9. toukokuuta 2018

LYHYT: Jhumpa Lahiri - Kaima



Intialaiset Ashima ja Ashoke solmivat järjestyn avioliiton hyvin nuorina. Elämä ja koti perustetaan Bostoniin, jossa Ashoke opiskelee. Kaikki tuttu, koko perhe ja laaja suku jäävät kauas Intiaan. Etenkin vaimo Ashimasta tuntuu kuin hän olisi reväisty juuriltaan. Perheeseen syntyy ensin poika (1968) ja sitten vielä tytär Sonia. Tytär jää tarinassa taustalle, pojan elämää seurataan kolmikymppiseksi. 

Pojan identiteettikriisi alkaa nimestä. Bengalilaisilla on käytössä 'kotinimi' sekä virallinen 'kunnon nimi'. Pojan kummaksikin nimeksi muotoutuu Gogol parin yhteensattuman kautta. Tärkein niistä on rutistettu Nikolai Gogolin kirjan sivu, joka pelastaa pojan isän hengen junaonnettomuuden kaaoksessa Intiassa. Mutta Gogol ei voi sietää nimeään: se on outo, ei bengalilainen eikä amerikkalainen - ei kenelläkään ole näin hullua nimeä! Nuorena aikuisena hän vaihtaa sitten nimensä Nikhiliksi, mutta ei sekään hänen identiteettiään eheytä - pikemminkin päinvastoin, sillä joka käänteessä saa selitellä nimiasiaa.

Lahiri kuvaa bengalilaisten siirtolaisten elämää Yhdysvalloissa lukuisin pienin arkisin tapahtumin. Rauhallinen tarinankuljetus välittää melankoliaa, juurettomuutta ja eksyksissä oloa. Äiti Ashima on tiukasti sidoksissa bengalilaisiin tapoihin, ja hänen on vaikea ymmärtää 'amerikkalaisia' lapsiaan. Isä Ashoke etenee urallaan, tekee hiljaisesti ja nöyrästi työtään professorina.

Gogol-Nikhil kipuilee kahden kulttuurin välissä, bengalilaisten ja amerikkalaisten tapojen ristiriidassa. Hän tuntee häpeää hillityistä ja sovinnaisuuksien sitomista vanhemmistaan, etenkin seurustellessaan rennon amerikkalaisen Maxinen kanssa. Kuitenkin seurustelu amerikkalaisten tytöjen kanssa päätyy aina eroon, vanhemmatkin toivovat lapsilleen bengalipuolisoa. Äitien järjestämät treffit bengalitaustaisen Moushumin kanssa johdattelevat parin tavallaan järjestettyyn ja hyväksyttyyn liittoon.

Kaima on hieno siirtolaisuuskuvaus, joka kertoo kotoutumisen vaikeudesta ja kulttuurisesta vieraudesta. Olen lukenut Lahirilta aiemmin hienot teokset, novellikokoelman Tuore maa ja  romaanin Tulvaniitty, jotka käsittelevät samaa teemaa. Aivan vastaavaan lukuelämykseen en nyt päässyt, mutta hieno romaani Kaima eittämättä on. Lahiri rakensi draaman kaarta upeasti, lisäten koskettavuutta kirjan loppuluvuissa. Gogolia, surullisen hahmon ritaria, tuli surku. Arkkitehdin ammatissaan hän eteni hyvin, mutta yksityiselämä ei sujunut yhtä onnellisissa merkeissä. Etenkin loppupuolen tapahtumat ja miehen oman paikan ja identiteetin jatkuva etsintä, tunteet ja pohdinnat riipivät sielua.

Jhumpa Lahiri
The Namesake 2003
Kaima
Suomentanut Kersti Juva
Tammi 2005
****
Kirjastosta
_______________

Kaiman parissa ovat viihtyneet mm. Kaisa Reetta, MarikaSuketus

Vuonna 1967 syntynyt Lahiri kuvaa teoksissaan intialaissiirtolaisten elämää Yhdysvalloissa ja vaikeuksia, joita uuteen kulttuuriin sopeutuminen aiheuttaa.
Teokset:
Novellikokoelma Interpreter of Maladies (1997) / Tämä siunattu koti (2001) voitti Pulitzer-palkinnon. 
Esikoisromaani The Namesake (2003) / Kaima (2005) ****
Novellikokoelma Unaccustomed Earth (2008) / Tuore maa (2008) *****
Romaani The Lowlands (2013) / Tulvaniitty (2014) *****

Esseekokoelma In altre parole (2015) / In Other Words (2016) / Med andra ord (2015) - mietteitä kielestä.
_______________


Monella kirjabloggarilla on ollut tarvetta lyhyempiin blogiteksteihin, pääsyynä ajankäyttö. 
Eikä kai kukaan ehdi kesällä pitkiä bloggauksia lukeakaan?
Olen ottanut käyttöön  LYHYT-bloggaukset,
joissa kerron lukukokemuksestani suppeammin kuin tavallisesti.

8 kommenttia:

  1. Kiitos Riitta Kaiman esittelystä. Tämän saan antikvariaatista meidän kylällä olevaan Finlandia-kirjan noutolaatikkoon. Tietysti piti heti Googltata onko tätä käytettynä, kun siirtolaistarinat sattuneesta syystä kiinnostavat.
    Hyvää tätä päivää ja helatorstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahiri on upea kirjailija. Suositan näitä kaikkia kolmea lukemaani. Jossain välissä aion lukea nuo pari viimeistäkin. Helatorstaita!

      Poista
  2. Mulle taas Kaima oli ensimmäinen Lahirilta lukemani teos ja rakastuin siihen ja Lahiriin ihan täysillä. Sittemmin olen lukenut muutkin hänen teoksensa - enimmäkseen ennen blogiaikaani. Ihan ensimmäisiä postauksiani oli kirjoitust Tulvaniitystä (tosin luin sen englanniksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan että olet blogannut tuosta teoksesta Med andra ord, ja ihastunut. Ehkä kesällä saan sen luettua. Taattua on Lahirin taso ja anti!

      Poista
  3. Kaim oli mun ensimmäinen Lahirini - ja ihastus syttyi heti! Tänä kesänä aion lukea häneltä Tulvaniityn, joka on odotellut kirjahyllyssä jo vaikka kuinka monta vuotta...

    Lyhytjutut toimii! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahiri on <3
      Jatkossa enemmänkin lyhytjuttuja - ei ehdi eikä jaksa itsekään pitkiä lukea :) Ihanaa Helatorstaita Kaisa-Reetta.

      Poista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry jesi k. I don't want advertisements here.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.