Nanao Sakaki - Syödään tähtiä! #runosunnuntai

Olen laulu ja kävelen tässä.

Jopa kotka osaa lentää. Mikset sinä?

Kulkurirunoilija Nanao Sakakista (1923-2008) voi lukea englanniksi Wikipediasta, mutta runokokoelman alusta löytyy myös Pulitzer-palkitun runoilijan ja Sakakin ystävän Gary Snyderin esittelyteksti. Sakaki taisteli II maailmansodassa, mutta sodan jälkeen hänestä tuli kiertelevä, oppinut boheemi, joka käveli maata ristiin rastiin. Hän oli luonnon ja yksinkertaisten elämäntapojen puolustaja; luki paljon, eri kielillä ja kirjoitti ja käänsi runojaan itsekin englanniksi. Kansainväliset runoilijayhteydet veivät Sakakin 60-luvun lopulla Yhdysvaltoihin, jossa hän vietti itselleen tyypillistä kiertelevää boheemielämää. Ja käveli. Snyder sanoo ystävästään: En tunne mitään muita runoja, jotka olisivat samalla lailla vihjailevia, myötätuntoisia, hauskoja, näennäisen yksinkertaisia, kosmisia, syvällisen radikaaleja ja vapaita.

KESKIPÄIVÄ

Harmaa varjo

kulkee lumiaavan yli.

Valkoinen pilvi

ajelehtii sinisellä taivaalla.

Taivaan ja maan välissä,

sinun ja minun välissä

valo tanssii.

***

Taivas on aina sininen.

Kuu on aina täysi.

Meri on aina korkea.

Aina sinä nalkutat.
***

Luulen että päädyin lainaamaan tämän kokoelman kirjastosta sen kauniin nimen vuoksi. Syödään tähtiä! - kyllähän se kiihottaa mielikuvitusta. Sakaki ei vienyt aivan tähtiin, mutta monenlaisiin tunnelmiin kyllä. Kokoelman ensimmäinen runo Omaelämäkerta kertoo mistä aineksista mies on tehty: köyhä, askeettista elämää viettävä luonnonrakastaja, joka on kotonaan kaikkialla maapallolla Alaskan jäätiköiltä Meksikoon, Mongoliasta Okinawalle - Huoleton Onnekas Idiootti.

Aamulla, käytyäni kylmässä suihkussa

        - mikä virhe -

katson peiliin.

Sieltä katsoo hassunkurinen tyyppi

harmaat hiukset, valkoinen parta, ryppyinen iho

- mikä sääli -

köyhä, likainen, vanha ukko!

Hän ei ole minä missään tapauksessa.

...

minä en koskaan kyllästy elämään.

Juuri nyt olen seitsemäntoistavuotias,

hyvin hurmaava nuorukainen.
***

Runoissa kuuluu Sakakin luonnonläheisen ja yksinkertaisen elämäntavan ylistys. Hän on aika riemukas ja kehottaa meitä nauramaan, tanssimaan ja laulamaan. Sarkastisia sävyjä nyky-yhteiskunnasta on myös. Vuosia ennen Fukushimaa hän totesi: Kivikauden japanilaiset eivät tienneet mitään atomienergiasta. Tätä nykyä ydinvoimalat myrkyttävät modernin Japanin hitaaseen kuolemaansa. Kolmisivuinen runo kertoo miten luonnossa ei tarvita lainkaan vessapaperia, löytyyhän ympäriltä kaikkea luonnon järjestämää sopivaa. Rahakin tarkoittaa vain Tähtipölyä, pikkukiviä, numeroita, koukkumatoja, rahaa, lannoitteita, suolaa, hikeä, verta, leluja.

VIISAUS

Niin kuin hehkuvat kirsikankukkaset

kuihtuivat eilen,

niin kaikki tässä maailmassa

kuihtuu pois

jonakin päivänä ja ikuisesti.

Silti tänäänkin

vaellat elävien olentojen asuttamien vuorten halki

ja kannat mukanasi keksittyjä unelmia

aivan vakavissasi.
***

Yksinkertaisiin säkeisiinsä Sakaki ujuttaa filosofisia elämänohjeitaan. Kepeys ja ilotteleva hulluttelu elämän mottojen kanssa oli aika häkellyttävä juttu. Miten suhtautua, ottaako todesta? Mielenkiintoista oli tutustua Sakakiin, jolla oli rohkeutta elää omaa elämäänsä normeista välittämättä. Ei se jokatytöltä ja jokapojalta käy, mutta toki tämmöisiä luontolähettiläitä tarvitaan edelleen.

Nanao Sakaki

Runot valittu kokoelmista Let's Eat Stars 1997 & Break The Mirror 1987

Syödään tähtiä!

Suomentanut Tero Tähtinen

Savukeidas 2011

***

Kirjastosta

_______________

Muualla: Kirjavinkit, Kosminen K

#runo18-haaste 

❤︎
Tuija julkaisi minua kovasti koskettaneita omia tankoja ja haikuja - klik!
Omppu hurmaantui Johanna Venhon Saaren runoista