Marisha Rasi-Koskinen - Valheet

Valheet alkaa lyhyellä ingressillä Sade, joka määrittää millaisessa dystooppisen tuntuisessa maailmassa ihmiset elävät. Sade on pysyvä tila, se ei ala eikä lopu. Aina on hämärää, synkkää ja harmaata; aurinkoa ei ole näkynyt ikuisuuksiin, kosteus kastelee ja homehduttaa vaatteet; raikas hengitysilma on muisto vain: ihmiset vetävät keuhkoihinsa homeenhajuista tihkua.

Kaupunki, jonka asukkaat valheitaan tai omia totuuksiaan kertovat ei vaikuta suomalaiselta. Puhutaan numeroiduista kaupunginosista pariisilaisittain, mutta ristiriitaisesti esim. monet nuorisojoukon nimimerkit ovat supisuomalaisia. Kaupungissa kulkee metro ja sitä ympäröi kehäteitten verkko.

Rasi-Koskinen on niputtanut henkilögalleriaansa joukon eri-ikäisiä, enemmän tai vähemmän vinksahtaneita hahmoja, joilla kaikilla on kolhuinen ja yksinäinen menneisyytensä tai nykyisyytensä. Kirjailija on löytänyt jokaiselle hahmolleen erottuvan, oman äänen. Tunnelma on synkkä, pahaenteinen ja mystinen. Mutta huumoriakaan ei ole unohdettu.

Rasi-Koskisen tyyli on totutun tehokasta ja vangitsevaa. Pidin kaikista eri kertojaäänien osuuksista, viimeisestä Natalien osuudesta vähiten. Romaani alkaa upeasti äidin pakomatkapuheenvuorolla: hän on tyttärineen matkalla pohjoiseen, rajan yli; hän haluaa antaa tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi auringon ja vapauden. Yhdessä episodissa nuorisojoukko villiintyy ja tekee kolttosiaan, mutta sitten iskee paniikki ja hätä. Pelon lisääntyminen tässä nuorten porukassa oli loistavasti kuvattu!

Pidin paljon myös ex koulukanslistin, nykyisen markettityöntekijän osuudesta. Tämä aikuinen mies etsiytyi töihin ostoskeskuksen markettiin, koska rakastui siellä asioivaan ja varastelevaan kauniiseen Nikkiin. Rakkaudesta mies tuumii paljonkin, mm. näin:

Elokuvissa se olisi me nnyt näin: Olisin avannut käsivarteni ja juossut häntä vastaan. Hitain askein. Hiukset lämpöpuhaltimien voimasta hulmuten. Kirjoissakin niin olisi tapahtunut, ainakin niissä, joita olin selannut kirjastossa. Olisimme syleilleet toisiamme. adeLiukuovet olisivat sulkeutuneet takanamme. Niin olisi voinut myös tapahtua, jos se olisi yhä ollut unta. 

Myös Ystävä ja poika -yrittäjän bisnesfilosofia oli aikamoinen; sokeaksi tekeytyvä vanha rouva  samoin. Mistä ihmeestä Rasi-Koskinen keksiikin kirjoihinsa kaikki nämä oudot tyypit! Lukiessa iski pienoinen vainoharha: minunkin ympärilläni saattaa elää vastaavia omituisia ja sairaita ihmisiä. Pidin kovasti näistä sävyltään tummista ja mustalla huumorilla kuorrutetuista tarinoista. Nyt on kaikki neljä Rasi-Koskisen teosta luettu. Varsin tuottelias hän on ollutkin: neljä loistavaa teosta ajalla 2011-2017. Uskomaton suoritus!

   

Marisha Rasi-Koskinen
Valheet
Kansi Marjaana Virta
Wsoy 2013
****
Kirjastosta
_______________

Muualla: Kirjainten virrassa, Lumiomena

Valheet on arvoituksellinen romaani ihmisistä, jotka etsivät valoa. He uskovat kulkevansa suoraan, mutta päätyvät sinne mistä lähtivät. Jokaisen myötä tarina muuttuu, eikä mikään ole sitä miltä aluksi näytti. Ja kaiken yllä lepää sade.