Laura Esquivel - Como agua para chocolate

Luin vastikään Laura Esquivelin teoksen Mi negro pasado, joka sijoittuu tämän esikoisteoksen jälkeiseen aikaan. Tosin välissä on muutama vuosikymmen eivätkä henkilöiden sukulaisuussuhteet aivan selvinneet. Como agua para chocolate / Pöytään ja vuoteeseen (Wsoy 2000) kertoo meksikolaisesta de la Garzan perheestä ja keskittyy etenkin nuorimpaan tyttäreeseen Titaan, jonka kohtalo on hyinen. Despoottinen äiti Mamá Elena on sitä mieltä, että suvun traditio jatkukoon. Tämä merkitsi sitä, että Tita olisi velvollinen huolehtimaan äidistä tämän kuolemaan saakka eikä missään tapauksessa voisi mennä naimisiin.

Kielto mennä naimisiin johti aika mielenkiintoiseen järjestelyyn, vähän kuin Juhani Ahon ja Venny Soldanin perheessä. Kun naapurin Pedro ei saanut Titaa vaimokseen, hän nai tämän siskon Rosauran ollakseen rakastettuaan lähellä. Kaikki näet asuivat suvun ranchilla saman katon alla. Kolmannella siskolla Gertrudiksella oli rytmi veressä ja enemmän uskallusta - hän lähti alistavaa äitiä karkuun, eli aluksi puolimaailmannaisena, mutta päätyi sitten vallankumousjoukoissa kenraaliksi ja myöhemmin kunniallisesti avioonkin. Kirjassa on paljon lennokkaita tapahtumia, jotka ajoittuvat 1910-luvulle, jolloin Meksikossa oli väkivaltainen vallankumous.

Kirjassa on 12 lukua, yksi jokaiselle kuukaudelle, ja jokaisessa luvussa on jonkun suvun perinneruuan resepti - mukavasti sikinsokin itse tarinan kanssa. Esquivelin tapa siirtyä juonikerronnasta ruokalajin valmistukseen tuosta vaan oli hillittömän hauska. Meksikolaisten perinneruokien aineksiin ei kielitaitoni riittänyt, mutta ei se haitannut. Titalle ruuanlaitto oli aistillinen kokemus ja koko elämä. Hän oli saanut oppinsa ranchin vanhalta keittäjältä Nachalta, joka oli hänelle rakas. Titasta kehkeytyi koko seudun arvostama kokki, joka loihti tunteella vähistä aineksista herkullisia aterioita. Maagisesti hänen tunteensa siirtyivät ruokiin ja ruokien kautta syöjiin - sekä ilo ja intohimo että suru.

Romaanin kolmiodraama kiertyy Pedron, Titan ja Rosauran ympärille ja mutkia riittää. Heidän vaiheikasta elämäänsä seurataan parisenkymmentä vuotta. Maagisen realismin hengessä teoksessa tapahtuu vaikka mitä yliluonnollista. Mamá Elena vainoaa kuolemansa jälkeenkin Titaa ja rakkauden hurja roihu saa talot syttymään, synnyttämätön nainen pystyy imettämään ja niin edespäin. Meksikolainen elämäntapa tuona aikana maaseudulla näyttäytyi työteliäänä. De la Garzan perheessä Mamá Elena oli ranchillaan sekä herra että matroona, joka hallitsi pelolla ja tarttui empimättä myös kivääriin puolustaakseen sotilailta tilaansa. Hän oli katkeroitunut leski ja hallitsi tyttäriäänkin kovalla otteella ja pahaa tekevän jäisellä sydämellä.

Kirja oli hauska, monessa asiassa aika päätönkin. Melkoisen ronskisti Esquivel kuvaa Mamá Elenan rajuja otteita ja vallankumouksen aikaisia väkivaltaisia tapahtumia. Perheen palvelustyttö Chencha raiskattiin ja verikoston avulla oli normaalia pelastaa suvun kunnia. Kirja on ollut mielettömän suosittu ja se on käännetty monille kielille. Esquivelin pirteä ja vauhdikas tyyli vetosivat minuun. Vetosi toki myös Pedron ja Titan elämää suurempi rakkaustarina: he saivat lopulta luvan rakastaa toisiaan odotettuaan parikymmentä vuotta. 

Laura Esquivel - Como agua para chocolate
Prisa Ediciones 1989, 2011
Kirjastosta
______________

Como agua para chocolate - like water for chocolate tarkoittaa sitä, että jonkun tunteet ovat kuohumassa yli. Meksikossa kaakao valmistetaan veteen, ei maitoon.

Juonesta englanniksi, Wikipedia 
Tarukirja luki tämän suomeksi