Kaisa Ijäs & Eino Santanen

Tanssiva karhu -ehdokkaat neljä ja viisi: Ijäksen Aurinkokello ja Santasen Yleisö. Kaksi täysin eri maailmoista olevaa runokokoelmaa. Yhteistä omalla kohdalla oli se, etten oikein saanut otetta. Kosolan Varistosta bloggaan ensi sunnuntaina. Sitten on kaikki ehdokkaat luettu ja ei kun voittajaa jännittämään. Voittaja julkistetaan 4.7 Kajaanin runoviikolla. Raadissa istuvat Jukka Viikilä, Minna Joenniemi, Marit Lindqvist ja Erja Manto.

Kaisa Ijäs

Aurinkokello
Ulkoasu Jenni Saari

Teos 2018

Kaisa Ijäksen Aurinkokello ottaa tiedenaisen loputtomin sivistyssanoin käsittelyyn ajan, historian sekä muistin ja muistamisen teemat. Ijäs on oppinut ja taitava. Aurinkokello on tavattoman hienoa viiden tähden runoutta, joka valitettavasti jäi minulle etäiseksi. Pelottivatko minua runsaasti käytetyt sivistyssanat? Ehkä, akateemisesta loppututkinnostani huolimatta. Kokoelma näyttäytyi minulle hyvin pienten piirien runoutena, mitä se vaikeana ja vaativana eittämättä onkin.

Tuskastumisestani huolimatta löysin monia piilotettuja helmiä, hienoja fragmentteja: hänen toivonsa on sininen ja soiva // talvi käärii unohduksen / siirrän muistin arkkia lumesta lumeen / se siirtyy kevyesti raskaiden päivien välillä. Myös alla siteerattu, raadin mainitsema säe puhutteli. Lisäksi siteeraan tähän yhden hauskan säkeistön, joka on kokoelmalle hyvin epätyypillinen, mutta joka huvitti minua kissanomistajana suuresti:

myös kissa taitaa hetkien eleganssin
kuningattareksi siitä ei ole
se työntää päänsä tyhjien arkkien väliin
paljastaa kyntensä puumerkiksi
kierähtelee ja jättää jälkeensä aseemista kirjoitusta
tottuneesti se heittäytyy putkiradion päälle jalka letkeästi ojossa
mutta karttapalloa pyöräyttämällä värähtää jo kärsimätön silmä

_______________

Muualla: Kiiltomato / Merja Leppälahti, Kosminen K, Tuijata

YLEN TANSSIVA KARHU -EHDOKAS 2018 / RAADIN PERUSTELUT

Kaisa Ijäs vaatii lukijaltaan paljon. Abstraktit, isot käsitteet aika ja muisti, jonka avulla aikaa yritämme ymmärtää, asettuvat kuitenkin tutkimuksen kohteiksi hyvin ja vapauttavat kärsivällisen lukijan nauttimaan havaintojen kirkkaudesta ja kielen rytmistä. ”Epätiedon taakka” ei enää vaivaakaan lukijaa vaan hänkin saa luvan ilahtua: ”...kaikesta nousee jotain mieleen / vallitsee yllättävää paluuliikennettä sieltä / missä joskus rakastettiin”

***

Eino Santanen

Yleisö

Ulkoasu Markus Pyörälä

Teos 2017

Eino Santasen Yleisö jatkaa samoilla linjoilla kuin hänen aiempi runokokoelmansa Tekniikan maailmat (2014). Santanen puhuu massoista, mutta ei tämäkään taida massojen runoutta olla. Ei runous koskaan ole. Santasen runot kuvaavat alati kiihtyvää teknologian kehitystä ja nyky-Suomen kalleutta. Raha on uusi jumala, raha on monta: Raha on eräänlaista runouttta. Runot puhuvat somen kaikkinielevästä vallasta, kun koko ihmisen elämä tapahtuu virtuaalitodellisuudessa. Ihmiset = yleisö = minä ottaa loputtomasti selfieitä ja muuta kuvaa, jopa opettee hengittämään somen vaatimassa rytmissä; se tarkentaa, rajaa ja julkaisee kuin robotti - & odottaa kehuja.

MITÄ YLEISÖ TEKEE
1. Avaa silmänsä ja näkee näkymän.
2. Sulkee silmänsä ja rajaa näkymän.
3. Räpyttelee silmiään ja näkymä rajautuu.
4. Näkymä on koko ajan lähempänä. Jatkuvasti kauempana.
5. Yhä rajatumpana. Yhä julkaistavampana. Yhä valittavampana. Pian se on kehuttu.

Minua huvitti kovin kokoelman ensimmäinen pitkä runo 2 min sitten joku toinen minä, jossa runominä antaa raporttia tekemisistään ja maailman tilasta minuutin tarkkuudella. Koko elämä on somelle alisteista, tärkeintä on se miltä somessa ja selfieissä näyttää, ei se miltä oikeasti tuntuu.  Vai tuntuuko miltään? Kokoelmassa on mukana myös ns. seteliruno-osio: Santanen on käyttänyt aitoja 20 euron seteleitä, koristellut niitä korjauslakalla ja kirjoittanut päälle tekstiä vanhanaikaisella kirjoituskoneella. Nämä setelirunot on skannattu kirjaan nelivärisinä. Yksi seteliruno kertoo mm. miten tavoittamattomissa vuokrayksiöiden vuokrat ovat esim. yksinhuoltajalle pääkaupunkiseudulla.

Santanen on kyllä mainio lakonisella ja tykittävällä toistollaan! Hän on terävä ja omaperäinen; löysin paljon huumoria ja hupia, mutta en ehkä sittenkään kuulunut Santasen Yleisön kohderyhmään. Mutta kyllä tämä aika paljon viehätti!

_______________

Muualla: Kosminen K, Reader why did I marry him?, Tekstiluola, Tuli & Savu / Anna Helle

YLEN TANSSIVA KARHU -EHDOKAS 2018 / RAADIN PERUSTELUT 

Eino Santasen säe havainnoi ihmistä koomisen etäisyyden päästä, alati kehittyvän tekniikan, somen ja rahan armoilla. Ihminen on vakavassa ahdingossa, mutta loputtoman toisteinen säe on koominen ja vapauttava. Tarkkuudessaan se on ylivertainen ja ennennäkemätön. Edellisen kokoelman tapaan myös Yleisössä tuhotaan seteleistä runoja, nyt tuho on totaalista. Kokoelma päättyy vilpittömään rakkausrunoon, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden.

***
Tanssiva Karhu -ehdokkaat: 

Riina Katajavuori - Maailma tuulenkaatama *** Tammi 2018

Lassi Hyvärinen - Tuuli ja kissa ***** Poesia 2018
Suvi Valli - Spiraali **** Otava 2017
Kaisa Ijäs - Aurinkokello / Teos 2018
Eino Santanen - Yleisö / Teos 2017
Susinukke Kosola - Varisto / omakustanne 2018 / bloggaus su 1.7.

#runo18-haaste 

❤︎