23. heinäkuuta 2018

Ayòbámi Adébáyò - Älä mene pois


Kirjablogeissa vietetään naistenviikkoa 18. - 24.7.
Haasteen järjestää tuttuun tapaan Tuijata.
Tänään juhlivat Olga ja Oili - onnea!

Ayòbámi Adébáyò on loistava uusi kyky hienojen nigerialaiskirjailijoiden joukkoon. Aiemmin olen lukenut teokset Chinua AchebeltaChimamanda Ngozi Adichielta ja Chigozie Obiomalta. Kaikki nämä kirjailijat tuovat kerrontaansa Nigerian eksoottista ja värikästä kulttuuria sekä perinteisiä tapoja, jotka meistä länsimaalaisista tuntuvat usein julmilta ja pöyristyttäviltäkin. Adébáyòn esikoisromaanissa Älä mene pois korostuvat erityisesti suvun valta ja lasten tärkeys. Taustalla velloo epävakaa ja väkivaltainen poliittinen tilanne. Hämmästyttävää oli se, miten hyvästä koulutuksesta huolimatta taikausko ja tietämättömyys esim. seksuaalisissa asioissa elivät vielä 80-90-luvuilla. Kirjailija valottaa myös Afrikkaa piinaavaa, perinnöllistä sirppisoluanemiaa.

Hyvin koulutetut Akin ja hänen vaimonsa Yejide joutuvat suvun hurjaan myllytykseen lapsettomuutensa vuoksi. Neljään vuoteen ei lasta ole kuulunut ja sehän on katastrofi nigerialaisessa kulttuurissa. Voi vain kuvitella miten ahdistava tilanne on molemmille puolisoille. Akinillahan on lisäksi tarkoin varjeltu henkilökohtainen salaisuus ja Yejide toivoo lasta niin hartaasti, että kokee jopa valeraskauden. Akin ei kestä katsoa vaimonsa sekoamista ja tuskaa, vaan tekee veljensä Dotunin kanssa hurjalta kuulostavan sopimuksen - vaimoltaan salaa tietenkin.

Nuoripari on moderni ja hyvin koulutettu, mutta niin vain he joutuvat taipumaan suvun painostukseen: taloon muuttaa kakkosvaimo, Funmi. Kumpikin puoliso etsii apua lapsettomuuteen yrteistä, kansanparantajilta ja taikauskosta. Vihdoin koittaa se päivä, jolloin Yejide on oikeasti raskaana. Onni on ylimmillään kun pieni tyttövauva Olamide syntyy. Nimenantojuhlaan osallistuu satamäärin vieraita, Dj soittaa, pöydät notkuvat ja Olamide saa nigerialaiseen tapaan runsaasti nimiä - peräti 21 nimeä. Tämä nimien runsaus oli hauska juttu, ja kirjailija kertoi tästä perinteestä Helsinki Litissä.

Mutta onni tuntuu hylänneen Yejiden ja Akinin. Parin toinen lapsi on poika, Sesan, mutta suunnaton ilo lapsesta jää nytkin lyhytaikaiseksi. Kun pieni Rotimi syntyy, Yejide pelkää kiintyä häneen. Hän ei pidä tyttöä sylissä, ei hoivaa, ei helli. Hänestä ei ole enää äidiksi, hän on täysin uupunut. Dramaattisten salaisuuksien paljastuttua Yejide ei enää kestä miestään eikä tämän sukua, vaan hylkää miehensä ja tyttärensä.

Minut Adébáyòn kerronta piti otteessaan. Tarinassa riitti draamaa ja aika tavalla yllätyksellisiä käänteitä. Juonikäänteiden runsaudesta huolimatta kirjailija punoi tarinansa taidokkaasti yhteen. Raadollinen ja rankka kuvaus suvun mahdista ja yksilöistä odotusten paineissa. Mihin kaikkeen ihminen onkaan valmis täyttääkseen häneen asetetut odotukset kulttuurissa, jossa perheen ja suvun valta on noin vahva? Valmis epätoivossaan petkuttamaan ja pettämään julmalla tavalla sen rakkaimmankin.

Osallistun tällä postauksella
Tuijatan naistenviikkoon!
Ayòbámi Adébáyò
Stay With Me 2017
Älä mene pois
Suomentanut Heli Naski
Kansi Rafaela Romaya
Atena 2018
*****
Kirjastosta
________________

Muualla: mm. Kirjaluotsi, jossa lukuisia linkkejä muihin bloggauksiin
Kirjailija Helsinki Litissä / Yle Areena

Ayòbámi Adébáyò on syntynyt Lagosissa 1988. Tämä kirjailijan esikoisteos oli Baileys-kirjallisuuspalkinnon kuuden parhaan teoksen joukossa vuonna 2017, ja romaanin oikeudet on myyty 13 maahan.

8 kommenttia:

  1. Kiitos lukuvinkistä Riitta.
    Sain juuri luettua Chimamanda Ngosi Adichien Purppuranpunaisen hibiskuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purppuranpunaisen hibiskuksen minäkin olen lukenut. Adichielta pitäisi lukea lisää.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän hiljattain. Odotin jotain vähän enemmän, jotain "tulikuumaa", kuten Margaret Atwood kannessa mainostaa. Kiihkeyden puuttumisen lisäksi minua vaivasi se, että poliittisen tilanteen kuvaus jäi niin kulissinomaiseksi.
    Kirjailija on nuori, kieli rikasta (hyvä kääntäjä myös), vielä ehtii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juteltiin jo aiemmin tuosta Atwoodin luonnehdinnasta, antaa väärän kuvan kirjan luonteesta. Nigeria on minulle kaukainen maa, en juurikaan tunne sen poliittisia vaiheita, mitä nyt vähän googlailin. Kaikissa lukemissani nigerialaisissa teoksissa politiikka häivähtää, mutta ei ole jäänyt tarkkaa kuvaa.

      Edustava afrikkalainen nainen, toivon hänelle menestystä!


      Poista
  3. En kiinnitä huomiota mainoslauseisiin, joten luin kirjan ilman Atwoodin mainosta. Minut tämä kirja sytytti. Suorastaan paloin kirjan sivuilla. Kyllä siinä oli kiihkeyttä ihan tarpeeksi, kun yritti sietää punajhuulista ja keltatukkaista morsianta saman katon alla. Entäs sitten se lankomies! Ja anopissakin oli kestämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siltä lannalta katsottuna :) En tiedä miten Marjatta tuon 'tulikuuman' koki, mutta minä mielsin sen johonkin hyvin eroottiseen. No, olihan erotiikkaakin tässä, vähän toisin vain... Hurja juttu tuon langon kanssa, ja toki anopinkin. Jos ajattelee, että itse olisi tuossa tilanteessa - huh, huh!

      Poista
    2. Juu, odotin joko kiihkeää seksiä tai sitten jotain tulenarkaa.

      Mikä minuun on mennyt, kun niin harvoin koen lukiessa tuota paloa mitä Mai kuvaa!
      Kouvolan Sanomien sivulla kuvattiin Juha Hurmen uudelleen suomentama lähes sadaksi vuodeksi unohtunut Sally Salmisen Katarina niin että aloin odottaa, että se voisi olla minulle se lukuromaani, joka veisi mukanaan. Luen nyt välillä tietokirjoja, jospa se eläytymistaitokin sieltä palaa.

      Poista
    3. Siinä on niin monta muuttujaa. Tarvitaan oikea kirja just oikeaan mielentilaan. Ehkä olet vain vaativa lukija, hyvällä tavalla kranttu? Ryhdyin oikein miettimään tätä eläytymisasiaa. Kun lukee paljon hyvää kirjallisuutta, loppujen lopuksi harvasta jää pysyvä jälki mieleen, vaikka lukuhetkellä olisi pitänyt paljonkin. Ahh-elämykset ovat aika harvassa.

      Tiedän että meillä on muutama sama kirjaihastus, kuten esim. Heidi Könkään Luvattu & Vieras mies. Ne ovat jääneet pysyvästi minunkin mieleeni. Samoin ennen blogiaikaa lukemani Isabel Allenden Henkinen talo.

      Eri tyyppistä kirjallisuutta lukemalla se eläytymiskyky voi hyvinkin löytyä. Minä luen kaikenlaista - välillä aika kevyttäkin. Sally Salmisen Katriinaa en ole lukenut kumpanakaan suomennoksena. Kovasti sitä on hehkutettu.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.