2. joulukuuta 2019

Tatu Kokko - Kävelevien patsaiden kaupunki


Kuopiolaisen Tatu Kokon (s. 1969) romaani Kävelevien patsaiden kaupunki vie lukijan hänen kotikaupunkiinsa Kuopioon, jossa nykyaikana elää nuori kirjastovirkailija Vilja ja jossa 1800-luvun lopulla vaikutti Minna Canth. Vilja tekee työnsä ohessa Canthista tutkimusta ja on päättänyt saada selville totuuden. Tähän hän pyrkii omintakeisella, vain hänelle mahdollisella keinolla: Vilja pystyy näet siirtymään Canthin aikaan yli sadan vuoden taakse ja sulautumaan tämän kunnioitetun ja pönäkän kirjailijan ja naisasianaisen sieluun. Vilja on vakuuttunut siitä, että tähänastiset elämäkerrat eivät kerro kaikkea ja että Canthilla oli esimerkiksi eroottisia suhteita leskeksi jäätyään, vaikka Lucina Hagman tämän ajatuksen torjuikin.

Totuus ei löydy dokumenteista. Se ei käy ilmi kirjeistä, muisteluista tai elämäkerroista. Ne ovat vain totuuden varjo, totuuden illuusio. Oikea totuus on enemmän. Se ei ole suoraviivainen eikä helposti ymmärrettävä. Oikea totuus on mystinen, arvaamaton, paljon vaikeampi tavoittaa kuin koskaan uskallamme edes kuvitella.

Vilja on kymmenisen vuotta joutunut käyttämään psyykenlääkkeitä, jotka pitävät hänet kilttinä, tasaisena ja sopivana, helposti hallittavana ja normeihin istuvana: Että olisi mieli kuin marraskuu, tunteet ikijään alla piilossa. Mutta lääkkeet vievät tunteista terän, samentavat värit ja suistavat hänet tylsyyden ja saamattomuuden sumuun. Kun hän vähentää lääkitystään, aluksi vähitellen, alkaa tapahtua. Värit kirkastuvat ja tunteet hyökyvät kuin aallot. Kuopion patsaat muuttuvat eläviksi ja Hannes Kolehmainenkin laskeutuu jalustaltaan ja lähtee hänen kanssaan lenkille. Vilja tarvitsee lääkkeettömyyttä ja keskusteluja Rautarouvan eli Minna Canthin patsaan kanssa. Kirjoitustyökin sujuu kuin vettä vaan ja lääkkeittä Vilja muuttuu sulavasti Minnaksi ja tuntee tämän tunteet.

Viljasta tulee rohkeampi ja uskaliaampi, pisteliäämpi myös. Hän uskaltaa rakastua itseään nuorempaan Suomessa syntyneeseen sikhi-mieheen ja Viljan uinunut seksuaalisuus ja eroottisuus ryöpsähtävät valloilleen. Hänet valtaa polttava halu ja korventava himo, joita Kareem ei voi uskontonsa vuoksi tyydyttää. Vilja projisoi vellovat eroottiset tunteensa Canthiin, kyllä tällä niitä Kuopion aikoina täytyi olla, olihan Canth vasta 35-vuotias leskeksi jäädessään ja Minnan Salongissa pyöri nuorta intellektuellia juoruiksi asti.

Kokon teksti tempaisi villinä, aistillisena ja mielikuvituksellisena mukaansa heti alkusivuilta. Hän kuvaa loistavasti Viljan vimmaiset pakkomielteet ja eroottiset tunnot ja toimet. Kokon eläytyvän tekstin äärellä jouduin taas kerran miettimään Minna Canthin järkyttävän raskasta taakkaa: Fernidandin kuoltua rakas, itse suunniteltu Jyväskylän talo oli myytävä, uusi isätön lapsi oli tulossa, kaikki tuttu entinen jäi taakse ja huonosti kannattava kangaskauppa odotti Kuopiossa. Tylyt yksinhuoltajan realiteetit 1800-luvun lopulla. Mutta kipuiltuaan ja selvittyään synnytyksen jälkeisestä masennuksestaan Minna löysi sisimmästään voiman ja loi huikean uran lehtinaisena ja näytelmäkirjailijana.  Tosin ei hänen valitsemansa polku helppo ollut.

Kokon teksti lentää ja syöksähtelee kuin linnut taivaalla, pidäkkeettä ja vapaasti. Eroottisia kohtauksia on paljon, mutta hyvällä maulla, toki myös kainoa läheisyyttä pidättyväisen Kareemin kanssa. Viljan villin nuoruuden vaikeudet ja niiden jättämät jäljet paljastuvat vähitellen. Hänen diagnoosinsa ei tullut aivan selväksi, mutta oireisiin kuului harhoja, maanisuutta ja horjumista psykoosin rajoilla. Vilja rakasti niin paljon mielensä kierrosten synnyttämää mielikuvitusta ja hänelle tärkeän kirjoitustyön sujuvuutta, että oli valmis riskeeraamaan terveytensä saadakseen Canth-tutkielmansa päätökseen ja totuuden Canthista selville.

Kävelevien patsaiden kaupunki oli kielen, mielikuvituksen ja aistillisuuden juhlaa. Teksti on tiivistä ja tapahtumia yksityiskohtineen ja käänteineen on paljon. Jossain keskivaiheilla minulle tuli pieni keskittymisen herpaannus, mutta sitten teksti kantoi taas. Huumoriakin löytyi ja Kuopiota tuntevalle lukijalle kirja antaa varmasti vielä paljon enemmän. Taatusti erilainen Minna Canth -fiktio!

Tatu Kokko - Kävelevien patsaiden kaupunki
Icasos 2019
Kirjastosta
_______________

Muissa blogeissa: Hemulin kirjahylly, Kulttuuri kukoistaa, Leena Lumi

2 kommenttia:

  1. Luit sen, Riitta! Kiva, arvelinkin, että pitäisit :-) Kiitos linkistä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.