8. joulukuuta 2019

Jukka Tervo - Runot 1995 - 2017 #runosunnuntai


Jos aamusumu olisi mitattavissa, se painaisi noin elegian.

Oululaisen Jukka Tervon (s. 1956) Runot 1995 - 2017 kokoaa yksiin kansiin hänen kuusi runokokoelmaansa - Zerkalo (1995), Ei koskaan, aina (1997), Kaksitoista sinistä kuuta (2007), Kurt Cobainilla oli masu kipeä (2008), Ämpärin räminä (2009), Heräämisiä suuren kellon sisällä (2013) sekä runon romaanista Mariaanien haudalla (2017). Luin tätä kokoelmaa kokonaisuutena, joten en voi arvioida kokoelmia yksittäin. Runoja on 20 vuoden ajalta ja niiden aiheet ovat tietysti moninaiset. Monissa runoissa soi rakkaus musiikkiin, onhan Tervo sekä esiintyjä että ammatiltaan musiikkiterapeutti. Runot keskustelevat Chopinin kanssa ja erityisesti pidin runokirjeistä Jean S:lle.

Monet runot heijastelevat runoilijan omaa elämää. Oulu-runoissa kaupunkia tuntevat voivat eläytyä kaupunkinäkymiin runon keinoin. Pidin kovasti tavallisen perhe-elämän kuvauksesta. Runoissa kuuluu rakkaus vaimoon, onni täydellisestä vastasyntyneestä tai parivuotiaasta taaperosta, myös teini-ikään ehtineiden lasten ärsyttävyys.  Ymmärtääkseni Tervolla on neljä poikaa, joten hän kyllä tietää jotain tästä teemasta.

Ei ollut elämä yhtä juhlaa
mutta aika hyvin meni paitsi silloin 
kun väsytti kymmenen vuotta.
...

Kaiken voi menettää hetkessä.
Rakasta minua tavallisesti,

niin kuin aamun lehteä,

joka ei tullut ajoissa.
...

Olet kesäaamun valosormus.
Lantiosi pajukorissa kannat näkymätöntä.

Olemme olleet yhdessä aina.

Sinua en unohda

enkä uupumuksen koruja.


Lapsuudesta kertovissa runoissa on paljon myös Tervon omia lapsuus- ja koulumuistoja. Nähdäkseni nuoruuden tunnoista ja vaikeuksista kertovat traagiset kohtaamiset ovat  enimmäkseen välähdyksiä terapiatyössä nuorten kanssa koetusta. Tervo kirjoittaa anopistaan, äidistään ja ukistaan; myös sodasta ja sodan käyneistä miehistä. Näin itsenäisyyspäivän alla ja Talvisodan syttymisen muistopäivän aikoihin sodasta kertovat runot puhuttelivat kovin.

He kuulivat kyllä minkä harjun takana
arvottiin evakoille suruharsoja, missä
petrolinhajuiset pensaat kähisivät, missä
äänetön voima tasasi hengitystään

ja räpytti kuivia silmiään


niin odotettiin että käsi joka puristi

pystykorvan remmiä avautuisi kuin
tuulen selaama musta kirja
että äänet putoaisivat pystysuoraan
kanervikkoon, että oli heidän vuoronsa tulla

puhkaistuksi liikkumattomuuteen


Traagisimmasta päästä on myös vuoden 2004 tsunamista kertova Mariaanien hauta. Se on pitkä runo, pari säettä runon keskivaiheilta:

Tapaninpäivänä 2004 juuri tässä
vaakasuora putous hyökkäsi
mustaa mutaa hampaissaan
taivaanrannasta kaiken kimppuun

huutaen vesipanssarivaunukolonnan

käsittämätöntä kieltä.

Yli kaksisataatuhatta ihmistä

lopetti tuottamasta iloa,
arkea, surua ja sunnuntaita toisilleen.

Viisisataa sivua on paljon runoa enkä mitenkään voi ottaa esiin kaikkea haluamaani. Minun oli helppo lähestyä näitä runoja, siksi ne varmaan puhuttelivatkin erityisesti. Ei tullut semmmoista pinnistelyn hetkeä, jossa miettii mitähän runoilija tässä tahtoo sanoa. Pidin yllättävistä ja tuoreen tuntuisista sanavalinnoista ja löysin paljon huumoria myös. Otan tähän muutaman irrallisen, hauskan kielikuvan ja ilmaisun, joita on todella paljon: lipputanko läpsyttää henkseleitään, elämä jäähtyy hiljaa, aamun kohiseva nauha, hitaan sateen kolehti. Pääosin runot ovat lyhyitä eikä mitään typografisia kikkoja ole käytetty. Pidin siitä, että kokoelman ilme on rauhallinen ja eleetön. Viihdyin tämän hienon ja monipuolisen runokokoelman parissa erittäin hyvin, ja tulen palaamaan runoihin vielä monta kertaa. Koska itselleni luonto on tärkeä, vielä yksi sitaatti:

jo kohisevat maahisten unet,
on kaukaista ja huojuvaa

rauduskoivua vartioi tilhien
paino ja pakkanen halkopinoa

kevään leija lähestyy
murheen varjot kumartavat
aika särähtää

magnesiumin kahina, tähtien rätinä,
ikävä, ikuisuus

hellepäivän väräjävä koitto


Jukka Tervo - Runot 1995 - 2017
BoD 2019
Kustantajalta
_______________

Kirjailijan haastattelu Kalevassa

Runoni kirjoitin itselleni, että näkisin ja ymmärtäisin, otin sanavalokuvia pääni sisältä, maalasin alitajunnan akvarelleja ja liimailin niitä valkoiseen albumiin, jossa ne jatkavat matkaansa silloinkin kun en jaksa olla luova, enkä haluakaan olla. - Jukka Tervo


Runot 1995-2017 sisältää Jukka Tervon julkaisemat runokirjat 
  • Zerkalo (1995) 
  • Ei koskaan, aina (1997) 
  • Kaksitoista sinistä kuuta (2007) 
  • Kurt Cobainilla oli masu kipeä (2008) 
  • Ämpärin räminä (2009) 
  • Heräämisiä suuren kellon sisällä (2013) 
  • sekä runon romaanista Mariaanien haudalla (2017)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.