12. huhtikuuta 2021

Daisy Hernández - Un vaso de agua bajo mi cama


Tämä Daisy Hernándezin kirja Un vaso de agua bajo mi cama / Lasi vettä sänkyni alla oli ihastuttavaa kuunneltava, sillä sekä teksti että lukija olivat upeita. Hernández on syntynyt Yhdysvalloissa 1975, mutta hänen vanhempansa ovat latinomaahanmuuttajia: äiti Kolumbiasta ja isä Kuubasta. Hernández kertoo köyhästä lapsuudestaan ja perheestään, jossa on paljon taikauskoisia tätejä ja uskonnollinen äiti. Isä vaikuttaa ateistilta, mutta ei isä ateisti ole, hän luottaa vanhaan kuubalaiseen taikauskoon, Santeríaan.

Oli kiinnostavaa kuunnella Yhdysvalloista latinonaisen silmin; miten murtaa perinteiden kahleet kun on sekä feministi että biseksuaali? Kirjailija koki sen, mitä maahanmuuttajien lapset niin usein: hän joutui toimimaan vanhempiensa tulkkina niin lääkärissä kuin viranomaisiin nähden. Isän jäätyä työttömäksi rutiiniksi tuli ruksailla työvoimatoimiston kaavakkeita ilta toisensa jälkeen. Yksi Hernándezin tädeistä sairasti hyvin vaikeaa Kissing Bug -sairautta, josta on kuvauksia kirjassa. En ollut kuullutkaan tästä taudista, joka tappaa vuosittain 20 000 ihmistä Meksikossa ja Etelä-Amerikassa. Hernándezilta on juuri ilmestynyt taudista kertova teos The Kissing Bug.

Erittäin kiehtovaa oli se, miten kirjailija puhui kaksikielisyydestä. Hänellä oli aikuisena paljon aukkoja espanjan kielessä, koska hän ei ollut sitä koulussa opiskellut, oppinut vain käytännössä. Korrekteja ilmauksia ja sanoja puuttui. Kuuntelin kirjan espanjaksi ja jäin näin ollen paitsi hauskaa englannin ja espanjan sekoitusta, josta bloggauksen lopussa oleva kirjan englanninkielinen esittelyteksti kertoo. Kirja on saatavissa myös englanniksi ja minusta teos oli todella kiinnostava kurkistus yhdysvaltalaisen latinonaisen elämään ja ajatuksiin. Kyllä, suorastaan hurmaannuin tästä. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta kirja tuntui kevyeltä ja satumaiselta.

Daisy Hernández - Un vaso de agua bajo mi cama
Storyside 2021, Rey Naranjo Editores 2018
Äänikirjan lukija Sara Delgado
_______________

A coming-of-age memoir by a Colombian-Cuban woman about shaping lessons from home into a new, queer life.
 

In this lyrical, coming-of-age memoir, Daisy Hernández chronicles what the women in her Cuban-Colombian family taught her about love, money, and race. Her mother warns her about envidia and men who seduce you with pastries, while one tía bemoans that her niece is turning out to be “una india” instead of an American. Another auntie instructs that when two people are close, they are bound to become like uña y mugre, fingernails and dirt, and that no, Daisy’s father is not godless. He’s simply praying to a candy dish that can be traced back to Africa. 

These lessons—rooted in women’s experiences of migration, colonization, y cariño—define in evocative detail what it means to grow up female in an immigrant home. In one story, Daisy sets out to defy the dictates of race and class that preoccupy her mother and tías, but dating women and transmen, and coming to identify as bisexual, leads her to unexpected questions. In another piece, NAFTA shuts local factories in her hometown on the outskirts of New York City, and she begins translating unemployment forms for her parents, moving between English and Spanish, as well as private and collective fears. In prose that is both memoir and commentary, Daisy reflects on reporting for the New York Times as the paper is rocked by the biggest plagiarism scandal in its history and plunged into debates about the role of race in the newsroom.

3 kommenttia:

  1. Kirjakin kuulostaa kiinnostavalta, mutta rispektiä espanjan osaamisesta! Armeijakaveri on sujuva siinä, asunut jotain 25v Espanjassa ja käynyt SpanAirin stuerttikoulutuksen kielellä. Meillä tuli havainto hyödyllisyydestä maailmanympärimatkan Etelä-Amerikka osuudella ja Tarja meinas eläkkeen alkaes sitä opiskella, muttei ehtinyt koskaan. Mä aloitin nyt sitten tuos 2,5vkoa sitten kielen opiskelun Duolingo-appsilla, ihan hauska aamun ohjelma.

    VastaaPoista
  2. Olen jostain syystä tuntenut viehtymystä espanjaan parikymppisestä. Välillä harrastus on ollut tauolla, mutta nyt muutaman vuoden enempi tai vähempi aktiivinen. Puheharjoitusta ei ole, mutta äänikirjat paikkaavat tavallaan puutetta: oppii saamaan selvää puhutusta. Hienoa, että olet alkanut opiskella kieltä. Kunhan opit perusteita riittävästi, alat sitten vaan lukea. Itse aloitin espanjaksi käännetyillä Agatha Christien dekkareilla ja siitä se sitten lähti.

    Kevättä ja hyvää vappua Timo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Espanjas helpottaa se, että lukiessa monet sanat arvaa englannin taitojen pohjalta ja lausuminenkin aika helppoa suomalaiselle. Toivotaan, että homma jatkuu ja on joskus hyödyksi.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.