Silvia Hosseini - Tie, totuus ja kuolema

Tie, totuus ja kuolema on kirjoitettu vastakohtien kujalla. 

Teemat ovat isoja kuin maailma, mutta yritän polkea niihin ihmisen mentäviä reittejä.

...

Ilman painon tunnetta ei voi tietää, miltä tuntuu keveys. 

Ilman kuolemaa ei ole elämää. Eikä ilman pahaa voi olla hyvää.

Silvia Hosseinin esikoisesseekokoelman Pölyn ylistys teemat olivat minulle vieraita, mutta silti Hosseinin tapa kirjoittaa ihastutti. Tästä uudesta kokoelmasta Tie, totuus ja kuolema sain paljon enemmän irti. Kirjailijan kirkas ja tyttömäisen (uskalsinpas!) innostunut ääni toi kirjailijan tekstin lähelle. Häntä oli suorastaan kiehtovaa kuunnella. Esseissään Hosseini avaa omaakin elämäänsä rohkeasti ja kaihtelematta. Pidin siitä, että kirjailijan ajatukset lennähtivät keveästi yksityisestä yleiseen ja toisin päin. 

Esseet jakautuvat otsikon kolmen sanan alle - tie, totuus ja kuolema. Matkustamisen ilosta lukeminen oli ihanaa ja puhutteli, koska yli vuoteen matkustamisen mahdollisuuskin on ollut poissuljettu. Hosseini tuo esseessään esiin myös matkustamisen ongelmallisuuden kuten korrektia on. Hän potee lentohäpeää ja sanoo, että tämä kirja ei olisi syntynyt ilman matkoja. Näin ollen se on iso hiilimöykky.  "Jos lennän, ostan aneita", sanoo Hosseini ja kertoo ekologisesta elämäntavastaan. Matkustamisen ilo merkitsee Hosseinille siirtymistä toisaalle ja siinä, että kokee ruumiillaan lämmön, tuoksut ja maut sekä silmillään kukat ja vihreyden, joita Suomessa ei silloin ole. Hosseini on kirjoittanut usein ulkomailla mm. Lorcan kotikaupungissa Granadassa ja muistelee tämän murhaa sisällissodan aikana 1936. Paseo de los Tristes / Surullisten katu on hänen mielestään Granadan kaunein katu eivätkä fasistimurhaajat pystyneet mitätöimään Lorcan merkitystä maailmalle. 

Etsivä löytää essee kertoo kirjailijan oleskelusta Sisiliassa ja muslimien suuresta vaikutuksesta Euroopan kulttuuriin, tieteeseen ja talouteen, mikä tuntuu nykyeurooppalaiselta helposti unohtuvan. Hosseini lukee Sisiliassa Andrea Camillerin Montalbano-dekkareita ja kertoo Terrakottakoirasta (Wsoy 2004) enemmänkin. Lukija saa tietää, että 1800-luvulla Sisilian sitrusvientnin noustessa arvaamattomaan kukoistukseen sitrusviljelijöiden maksamasta suojelurahasta sai alkunsa Sisilian mafia. Itse en ole Sisiliassa käynyt, mutta esim. espanjan kielessä on noin 4000 arabiasta juontuvaa sanaa (tässä suppea lista) ja maassa on erityinen mudejar-rakennustyyli, sekoitus kristillisistä ja muslimivaikutteista. 

Feminismi ei ole älykkyyden tai kiinnostavuuden synonyymi, 

eikä se ole kattava maailmanselitysmalli. 

Hosseini kritisoi joitakuita feministikirjailijoita heppoisesta feminismistä, ja mainitsee nimeltäkin erään suomalaisen kirjailijan. Hän puhuu pitkään Jack Kerouacin kulttiasemaan nousseesta ”miesteoksesta” Matkalla ja sanoo, että Kerouacin tyyppien tapaiset yhteiskunnan pohjalle pudonneet valkoisen työväenluokan edustajat ovat ajankohtaisia tänäänkin, sillä he mahdollistivat Trumpin presidenttiyden vuonna 2016.

Ylpeys, ennakkoluulo ja pääoma kääntää Jane Austenin klassikon puheeksi rahasta ja pääomasta. Yleensä romaania luetaan puhtaasti romanttisena rakkaustarinana ja sen yhteiskunnallinen puoli sivutetaan. Sääty ja luokka, asema ja tulot määrittivät Austenin ajan naisten elämää ja päätöksiä. Nykyäänkin perintövarallisuus määrittää elinmahdollisuuksia samaan tapaan kuin Austenin aikaan. Kiinnostava maininta oli se, että Ars Fennican vuonna 2019 voittanut Ragnar Kjartansonin lyhytelokuva The Visitors (2012) oli Hosseinista "tympeää aristokraattisen elämäntavan larppausta.” Itse äänestin Amos Rexissä voittajaksi toista teosta. Kuka minä olen on luettelomainen essee Hosseinista itsestään, hänen minuudestaan. Lukija ajattelee usein, että esseeminä tai romaanin minä on yhtä kuin kirjailija itse. Väärin. 

Subjektiivinen essee ei ole omakuva minuudesta. Se on minuutta liikkeessä.

...

Epäjohdonmukaisuus ei ole ihmisen heikkoutta, vaan osa hänen olemustaan. 

Iranilaisia kirjeitä -essee koostuu kymmenestä kirjeestä Teheranista tamperelaiselle rakastetulle ja ne olivat ihastuttavaa ja opettavaista kuunneltavaa minulle, jolle Iran on tuntematon ja pelottavakin maa. Hosseini kertoo monin huvittavinkin esimerkein, mitä on olla iranilainen muslimi: 

Elo Iranissa on välillä kuin absurdissa novellissa. 

Marraslinnut-esseessä Hosseini kertoo kauniisti pikkuveljensä kuolemasta, menetyksestä ja surusta, joka ei hälvene. Hän kirjoittaa myös osuvasti luonnehtien eri pikkulintulajeista, huumoria unohtamatta. Von Wrightien lintumaalauksista Hosseini ottaa esiin julman puolen: jotta linnut voitiin kuvata ja maalata, ne piti ensin ampua. Meillä ja muissakin kulttuureissa on paljon lintuihin liittyviä uskomuksia. Esimerkiksi  pihapiiriin ilmaantunut palokärki ennusti kuolemaa ja lapsuudesta muistan, miten äiti sitä hätäisenä hääti. Kirjallisuusesimerkit linnuista koskettivat. Ympäristömyrkyt tuhoavat lintujen lisääntymiskyvyn ja Suomessakin uhanalaisten lintulajien lista on pitkä. Monimuotoisuuden heikkenemisellä on seurauksia, joita ei vielä tiedetä. Miten käy ihmisen? Päättyykö ihmisen tarina kuin Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 (1969): 

Pyy-tii-huiit?

Aurinkokuningatar on ronski kakanhajuinen omakohtainen sairaskertomus perianaaliabsessista ja anaalifistelistä. Ne ovat erittäin kiusallisia ja kivuliaita vaivoja, jotka eivät tapa. Samasta vaivasta kärsi aikoinaan myös Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV, joten hivenen gloriaa Hosseini tuskalliseen vaivaansa löysi. Essee jatkuu ulosteen kulttuurihistorialla ja maininnalla, että ihmisulosteiden pilaama juomavesi tappaa ja sairastuttaa miljoonia ihmisiä maailmassa vuosittain. Paskajuttu, todellakin.

Pölyn ylistys

Säkeilyvaarassa Hosseinin runonalyysejä

Silvia Hosseini - Tie, totuus ja kuolema
Gummerus 2021
Äänikirjan lukija Silvia Hosseini
_______________

Esseitä kuolemasta ja elämästä ja matkoista niiden välillä.. Silvia Hosseinin toisessa esseekokoelmassa kuljetaan kohti väistämätöntä – muutaman mutkan kautta. Esseissä retkeillään maailmalle ja minuuteen, luetaan kirjallisuutta ja historiaa ja etsitään merkityksiä totuttujen totuuksien takaa. Kokoelmassa tarkastellaan ruumiillisuutta, feminismiä ja maskuliinisuutta, rahaa ja valtaa, kauneutta ja menetystä. Esseissä koetaan nautintoa ja kuplivaa iloa, mutta myös kipua ja kuristavaa surua.