Dekkariviikko kirjablogeissa:
Sophie Duguet on nuori kaunis nainen ja onnellisesti naimisissa Vincentinsä kanssa. Hän on menestynyt työssään ja hyvässä asemassa taidehuutokauppoja järjestävässä yrityksessä. Mutta Sophie pelkää menettävänsä järkensä, sekoavansa tyystin. Merkkejä on hirvittävän paljon ja ne on visusti salattava aviomieheltä, koska välit anopin kanssa ovat hyytävät. Sophien muistissa on isoja mustia aukkoja.
Tuon tuostakin Sophie ei muista mihin on parkkeerannut autonsa; hänen ostoskärryistään löytyy tuotteita, joita hän ei ole ostanut ja myymäläetsivä nappaa hänet kiinni; hän hukkaa anopin syntymäpäivälahjan ja tavattoman tärkeitä työdokumentteja. Sattuupa niinkin, että työtiedostoon pujahtaa kuumia kuvia nuorenparin lemmenlomalta. Ystävyyssuhteet kariutuvat Sophien omituiseen käyttäytymiseen ja työura katkeaa sen siliän tien. Avioliittokin on pian menneisyyttä - ja aina vain pahempaa on tulossa.
Lemaitre hukuttaa lukijan kirjan alkusivuilla Sophien hätään ja tuskaan. Kirjailija pitää hengästyttävällä taidolla lukijan hyppysissään ja eksyksissä kuvatessaan loistavasti Sophien kaaoksessa olevaa mieltä. Lukija miettii koko ajan, mistä on kysymys ja onko Sophie todellakin noin paatunut rikollinen. Sophie pakenee poliisia toiseen kaupunkiin väärällä nimellä, ryhtyy tekemään paperittomana pimeitä töitä ja alkaa etsiä turvallista uutta aviomiestä nettideittipalvelusta.
Aviomieskandidaatiksi löytyykin hiukan ykstotiselta vaikuttava armeijan mies Frantz ja epätoivoisesti turvaa uudesta avioliitosta etsivä Sophie huokaisee helpotuksesta. Avioliitto solmitaan pikaisesti ja pari alkaa tutustua toisiinsa paremmin vasta avioliiton solmittuaan. Kaikki on, jos ei nyt ylen onnellista, niin tasaisen tyydyttävää kuitenkin.
Pierre Lemaitre on suosikkidekkaristieni ja trilleristieni kärjessä - eikä petä nytkään. Hän rakentaa jäätävän ja monimutkaisen psykologisen juonikuvion ja mestarillinen kerronta imaisee mukaansa. Hurjaa oli lukea, mihin kaikkeen psykopaattinen, ja lisäksi jo lapsuudessa syvät traumat saanut, persoonallisuus pystyy. Ranskankielisen alkuteoksen nimi on Morsiuspuku, ja morsiuspuvulla onkin trillerissä oma tärkeä roolinsa.
Osallistun tällä postauksella kirjablogien Dekkariviikkoon, jota emännöi Yöpöydän kirjat -blogi. Kiitos Niina organisoinnista!
Pierre Lemaitre
Robe de marié 2009
Verihäät
Suomennos Kaila Holma
Kansi Taittopalvelu Yliveto Oy
Minerva 2018
*****
Kirjastosta
_______________
Pikaista leikkauksesta toipumista sinulle!
VastaaPoistaKiitos Kirsti. Kolme päivää jonotin leikkaukseen, henkeä uhkaavat kiilasivat koko ajan ohi. Eilen illalla myöhään sahattu, ruuvattu ja niitattu - ja mielettömän kivulias on. Mutta ihailen kirurgeja ja koko tiimiä, kaikkien eri osastojen henkilökuntaa. Ystävällistä ja hyvää hoitoa 💕
PoistaLemaitrella on jännityksen tiivistämisen taito suonissaan, ja hän onnistuu vaivatta vetäisemään maton lukijansa alta useaan kertaan; mainiota luettavaa.
VastaaPoistaSinulle hyvää toipumista leikkauksesta ja kesän jatkoa:)
Luen tosi vähän dekkareita / trillereitä, mutta Lemaitret on kaikki ihan pakko! Niin vietävän taitava mies!
PoistaKiitos Takkutukka, niin ne hetkessä suunnitelmat muuttuvat :)