Domenico Starnone - Solmut

Kannattaako uhriutuminen?

Domenico Starnonen teos Solmut kertoo yhden avioliiton ja perheen tragedian. Perhe nyt sattuu elämään Napoli-Rooma -akselilla, mutta kansallisuus voisi olla mikä tahansa. Solmujen  aikaperspektiivi on pitkä: se ulottuu 60-luvulta 2000-luvun alkuun. Viime vuosina Elena Ferrante on Napoli-sarjassaan valottanut niitä valtavia poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, joita italialainen yhteiskunta on käynyt läpi. Katolisuuteen perustuva perheinstituutio on menettänyt ihannoitua asemaansa; naisen ja miehen roolit ovat eläneet murrosta. Starnonen kirjassa perheenisä peräänkuuluttaa itselleen vapautta elää ja kokea - perhevelvoitteistaan huolimatta. Siitä se tragedia sitten lähtee.

Vanda ja Aldo solmivat avioliiton nuorina 60-luvun alussa. Syntyi kaksi lasta, Sandro ja Anna. Vaimo Vanda omistautui kodille, mies Aldo teki uraa. Perhe-elämä rullasi tuttuja latujaan ja Vandan mielestä kaikki oli mallikkaasti. Sitten yllättäen 12 avioliittovuoden jälkeen tapahtui se tavallinen juttu: Aldo hullaantui ja aloitti suhteen nuoren ja kauniin Lidian kanssa ja muutti pois kotoa. Vandan kotirouvan elämä koki täydellisen haaksirikon, ja hän ryöpyttää tunteitaan ja syytöksiään kirjeissään:.

Kirjoittamasi perusteella voisi kuvitella, että minä olen pyöveli ja sinä uhri. Sitä en kyllä niele pureksimatta. Minä teen kaiken voitavani, pinnistelen ja ponnistelen niin, ettet pysty sitä edes kuvittelemaan, ja sinäkö sitten olisit uhri? Millä perusteella? Siksikö, että tulin korottaneeksi hieman ääntäni, siksikö, että paiskasin lattialle vesikarahvin? 
...
Kaikki on nyt valjennut minulle. Päätit vetäytyä vastuusta ja jättää meidät oman onnemme nojaan. Haluat elää omaa elämääsi, eikä siinä ole sijaa meille. Haluat mennä sinne minne sinua huvittaa, nähdä ketä sinua huvittaa, toteuttaa itseäsi niin kuin sinua huvittaa.

Starnone niittaa lukijan heti alkusivuilla tarinansa ääreen näillä Vandan tulikivenkatkuisilla kirjeillä uskottomalle puolisolleen. Nämä parikymmentä sivua olivat minusta kirjan parasta antia: huipputeräviä, todentuntuisia ja sapekkaassa vuodatuksessaan aivan mielettömiä. Sitten ääneen pääsee  korrektin tuntuinen Aldo, vähän yli seitsemänkymppisenä. Aldon puheenvuoroista paljastuu siis, että pariskunta palasi sittenkin yhteen - neljän vuoden erossa asumisen jälkeen. Oliko Aldo vain omaan napaansa tuijottava ja vastuutaan isänä ja puolisona kaihtava hulttio? Ehkei sittenkään, sillä hän tunnusti aidosti ja oikeasti rakastaneensa Lidiaa - läpi vuosikymmenten.

Kannattaako uhriutuminen?
Starnonen tarina herättää montakin kysymystä. Miksi pari palasi sittenkin yhteen? Mitä tehdä jos löytää elämänsä rakkauden kun on jo sitoutunut toiseen? En ole aivan varma parin yhteen palaamisen syistä. Lapset, tottumus, sovinnaisuus, naapuruston paine? Ehkä Aldo palasi vaimonsa luo, kun tunsi suhteensa nuoreen ja kunnianhimoiseen Lidiaan viilenevän. Näin kävi väistämättä, kun Aldo matkusti Roomasta Napoliin lastensa luo liki joka viikonloppu. Miksi Vanda otti Aldon takaisin? Välttyäkseen hylkäämisen häpeältä ja säilyttääkseen ylpeytensä; näyttääkseen Napolin kotikorttelissa naapureille että nuori nainen ei lyö häntä laudalta - sekä kostaakseen, siltä minusta tuntui. Vanda käytti seuraavat 40 vuotta nujertaakseen miehensä ja kostaakseen tälle kokemansa loukkauksen ja hylkäämisen. Marttyyriksi tekeytyvä nainen pystyy siihen oikein hyvin. Pariskunnalla ei ollut halua tai kykyä jättää tapahtunutta taakseen eikä kumpikaan sitoutunut täysin sydämin suhteeseensa. Aldon rakkaus Lidiaan ei ikinä haalennut, vaan hän jatkoi Lidian ajattelemista, rakastamista ja tapaamista, ja vietti myös kaksoiselämää lukuisine rakastajattarineen. 

Entä miten pariskunnan lapset Sandro ja Anna kotinsa jännitteisen ilmapiirin kokivat? Niin kuin odottaa sopii, heistä kasvoi ristiriitaisia ihmisiä eikä heillä ollut hyvää sanottavaa kummastakaan vanhemmastaan. On sinisilmäistä olettaa etteivät lapset vaistoa vanhempiensa suhteesta mitään!

Kirjan loppuun Starnone on varannut lukijalle vielä hulvattoman käänteen. Selviää Vandan rakkaan Labes-nimisen kissan nimen merkitys ja se kuka tuhosi pariskunnan Rooman kodin heidän ollessaan lomamatkalla. Vandan äkäiset kirjeet hurmasivat minut kirjan alussa, sen sijaan Aldon selitykset eivät niin vedonneet. Vastaavia avioliitto- ja perhetragedioita on ollut paljon meillä Suomessakin kun naisilla ei ollut ammattia ja mahdollisuutta elättää itseään omalla työllään. Jännitteinen perhe-elämä uhriutti kaikki - elämätöntä elämää kummankin puolison kannalta katsottuna ja lasten traumat siihen päälle.

Domenico Starnone
Lacci 2014
Solmut
Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
Kansi Martti Ruokonen
Wsoy 2018
***
Kirjastosta
______________

Charmantti Starnone Helsinki Litissä / Yle Areena

Muualla: Kiiltomato / Hertta Hulkkonen, Kulttuuri kukoistaa, Mummo matkalla, Oksan hyllyltä, Reader why did I marry him?

Vuonna 1943 Savianossa lähellä Napolia syntynyt Domenico Starnone on Italian nykykirjallisuuden tunnetuimpia nimiä. Solmut on hänen kolmastoista romaaninsa. Starnone on työskennellyt myös toimittajana ja käsikirjoittajana. 

KUKA KIRJOITTI JA MITÄ:

* On spekuloitu, että Elena Ferrante = Domenico Starnone. 
* On spekuloitu myös, että Starnonen vaimo Anita Raja = Elena Ferrante.

Itse olen lukenut Ferranten Napoli-sarjan kaikki osat. En ole lukenut Ferranten Amalian rakkautta enkä Hylkäämisen päiviä, jonka sisarteokseksi Solmuja on tituleerattu.