Runokohtauksia - toim. Tommi Parkko #runosunnuntai

Tämän ihanan helluntain bonuspostauksena pari runoa 

omenankukista by Mikko Uotinen & Eino Leino.

Hyvää helluntaita!

Runokohtauksia on hieno turkulainen runohanke, jonka Turun kaupunki palkitsi vuoden 2015 monikulttuurisuustekona. Hanketta tukivat monet eri säätiöt ja tahot. Antologiassa on mukana kymmenen maahanmuuttajataustaista runoilijaa: Espanjasta, Irakista, Iranista, Italiasta, Venäjältä ja Somaliasta. Pitkän ja ansiokkaan esipuheen on laatinut Turussa toimiva tutkijapariskunta Viola Parente-Čapková (Tšekki) ja Antonio Parente (Italia).

Runoantologia on siis suomennoshanke ja samalla monikulttuurinen projekti. Suomennostyö eteni käännöstyöryhmissä, joissa mukana oli myös kulttuuritulkkeja. Parentet avaavat esipuheessaan prosessia mielenkiintoisesti ja puhuvat myös kirjallisuuden ylirajaisuudesta. He pohtivat mm. sitä, onko Runokohtauksia monikielistä kirjallisuutta vai käännöskirjallisuutta? Onko se suomalaista vai Suomen kirjallisuutta? Onko korrektia puhua maahanmuuttajakirjallisuudesta? Selvää on kuitenkin se, että runouden kääntäminen asettaa kääntäjälle eri haasteet kuin proosan kääntäminen. Pelkästään tämän hienon ja pohtivan esipuheen takia kannattaa teokseen tutustua. Mutta ilman muuta myös ihastuttavien runojen!

Antologian runojen teemat ovat moninaiset. Mukana on rakkautta ja kaipausta, kotimaan ikävää ja menetystä, entisen kotimaan olojen kuvausta. Runot puhuvat vapaudesta ja uuden kotimaan, Suomen, vaatimasta hiljaisuudesta. Musiikki esiintyy termeineen symbolina myös. Jokaisesta antologian runoilijasta löytyy lyhyt esittely. Pidin kovasti siitä, että kunkin runoilijan osuuden aloittaa hänen käsinkirjoittamansa runo. Miten kauniilta ja taiteelliselta kurdi, persia ja arabia näyttivätkään!

Mukana olevat runoilijat:

Galina Inkeroinen ja Andrei Karpin (venäjä), Chiman Karim ja Nzar Kwestani / Allahmoradi Mohammadamin (kurdi), Hashim Matouq ja Sadik Al-Husseini (arabia), Ainhoa González Llano (espanja), Shahla Ezadi (persia), Diana Mistera (italia) ja Abdi Abshir Dhoore (somali).

Suomentajina ovat toimineet:

Esa Hirvonen, Juha Kulmala, Timo Harju, Terhi Hannula, Tommi Parkko ja Daniil Kozlov alias Susinukke Kosola. Kulttuuritulkit: Marja Liisa Valtanen, Lora Karim, Ali Rabiee, Irinja Karpina ja Alas Ali.

Kuva: Hanketta tukeneen Koneen säätiön sivulta / Juha Laukkanen

Ylärivi vasemmalta: Sadik Al-Husseini, Ainhoa González Llano, Tommi Parkko, 
Andrei Karpin, Terhi Hannula, Hashim Matouq & Esa Hirvonen 

...

Alarivi vasemmalta: Nzar Kwestani, Galina Inkeroinen, Chiman Karim, 
Diana Mistera, Marja Mäenpää & Shahla Ezadi

En voi millään kertoa jokaisesta runoilijasta ja ottaa jokaiselta sitaattia, tyydyn muutamaan jotka puhuttelivat minua eniten. Yksi suosikeistani oli iranilaistaustainen Shahla Ezadi (nainen), joka kirjoittaa naisista, tytöistä ja rakkaudesta, mutta myös maahanmuuttajan todellisuudesta:

Sinun täytyy elää kuin haamu
jotta sinua ei tunnettaisi
jotta sinua ei huomattaisi tai nähtäisi, että
olet täällä. Täällä ...maassa, joka ei kuulu sinulle
maassa, johon sinulla ei ole mitään oikeutta.
___

Jos kysyisit minulta, mitä on rakastaminen

sanoisin, että rakastaminen on elämän kevät

rakastaminen on surujen syksy

kivun keltaisten lehtien putoaminen
tai parannuskeino yksinäisille ja katuville sydämille...
___

Hiljaisuus ei haittaa, koska
olen tallentanut muistiini riittävästi kanarialintujen laulua
Sinun muistoksesi olen kuivattanut maailman kaikki kukat
ruukkuihini.
Uudelleen ja uudelleen
kirjoitan rakkausrunojani poissaolosi päiville
Ja taloni varasto on täynnä runoja, kukkia ja kitaroita.

Toinen suosikkini oli runonainen Bilbaosta, Ainhoa González Llano, jonka pitkä runo kiteyttää vapaaehtoisen maahanmuuttajan dilemman: et ole kotonasi täällä, mutta et enää Espanjassakaan koska olet kadottanut aksenttisi!

Mutta ajattelin, että täällä minun lahjakkuuteni huomattaisiin.
Ja koska ihmisiä on vähemmän, pääsisin paremmin esille.
Mutta ei, olen kuollut.

Äidinkieleni on abstrakti, sumea, epäselvä...
mieleni on hämärtynyt ja muistini on järkkynyt,
kaikki tiedot, jotka olen kerännyt tänä aikana
ovat lukossa, jäässä.

Suomi
voit vihata minua
ja laittaa minut päivä päivältä
vaikeampien haasteiden eteen.
Silti olen rakastunut sinuun
sinun metsiisi, sinun saunaasi, sinun järviisi.

Äärimmäisen koskettavana koin somalitaustaisen Abdi Abshim Dooren (mies) Somaliaa ylistävän runon Isänmaamme. Yksinkertainen tapa sanoa ja pieni naivistisuus liikuttivat minua kovin, ote:

Meidän ilmastomme on ihana
ja sopiva kaikelle mitä viljelemme.
Maa on arvokasta,
se antaa nopeasti kaiken mitä ihmiset haluavat...

Jumala on antanut tämän meille,
mutta ihmiset ovat ottaneet tämän meiltä pois...

Minulla ei ole maata.
Naapuriin tullut sota on vienyt
minulta maan.

Irakilaistaustainen Chiman Karim (nainen) käyttää rakkausrunoissaan hurmaavan eksoottista kuvastoa, kuin astuisi tuhannen ja yhden yön satujen maailmaan: huulet ovat makeat kuin tammenmahlan pisaroiden tumma sokeri, suudelmat granaattiomenaisia, tyttö on kaunis kuin Avjarin basilika... Pitkä traaginen runo Oi kotimaani kuvaa miten onnettomasti vapautta janoavan nuoren naisen käy kun tärkeät miehet istuskelevat tuomareina, pukkeina, kaalimaan vartijoina...

Oi kotimaani
sen paahtava helle
kuumuus jossa minä palelen
auringon säteet
kuin jääpuikot, kylmät kuristavat sormet
jääkylmät pisarat
noruvat kaulaani alas, hampaani kalisevat
minä vapisen
niin kuin vapisee tuo tyttö joka
odottaa, haudattuna elävältä
vyötäröä myöten, odottaa
enää vain kellon soittoa
lain täyttämisen merkkiä, petojen lain....

Irakilais- ja iranilaistaustaisten miesten runoissa kuulutetaan vapautta ja surraan kotimaan kohtaloa. Nzar Kwestamilta: Älä laula kuin häkkilintu, käskystä... / Maan päällä kuljen maatani vailla / Vieraissa väkijoukoissa kuljen vieraan lailla, maani on murheiden maa... Sadik Al- Husseini toteaa: En minä lähde. Olet viimeinen asema. (...) Minä en enää lähde selviämisen valtakunnasta.

Runokohtauksia on minusta todella hieno runohanke, elämyksellinen ja silmiä avaava runoantologia. Ihastuin ja vaikutuin. Suosittelen. Viime sunnuntaina bloggasin monikulttuurisesta runoantologiasta Rajattomia kuvitelmia.  

Runokohtauksia
Toim. Tommi Parkko
Useita suomentajia
Kansi Laura Halonen
Robustos 2015
****
Kirjastosta
_______________

Runokohtauksia on suomennosantologia ja monikielinen runohanke, jonka syntytapa on ensimmäinen laatuaan. Antologiassa esiintyy kymmenen Suomessa asuvaa runoilijaa, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet muualla. Suomennokset on tehty työryhmätapaamisissa, kysellen, osin sanakirjoja käyttäen. Osassa käännöstyöryhmiä on ollut mukana kulttuuritulkki.

#runo18-haaste 

❤︎
SusuPetal oli Taudinkuvan tunnelmissa