo 1400-luvulla;  perimätiedon mukaan
albanialaiset polveutuvat kotkasta.

Pajtim Statovci
Tiranan sydän
Otava 2016
***
Kirjastosta
_______________

Kirjan ovat lukeneet mm. : Kaisa Reetta, Kirjasähkökäyrä, Kirsin Book Club
Pajtim Statovci puhuu Albaniasta ja elämästään / Ylioppilaslehti

Pajtim Statovci syntyi 1990 Kosovossa, mutta muutti Suomeen kaksivuotiaana. Esikoisromaani Kissani Jugoslavia (2014) sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Romaanin käännösoikeudet on myyty useisiin maihin. Se on käännetty englanniksi, italiaksi, norjaksi, ranskaksi, ruotsiksi, tanskaksi, tšekiksi ja viroksi.