Kirjablogeissa vietetään naistenviikkoa 18. - 24.7.
Haasteen järjestää tuttuun tapaan Tuijata.
Tänään juhlivat Sari, Saara, Sara, Sarita, Salli ja Salla - onnea!
Hulluuden häpeästä ja tabuista
Kirjan ruotsinkielinen nimi Beckomberga, ode till min familj viittaa henkilökohtaisuuteen ja vuonna 1932 avattuun suureen ja monumentaaliseen mielisairaalaan Tukholman ulkopuolella Brommassa. Parhaina vuosinaan Beckombergassa oli parituhatta potilasta ja se oli Euroopan suurin mielisairaala. Ajan trendinä oli sijoittaa mielisairaalat kauaksi terveiden asuinalueista. Sairaala lopetti toimintansa vuonna 1995 kun mielenterveyspotilaiden laitoshoidosta siirryttiin yhä enemmän avohoitoon.
Beckombergan alkuvuosina psyykenlääkkeiden valikoima oli vielä hyvin pieni. Sairaat olivat levottomia, hoitoina käytettiin pakkopaitaa ja eristämistä, sähköshokkia ja lobotomiaa. Stridsberg mainitsee muutaman tunnetun potilaan. Taidemaalari Sigrid Hjerténillä oli surkea kohtalo: hän kuoli epäonnistuneen lobotomian jälkiseurauksiin vuonna 1948.
Kirjailija esittää kritiikkiä mielenterveyspotilaiden hoitotilanteesta sanoen, että Beckombergan kausi edusti hyvinvointivaltiota. Nyt hyvinvointivaltio on rapautumassa ja potilaat jätetetty liki heitteille. Suomessa mielenterveyspotilaiden sairaanhoidon historia ja nykytilanne ovat yhteneväiset Ruotsin kanssa. Stridsbergillä on omakohtaista kokemusta Beckombergasta: hän kävi katsomassa siellä isäänsä, joka oli sairaalan potilaana jonkun aikaa kirjailijan lapsuudessa. Rohkea avautuminen kirjailijalta.
 |
| Wikipedia Commons |
Niin raskas on läheisen osa
Niin raskas on rakkaus kertoo kahdessa aikatasossa Jackiesta ja hänen isästään Jimistä, Jimmy Darlingista. Kun Jackien äiti Lone sai tarpeekseen juopottelevasta ja sekoilevasta miehestään ja passitti tämän kotoa pois, Jimmy yritti itsemurhaa ja päätyi Beckombergan potilaaksi. Lone oli valokuvaava reportteri, joka matkusteli ympäri Eurooppaa kriisipesäkkeissä. 13-vuotias Jackie jäi yksin, oman onnensa nojaan.
Niin raskas on rakkaus kertoo kahdessa aikatasossa Jackiesta ja hänen isästään Jimistä, Jimmy Darlingista. Kun Jackien äiti Lone sai tarpeekseen juopottelevasta ja sekoilevasta miehestään ja passitti tämän kotoa pois, Jimmy yritti itsemurhaa ja päätyi Beckombergan potilaaksi. Lone oli valokuvaava reportteri, joka matkusteli ympäri Eurooppaa kriisipesäkkeissä. 13-vuotias Jackie jäi yksin, oman onnensa nojaan.
Beckombergan mielisairaalasta tuli Jackielle kuin toinen koti - ketään muitahan hänellä ei ollut. Tyttö vietti sairaalassa päivittäin tuntikausia, jopa nukkui isänsä huoneen tyhjässä sängyssä. Hän tutustui hoitaviin lääkäreihin ja potilaisiin; rakkautta ja läheisyyttä kaivatessaan hän antautui potilaana olleelle kuvottavalle Paulille. Nykyajassa Jackiella on pieni poika Marion. Pojan isän hän hätisti pois elämästään, koska pelkäsi rakkautta eikä osannut ottaa sitä vastaan.
Stridsbergin kappaleet ovat lyhyitä välähdyksiä Jackien elämästä, mielisairaalan todellisuudesta, Jimmyn sairauden vaiheista ja isän ja tyttären suhteesta. Kuolemaa alati etsivän ja itsemurhaa alati hautovan Jimmyn sanat tyttärelleen olivat kylmäävää luettavaa:
Voi Jackie, ei minulla ole ketään jonka vuoksi eläisin, ei minulla ole ketään jota rakastaa. Ei ole koskaan ollut.
...
"Rakastitko sinä minua koskaan?" - "En tiedä, Jackie, en tiedä rakastinko vai en."
Okei, Jim oli sairas ja alkoholisti. Hän oli perinyt 'hulluutensa' jo geeneissään, traumatisoitunut lapsena äitinsä Vitan itsemurhan vuoksi tai tuhonnut aivonsa viinalla. Tässä tarinassa ilmenee taas kerran se riipaiseva fakta, että lapset rakastavat vanhempiaan olivatpa nämä millaisia mulkeroita tahansa. Nuori Jackie vietti päivänsä sairaalassa, koska ei halunnut jättää isäänsä yksin. Hän janosi isänsä rakkautta ja etsi koko ajan todisteita siitä että isä rakasti häntä. Turhaan. Jimmy puolestaan piti tytärtään pihdeissään, aneli tämän seuraa ja piti tätä koko ajan varpaillaan itsemurhauhkauksillaan. Jimmy meni jopa niin pitkälle että pyysi tytärtään luokseen Cariñon huvilalle Espanjaan, tueksi sille hetkelle kun viimeinkin hukuttautuisi mereen. Ja Jackie-parka etsi rakkautta mutta pelkäsi sitä. Hän pelkäsi myös perineensä isänsä hulluuden.
Isojen puiden latvat varjostivat minua ja Jimiä kun me kuljimme käsi kädessä sairaalan pihalla, valtava varjo pyyhkäisi mustan palaneen nurmikon yli kun iso pilvi lipui ylitsemme, ja se varjo on minun pelkoni, yön pelko, suljetuksi joutumisen pelko, rakastetuksi tulemisen pelko, Marionin menettämisen pelko.
Voi Jackie, ei minulla ole ketään jonka vuoksi eläisin, ei minulla ole ketään jota rakastaa. Ei ole koskaan ollut.
...
"Rakastitko sinä minua koskaan?" - "En tiedä, Jackie, en tiedä rakastinko vai en."
Okei, Jim oli sairas ja alkoholisti. Hän oli perinyt 'hulluutensa' jo geeneissään, traumatisoitunut lapsena äitinsä Vitan itsemurhan vuoksi tai tuhonnut aivonsa viinalla. Tässä tarinassa ilmenee taas kerran se riipaiseva fakta, että lapset rakastavat vanhempiaan olivatpa nämä millaisia mulkeroita tahansa. Nuori Jackie vietti päivänsä sairaalassa, koska ei halunnut jättää isäänsä yksin. Hän janosi isänsä rakkautta ja etsi koko ajan todisteita siitä että isä rakasti häntä. Turhaan. Jimmy puolestaan piti tytärtään pihdeissään, aneli tämän seuraa ja piti tätä koko ajan varpaillaan itsemurhauhkauksillaan. Jimmy meni jopa niin pitkälle että pyysi tytärtään luokseen Cariñon huvilalle Espanjaan, tueksi sille hetkelle kun viimeinkin hukuttautuisi mereen. Ja Jackie-parka etsi rakkautta mutta pelkäsi sitä. Hän pelkäsi myös perineensä isänsä hulluuden.
Isojen puiden latvat varjostivat minua ja Jimiä kun me kuljimme käsi kädessä sairaalan pihalla, valtava varjo pyyhkäisi mustan palaneen nurmikon yli kun iso pilvi lipui ylitsemme, ja se varjo on minun pelkoni, yön pelko, suljetuksi joutumisen pelko, rakastetuksi tulemisen pelko, Marionin menettämisen pelko.
Niin raskas on rakkaus on traaginen tarina kolhiintuneista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Mielenterveyden häiriöihin liittyy edelleen paljon häpeää ja vaiettuja tabuja, joita Stridsberg pöllyttää hienovaraisesti. Rajumpikin hän olisi voinut olla. Stridsbergin kuvaus on myös kannanotto mielenterveyspotilaiden hoidon nykytilaan; kerronta on kaunista ja unenomaista, ei niin ihon alle menevää kuin teoksessa Unelmien tiedekunta.
 |
| Tänään on Saran nimipäivä, joten bloggaus istuu hyvin Tuijatan naistenviikkoon! |
Sara Stridsberg
Beckomberga, ode till min familj 2015
Niin raskas on rakkaus
Suomentanut Outi Menna
Kansi Tuija Kuusela
Tammi 2016
Kansi Tuija Kuusela
Tammi 2016
***
Kirjastosta
_______________
Muualla: Kiiltomato / Hertta Hulkkonen, Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Lumiomena, Reader why did I marry him?
Sara Stridsberg isänsä mielenterveysongelmista / Anna
Vansinnig mentalvårdshistoria / Svenska Yle
_______________
Muualla: Kiiltomato / Hertta Hulkkonen, Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Lumiomena, Reader why did I marry him?
Sara Stridsberg isänsä mielenterveysongelmista / Anna
Vansinnig mentalvårdshistoria / Svenska Yle
Valitsemasi nimipäiväkirja on täynnä tärkeää sanomaa. Kiitos osallistumisestasi naistenviikkoon!
VastaaPoistaKiitos haasteesta Tuija. Tärkeää sanomaa tässä.
PoistaKiitos Riitta.
VastaaPoistaPidin tästä kirjasta enemmän kuin rajusta Unelmien tiedekunnasta. Kurjaa lapselle, kun isä on mielisairaalassa ja äiti huitelee maailmalla.
Aivan niin, en ymmärrä miten äiti voi jättää nuoren tyttärensä oman onnensa nojaan. Mielenterveyspotilaiden lapsista en ole tainnut ennen lukeakaan.
PoistaOlen lukenut tämän kirjan suomeksi ja pidin siitä, juuri siitä mainitsemastasi unenomaisesta tyylistä. Sitten menin ostamaan kirjan ruotsiksi, koska kuvittelin että lukisin sen nopeasti ja saisin bloggauksen aikaiseksi. Toisin kävi. Tuossahan se kirja vielä nököttää, lukematta.
VastaaPoistaSitten sulla odottaa ruotsiksi elämys. Hieno tämä oli, jostain syystä pidin Unelmien tiedekunnan rajuudesta hiukan enemmän.
PoistaMukvaa nistenviikkoa!
Minun piti lukea tämä viime kesänä Suomessa ja kirja oli minulla kirjastosta lainassakin, mutta enpä sitten ehtinyt lukea. Ehkä tänä kesänä onnistuu! Mielestäni tätä ei ole englannistettu, joten siksi on jäänyt lukematta. Alkoholismi ja mielenterveysaiheet yleensä kiinnostavat, kunhan on käsitelty taiten.
VastaaPoistaJimmyn alkoholismiin ei varsinaisesti paneuduttu, mutta tässä tarinassa tyttären osa oli karu.
PoistaNyt kun luin tämän postauksesi, kirja kuulosti paljon rankemmalta kuin muistin. Lukiessani koin sen yllättävän kauniisti kirjoitettuna, joten se ei tuntunut niin raskaalta kuin aiheen ja suomenkielisen nimen perusteella olisi voinut kuvitella. Hyvin kipeitä asioita se kyllä käsittelee.
VastaaPoistaStridsberg kirjoittaa erittäin kauniisti, jopa unenomaisesti. Mutta minua riipi siellä taustalla olevan nuoren Jackien osa. Eikä Jimin huono kohtelu jäänyt tytön nuoruuteen, vaan ne itsemurhalla uhkailut jatkuivat vuosikausia. Aika kaameeta.
Poista