Domenico Starnone - Paljastus

 

Mies voi lähteä Napolista, mutta Napoli ei lähde miehestä.

Domenico Starnone näyttää lempeältä ja charmikkaalta herralta, mutta hänen tekstinsä on terävää ja armotonta. Solmujen viiltävä italialaisen miehen itsetutkiskelu ja -ruoskinta jatkuu uusimmassa teoksessa Paljastus. Näiden kahden romaanin päähenkilöitä yhdistää köyhä lapsuus ja Napolin raivo. Voisi todeta: Mies voi lähteä Napolista, mutta Napoli ei lähde miehestä. Rooman laitakaupungin lukion äidinkielenopettajaksi päätynyt Pietro Vella ja hänen rakastajattarensa ja entinen oppilaansa Teresa saavat päähänsä kertoa toisilleen itsestään jonkun hävettävän salaisuuden, jota eivät ole kehdanneet tai uskaltaneet kertoa kenellekään. Voiko luottaa toisen vaikenemiseen vai ei, luo koko romaaniin jännitysmomentin. Loppusivuille asti lukija odottaa noiden hirveiden salaisuuksien paljastamista, mutta mitä tekee herra Starnone!

Uskoutumishetkellä minäkertoja Pietron ja Teresan tulinen viha-rakkaussuhde on kestänyt kolme vuotta. Tarkoitus oli, että salaisuudet toimisivat kuin liima: he eivät voisi ikinä erota toisistaan. Kuitenkin suhde yllättäen hiipuu ja Pietro tapaa tulevan vaimonsa Nadian, joka on Teresan täydellinen vastakohta: siveä, hiljainen, kiltti ja kulturellista, sivistyneestä ja varakkaasta perheestä. Nyt kun hän on saavuttamassa jotain ja pääsemässä hyviin naimisiin, Pietron sisintä alkaa jäytää pelko: mitä jos Teresa kertoo Nadialle hänen häpeällisen salaisuutensa? 

Naimisiinmenon jälkeen pari muuttaa maaseudulle Abruzzoon Nadian suvun maille, mutta Pietro kaipaa Rooman kiihkeyttä. Miehen Italian koululaitosta arvosteleva essee julkaistaan ja siitä alkaa julkisuuden pyöritys. Pietro saa puhujapyyntöjä ja essee julkaistaan kirjana. Nadia on synnyttänyt ensimmäisen lapsen, Emman ja joustaa omista Napolin yliopiston matematiikan tutkijanopinnoissaan. Pietrosta tulee suosittu julkkis, joka kiertää ympäri Italiaa, kun taas Nadian ura karvaasti lopahtaa. Miehen alemmuudentunnossa on jotain vaikeasti käsitettävää ja sairaalta tuntuvaa; hänellä ei ole syntymälahjana saatua sivistyneisyyttä eikä hienostuneisuutta. Hän on vailla ylintä korkeakoulututkintoa, mies köyhästä Napolista, raivokas ja äänekäs, aggressiot puskevat pinnan alla. 

Tunsin veren syöksähtävän ruumiini läpi, sisuskaluni alkoivat täristä kuin maanjäristyksessä. Sanat tutisivat päässäni, aluksi vaimeina, yltyivät sitten karjunnaksi, kiihdyttivät vauhtia, kunnes repeytyivät riekaleiksi, typistyivät tavuiksi ja lopulta petomaiseksi murinaksi: Nadia minä olen sivistynyt mies, luen, opiskelen, en tarvitse akateemista oppiarvoa ilmaistakseni mietteitäni - ja olepa nyt korva tarkkana - jotka vain minulla on oikeus kuitata mitättömiksi vaatimattomasti kuten asiaan kuuluu, ei sinulla. /  Varokin mestaroimasta minua, neuvomasta milloin ja miten minun kuuluu käyttää aikani. / Minähän en suostu kenenkään käskyläiseksi.

Mitä enemmän Pietron maine kasvaa, sitä enemmän hän pelkää Teresan paljastusta ja julkisuuskuvansa romahdusta. Ironista on se, että Pietro on huippuälykkäiden ja sivistyneistä kodeista tulevien naisten ympäröimä: kustannustoimittaja Tilde, vaimo Nadia ja menestyvää tutkijan uraa Yhdysvalloissa luova Teresa, joskin hän on kotoisin Rooman laitakaupungin kujilta. Teresan ja Pietron solmima ’eettinen avioliitto’ pitää Pietron napolilaisen kuohahtelevan temperamentin aisoissa ja syrjähypyistä erossa. Hänestä tulee lämpimämpi, rauhallisempi ja suvaitsevaisempi, perikunnollinen mies.

Kirjan mukaan Pietro oli sodanjälkeisen surkean koululaitoksen kasvatti, joten Pietron nuoruusvuodet sijoittunevat 50-60-luvuille, kuten Starnonen omatkin. Luin tätä tarinaa vasten eriarvoista yhteiskuntaa sekä naisten ja miesten epätasa-arvoa. Vastakkain olivat Pietron kaltaiset köyhät Napolissa kasvaneet ja Rooman yläluokkaisten perheiden lapset. Luokkaero oli suuri ja vaikeasti kurottavissa. Napoli on tahra, josta ei pääse eroon ikinä. Starnone ei keskity Napolin murteeseen kuten Elena Ferrante, mutta kyllä muihin luokkaerosta kieliviin piirteisiin, esimerkiksi alemmuudentunteeseen ja huijariksi paljastumisen pelkoon. Pietron raivokas temperamentti kumpusi paitsi geeneistä myös väkivaltaisesta kasvuympäristöstä ja riitelevästä kodista. Kirjan lopussa Pietro on kahdeksankymppinen ja lyhyet puheenvuoronsa saavat yllättävästi isänsä tavoin kiivas tytär Emma ja tunnustettu tiedenainen Teresa.

Paljastus on vimmainen ja terävä kuvaus niin napolilaisuuden häpeästä kuin italialaisen yhteiskunnan luokkaeroista ja naisten asemasta metoo-vivahtein. En tunne Italian koululaitosta, mutta kuohuntaa maan koulu-uudistusten tiimoilta löytyy netistä 2000-luvullakin. Nuoruuden ylilyöntien jälkeen Pietrosta sukeutui naisilleen uskollinen tossukka, Nadialle lähellä ja Teresalle kaukana. 

Bloggaukseni Starnonen kirjoista:

Kepponen

Solmut

Domenico Starnone - Paljastus
Alkuteos Confidenza 2019
Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
Wsoy 2021
Äänikirjan lukija Toni Kamula
_______________

Domenico Starnone (s. 1943) on Italian nykykirjallisuuden tunnetuimpia nimiä. Teokset Solmut, Kepponen ja Paljastus yhdistyvät temaattiseksi trilogiaksi, jossa käsitellään petosta, katumusta ja minäkuvan haurautta. Starnone on työskennellyt opettajana, toimittajana ja käsikirjoittajana. Hän asuu nykyään Roomassa kääntäjävaimonsa Anita Rajan kanssa.