Marisha Rasi-Koskinen - Eksymisen ja unohtamisen kirja

Eksymisen ja unohtamisen kirja on hengeltään yhtä maaginen, mystinen ja unenomainen kuin hiljattain minua ihastuttanut Rasi-Koskisen novellikokoelma Vaaleanpunainen meri. Tarinan keskiössä on kaksi lasta ja yksi nuori nainen, jotka yrittävät ottaa selvää ympärillään tapahtuvasta ja pärjätä sen kaiken kanssa; usein on pakko selittää liian kipeät asiat uniksi jotka eivät oikeasti ole totta. Rasi-Koskisen psykologin koulutus kuuluu tämänkin teoksen tekstissä. Hän osaa astua lapsihahmojensa ajatuksiin ja kuvata lapsen mielenliikkeitä upealla ja todentuntuisella tavalla. Kerronta maagisen realismin vivahtein on taitavaa ja vangitsevaa. Kolmen nuoren päähahmon traagiset kohtalot kietoutuvat toisiinsa jännittävällä tavalla. Tosin varsin pitkään saa lukea, ennen kuin kuvio alkaa avautua.

Martina on kotoisin jostain entisen itäblokin maasta. Hän on vasta 22-vuotias, mutta hänellä on jo viisivuotias lapsi. Rajat ovat avautuneet ja houkuttelevan elämän rikkaassa lännessä tarjoaa netistä löytynyt sulho. Lähteminen vaatii rajun riuhtaisun, jonka aiheuttama tuska piinaa Martinan mieltä uudessa elämässä, mikä sekään ei auvoista onnea tuo. Mutkien kautta Martina päätyy kielitaidottomana maahanmuuttajanaisena piilottelemaan, ja paperittomana pimeän työn tekijäksi, heiteltäväksi sinne sun tänne. 

Kahdeksanvuotiaalla Julialla on isä ja äiti, mutta kaikki ei ole perheessä hyvin. Kodin irtain häviää vähitellen ja äkäisiä ääniä ja koputuksia kuuluu öisin ulko-ovelta. Yhtenä päivänä pakataan, lastataan auto ja lähdetään huviretkelle. Huviretkeksi isä ja äiti päämäärätöntä ajelua sanovat, mutta mikään oikea retki se ei ole: kotiin ei voi palata, rahaakaan ei ole, niinpä varastetaan sekä bensaa että kaupoista ruokaa. Julia näkee unia ja aavistelee tulevia; mennyt, nykyisyys ja tuleva muodostavat hänen mielessään sotkuisen kimpun. Pääsee helpommalla kun ei ajattele. Se on vain unta, äitikin sanoo.

Jan on kolmetoistavuotias ja matemaattisesti huippulahjakas, mutta koulu ei siltikään suju. Hän turvautuu numeroihin ja lukujonoihin pitääkseen maailmansa kasassa, sillä nuoren Janin maailma on vaihtunut dramaattisesti jo monta kertaa. Vanhemmilla on komea talo maalla, varallisuutta ja niin päin pois, mutta ystäviä Janilla ei ole. Siksi vanhemmat passittavat pojan pohjoiseen eräleirille sosiaalistumaan ja miehistymään. Poikajoukon harmittomalla jekulla on hurjat seuraukset sateisen sään ja erämaan armoilla.

Unohtamisen ja eksymisen kirja oli kiehtova, maaginen ja traaginen lukukokemus. Koin että Rasi-Koskisen irrationaalisuus pysyi itselleni juuri ja juuri sopivalla tasolla, vaikka eksyksiin toki välillä jouduin. Pienen Janin kohtalo tuntui läheisimmältä ja koskettavimmalta: sääli, suru, myötätunto ja liikutus täyttivät mieleni kun ajattelin poikaa lukujonojensa kanssa. Voi miten paljon samanlaisia pikkupoikia ympäri maailmaa onkaan! Osattomat pienet lapset yrittävät selvitä ja järkeillä parhaan kykynsä mukaan, omin neuvoin, sillä vanhemmat eivät aina käyttäydy vastuullisen aikuisen tavoin. Kirjan tunnelma oli hiljainen ja melankolinen. Hienon hieno teos, mutta surullinen olo jäi.

Marisha Rasi-Koskinen
Eksymisen ja unohtamisen kirja
Kansi Jussi Karjalainen
Wsoy 2017
****
Kirjastosta
_______________

Muualla: Kiiltomato / Hannele Puhtimäki, Kirjaluotsi, Kirjojen kuisketta, Luettua elämää

Tähän loppuun esimerkki yhdestä Janin maailmaa kasassa pitävistä lukujonoista. Hänellä on niitä monta ja jokaisella numerolla on oma merkityksensä:

1994, 8, 10, 24, 851, 145, 35, 10, 55, 13, 140, 137

1994 syntymävuosi / 8, & 10 & 24: ikä 8 vuotta, 10 kuukautta, 24 päivää / 851 päivää tässä paikassa / 145 senttiä pituutta / 35 kengännumero / 10 leuanvetoa / 55 punnerrusta / 13 raivonpuuskaa / 140 ÄO / 137 kerättyä pullonkorkkia.