Tomi Kontio, Elina Warsta - Isäni on hipsteri

Joskus minusta tuntui, että oma äitini oli kuollut sata vuotta sitten. Ja minua suretti, etten muistanut äitiäni - tunsin vain jotain etäistä huminaa. Mutta kun katsoin tuota kuvaa, sydämeni täytti alakulo ja kaipaus, ja kuiskasin ääneti, vain huuliani liikuttaen: ”Äiti.”

Lämminhenkisessä lastenkirjassa Isäni on hipsteri Tomi Kontion teksti ja Elina Warstan kuvitus puhuvat hurmaavasti samaa kieltä. Kirja kertoo kahdesta yksinhuoltajaperheissä kasvavasta neljäsluokkalaisesta, jotka asuvat trendikkäässä Kalliossa. Nuutin isä Tuukka on pyöräilevä, pipopäinen partasuu, perheen äiti on kuollut kauan sitten ja isä ja poika surevat äitiä omilla tahoillaan osaamatta jakaa suruaan. Isä konmarittaa, blenderöi, tykkää vinyyleistään ja skandinaavisesta disainista. Koulukaveri Selma puolestaan asuu kaksistaan poliisiäitinsä Katin kanssa, koska isä on etä-isä, joka ei pidä yhteyttä tyttäreensä. 

Selman äiti on sanonut, että Nuutin isä on hipsteri ja siitä se Nuutin ja Selman yhteinen seikkailu sitten alkaa. He eivät tiedä, mikä hipsteri on - kenties jokin lintu, ehkä hipsteriäinen? He päättävät ottaa asiasta selvää ja alkavat kulkea koulumatkojaan yhdessä. Nuutin suora kysymys isälle ei tuo asiaan selvyyttä, ja niinpä he lintsaavat eräänä päivänä koulusta ja varjostavat agentti Mansikkana ja agentti Hillana Nuutin isää. 

Entä jos hipsteri on jokin laji? Tarkoittaako se sitä, että minäkin olen hipsteri? Hipsterinpentu. Oliko äiti ollut hipsteri? ajattelin. Ja silloin kyynel tuli silmäkulmaani. Ihan vahingossa. Se vain pulpahti siihen.

Miksi isä käy kahvilassa nimeltä &Appi, jonka eteen on parkkeerattu kummallisia tuunattuja polkupyöriä ja joka on täynnä isän näköisiä pipopäisiä partasuita? Omavaltainen vapaus houkuttaa ja lapset eksyvät Töölönlahdelle Linnunlaulun huviloiden luo ihastelemaan mustarastaan laulua ja keinumaan narukeinussa. Olo on kevyt ja huoleton, kunnes kännykkään tulee kummankin vanhemmalta viesti: äkkiä koululle siitä! Näsäviisasteltuaan jonkun aikaa opettajan kanssa kutsu rehtorinkansliaan odottaa. Ja sinne tulisivat myös Nuutin isä ja Selman äiti. 

Isäni on hipsteri on täynnä hykerryttävää huumoria, mainiota dialogia ja verbaliikkaa sekä lasten hämmästyttävää ajatuksenjuoksua.  Kirja käsittelee hienovaraisesti surua ja menetystä ja rohkaisee puhumaan omista tunteista. Teksti käy tunteisiin, olematta imelää. Minusta oli hienoa, että tarina kiertyi kahden sellaisen lapsen ympärille, joiden toinen vanhempi ei ole mukana arjessa. Nuutin ja hänen isänsä kotiin ja kotielämään oli kiva kurkistaa: heillä oli kodikasta, lämpöistä ja läheistä. Hellyttävää oli, että hipsteriongelmaa selvitellessään lapset ja heidän vanhempansa löysivät itselleen uudet ystävät ja uutta sisältöä elämäänsä.

Aiemmat bloggaukseni Tomi Kontion kirjoista:

Tomi Kontio - Saattaa, olla

Markku Kaskela, Tomi Kontio - Minun Italiani

Markku Kaskela, Tomi Kontio - Vaelluksia Italiassa

Tomi Kontio - Isäni on hipsteri
Kansi ja kuvitus Elina Warsta
Teos 2022
____________________

Tomi Kontio (s. 1966) on Suomen tunnetuimpia nykyrunoilijoita. Hänen ja Elina Warstan Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (2019) oli ehdolla Finlandia Junior -palkinnon saajaksi. Kontion lastenkirja Keväällä isä sai siivet voitti Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2000. 

Elina Warsta (s. 1979) on palkittu kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hänelle myönnettiin Lastenkulttuurin valtionpalkinto vuonna 2016.

T. J. Klune - La casa en el mar más azul

Kuuntelin helmikuussa T. J. Klunen uusimman fantasian Under the Whispering Door. Uppoutumista siihen haittasi lukijan ärsyttävä ääni. Päätin epäröinneistäni huolimatta kuunnella hänen bestsellerinsä Talo taivaansinisellä merellä / La casa en el mar más azul - ja tässä espanjankielinen lukija olikin erinomainen.

Linus Baker on Maagisten nuorten huolenpito-osaston ohjekirjan pykäliä tiukasti noudattava nelikymppinen sosiaalityöntekijä. Hän pukeutuu nuhruiseen pukuun ja on lihavahko, mikä hävettää häntä kovin. Linus asuu yksin kissansa Calliopen kanssa, ystäviä ei juuri ole ja kotikaupungissa sataa aina. Hän viettää yksitoikkoista ja ankeaa elämää siis. Linuksen työnä on valvoa orpokotien toimintaa, raportoida virastolle tarkoin ongelmista ja näyttää toiminnalle vihreää valoa tai sulkea ne.

Eräänä päivänä Linus saa hyvin salaisen toimeksiannon: hänen on lähdettävä kuukaudeksi kaukaisella Marsyasin saarella sijaitsevaan orpokotiin, jossa asuu kuusi maagista lasta ja nuorta. He ovat niin eriskummallisia ja oletettavasti vaarallisiakin, että heidät on päätetty pitää erossa muusta yhteiskunnasta. Linus ottaa kissansa mukaan ja ajaa saarelle, jossa hän tapaa mm. äärimmäisen älykkään kuusivuotiaan antikristus Lucyn, kaksisataavuotiaan pullean puutarhatonttu Talian, Pomeraniaksi säikähtäessään muuttuvan Salin, puutarhurointia rakastavan metsänhenki Pheen ja orpokotia johtavan hurmaavan Arthurin. Saarelaiset suhtautuvat hyvin kylmästi ja torjuvasti orpokodin outoihin lapsiin ja kärhämää on tuon tuostakin. Vallitsee isoveli valvoo -mentaliteetti ja jättimäiset katukyltit kehottavat ilmoittamaan kaikesta oudosta.

Klune luo mahtavan upean ja värikkään fantasiamaailman ja haluaa kirjallaan sohia erilaisuuden pelkoamme. Hänen luomansa maagiset hahmot ovat persoonallisuuksia joka ikinen. Ehkä eniten minua ihastutti ja huvitti Lucy, joka varsin usein äityi mahtailemaan kyvyillään ja pelottelemaan Linusta ja muita lapsia maailmanlopun uhkakuvilla. Äänikirjan lukija eläytyi upeasti Linuksen puuskahduksiin! Sympaattinen tyyppi oli myös puutarhatonttu Talia, joka puhui puutarhatonttujen kieltä ja tarjosi Linukselle lohdutusta ja vertaistukea pulleuteen. Ihana tyyppi oli myös puutarhaan hurahtanut Phee, jonka viherpeukalo sai kaikki kasvit kukoistamaan.

Klunen kirjan ollessa kyseessä mukana on myös queer-rakkautta: Linuksesta ja Arthurista tulee rakastavaiset. Nössö Linus rohkaistuu kirjan kuluessa kyseenalaistamaan viraston toimintaa eikä katso enää hyvällä sen päätöksiä. On itse asiassa älytöntä kutsua Marsyasin saaren orpokotia orpokodiksi. Orpokoti on lapsille väliaikainen paikka, josta lapset adoptoidaan perheisiin - mutta kukaan ei adoptoi ikinä näitä omituisia lapsia. Linus ja Arthur rakastavat näitä lapsia ja heidän on löydettävä lasten tulevaisuudelle kestävä ja onnellinen ratkaisu - ja sen he tekevät.

Olihan tämä maaginen kirja, joka piti otteessaan, täynnä värikkäitä hahmoja ja tunteisiin meneviä kohtauksia. Yksinäinen Linus koki rakkautta ja hyväksyntää ensimmäisen kerran elämässään ja lapset osoittautuivat lapsiksi omituisesta ulkonäöstään ja ihmeellisistä kyvyistään huolimatta. Ei voi kuin ihailla Klunen mielikuvitusta ja tarinankerronnan lahjaa!

Kirjaa on luettu mm. näissä blogeissa:  Kasoittain kirjoja,  Kirsin kirjanurkka &  Yöpöydän kirjat

T. J. Klune - La casa en el mar más azul

Alkuteos The House in the Cerulean Sea 2020 / Talo taivaansinisellä merellä, Otava 2021
Planeta audio 2022
Äänikirjn lukija Marc Gómez
____________________

Lumoava fantasia oman paikkansa löytämisestä sekä ennakkoluuloista ja niiden murenemisesta Orpokodissa asustaa kuusi maagista lasta: maahinen, metsänhenki, traakki, tunnistamaton vihreä otus, ihmissylikoira ja Antikristus. Linuksen tehtävä on selkeä: hänen on arvioitava, voivatko lapsoset saada aikaan maailmanlopun.

Elizabeth Acevedo - Kaikilla mausteilla

Naistenviikko jatkuu.  Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi haastaa naistenviikkohaasteeseen 

tänä kesänä jo seitsemättä kertaa. Minä julkaisen muutaman bloggauksen naiskirjailijoiden teoksista.

...

Babygirl ei edes itke, vaikka mä naksautan kieltäni paheksuvasti ja puran sen letin jo neljännen kerran. Mä olen meistä se, jolla on itku kurkussa, sillä tällä menolla me myöhästytään molemmat.

Luin vastikään Acevedon säeromaanin Maata jalkojen alle ja viehätyin siitä kovasti. Siksi halusin ottaa lukuun myös nuoresta yksinhuoltajaäidistä Emoni Santiagosta kertovan Kaikilla mausteilla. Tyylillisesti teos on samantapainen, mutta proosaa ja tekstiin Acevedo ripottelee espanjankielisiä sanoja, mikä sopiikin hyvin Emonin puertoricolaisiin juuriin. Emonin isä Julio on Puerto Ricosta, mistä kotoisin olevia siirtolaisia on Yhdysvalloissa todella paljon. Afroamerikkalainen äiti kuoli synnytykseen eikä isästä oikein ollut isäksi kun raskaat muistot painoivat, ja hän muuttikin takaisin Puerto Ricoon. Emoni on kasvanut ja asuu edelleen isänäitinsä, abuelan, kanssa Philadelphiassa.

Julio väittää, että tässä naapurustossa on suhteellisesti enemmän puertoricolaisia kuin missään muualla, jos ei itse saarta oteta lukuun. // Ja jokainen philadelphialainen edustaa omia kotikulmiaan ihan samalla lailla kuin mä. Yksi ekoista asioista, mitä täällä ihmisestä kysytään ja kuullaan, on se, missä se asuu. // Mä? Mä olen puhdasta Fairhilliä, mutta mun sisällä on enemmän kuin yksi kaupunki tai yksi getto. Ja se, joka haluaa oppia tuntemaan mut, saa luvan arvostaa mun monia taivaanrantoja.

Emoni tulee kerrasta 14-vuotiaana raskaaksi ja päättää pitää Emmansa, babygirlin, joka on nuoren äidin silmäterä. Köyhällä asuinalueella asuva Emoni on valloittava persoona: elämäniloinen ja haasteisiinsa päättäväisesti suhtautuva nuori nainen. Isoäidin kanssa on työnjako: Emoni kokkaa kaikki heidän ateriansa, koska kokkaaminen on hänen intohimonsa ja isoäiti auttaa Emman kanssa niin, että Emoni voi käydä koulunsa loppuun.

Lukioon tulee uutena aineena kokkauskurssi, johon Emoni ilmoittautuu innokkaana mukaan.  Arvostetun chef Aydenin johdolla opiskellaan, mutta Emoni ei tyydy annettuun reseptiin, vaan muokkaa sitä intuitiollaan mieleisekseen - ja nuhteita tulee. Kokkauskurssilla hän tutustuu myös rehtiin Malachiin, jonka kansa seurustelu etenee kauniisti ja turhia kiirehtimättä. Äidittä kasvaneella yksinhuoltajaäidillä Emonilla on ympärillään kuitenkin välittävä tukiverkosto: isoäiti Gloria, puhelut Puerto Ricossa asuvan isän kanssa ja sähköpostiystävänä äidin sisko Sarah-täti, joka lähettelee Emonille sukureseptejä. Samanikäinen luokkatoveri Angelica on sydänystävä ja lahjakas taiteilijan alku. Babygirlin isän Tyronen ja tämän kopean äidin kanssa suhteet alkavat selkiytyä myös.

Ilkeät kommentit ja selän takana puhumiset oli ennen kuin Angelica tuli ulos kaapista... // Mä odotin, että Angelicakin alkaisi puhua musta pahaa selän takana, koska niin homma näytti vanhojen kavereidenkin kanssa menevän. Mutta jos me ei oltu läheisiä sitä ennen, meistä tuli silloin entistäkin läheisempiä. Angelica teki laakista lopun jouruiluista. Aina jos se sai vähänkin vihiä, että joku puhui musta, se kävi välittömästi iholle.

Teiniraskaudet ovat Yhdysvalloissa iso ongelma, vaikka ne ovatkin laskusuunnassa. Luin netistä, että vuonna 2017 syntyi lähes 200 000 lasta teini-ikäisille äideille. Acevedo esittää teiniraskauksista totuttua valoisamman puolen: vaikka nuori yksinhuoltajaäiti joutuu aikuistumaan varhain ja kohtaa monenlaisia haasteita ja huorittelua, elämä ei lopu siihen ja unelmiaan voi silti tavoitella.

Pidin todella kirjasta! Kaikilla mausteilla oli valloittavaa kuunneltavaa ja Rebekka Kuukan ääni sopi täydellisesti Emonin osaan. Tarina on eloisa ja lämmin. Oli mukava lukea nuoresta yksinhuoltajaäidistä, joka ei masennu uuden vastuunsa alle vaan kasvaa sen mukana. Itse en ole kovin hyvä kokki, mutta ravintolakeittiöön oli jännittävää kurkistaa. Kuunnellessani tuli mieleeni Laura Esquivelin maagisrealistinen romaani Como Agua Para Chocolate (Pöytään ja vuoteeseen). Daisy Hernándezin Un vaso de agua bajo mi cama on myös taianomainen nuoren kuubalaiskolumbialaisen latinonaisen kertomus Yhdysvalloista ja perheestään.

Elizabeth Acevedo - Kaikilla mausteilla
Alkuteos With the Fire on High
Suomentanut Leena Ojalatva

Karisto 2020

Äänikirjan lukija Rebekka Kuukka

_______________

Emoni Santiago on high school -opiskelija, pikaruokalan työntekijä ja pienen tytön yksinhuoltajaäiti. Kun luokkatoverit katsovat jo tulevaisuuteen, Emonin vaihtoehdot ovat rajatut. Keittiö onkin ainoa paikka, jossa hän voi päästää irti huolistaan. Keittiössä hän saa aikaan taikoja. Kun koulussa alkaa ruoanlaittokurssi, Emoni haluaa osallistua, vaikkei hänellä ole varaa kurssiin sisältyvään opintomatkaan. Hän päättää kuitenkin murehtia sitä myöhemmin. Lähipiirin sekä inspiroivan opettajan kannustuksen avulla Emonille aukeaa uusia, odottamattomia polkuja. 

Elizabeth Acevedo - Maata jalkojen alle

Kun kuulee tällaisia uutisia, on vain

pudotus.

Kuuntelin Elizabeth Acevedon teoksen Maata jalkojen alle äänikirjana ja Rebekka Kuukka sopi erinomaisesti lukijaksi. Hänen äänensä oli tyttömäinen ja sopivan innokas. En tiennyt etukäteen, että kyseessä on säeromaani (elämäni ensimmäinen), joskin teksti kuulosti runolta. Luin vielä paperikirjankin, eikä lumo yhtään vähentynyt. Romaanin kertojat ovat kaksi kuusitoistavuotiasta teinityttöä täysin erilaisista maailmoista. Uimista ja merta rakastava Camino Rios asuu tätinsä Solanan kanssa Dominikaanisessa tasavallassa, sillä hänen äitinsä on kuollut jo kymmenen vuotta sitten denguekuumeeseen. Tía Solana on parantaja ja Camino on oppinut häneltä paljon. Haaveena onkin päästä opiskelemaan lääketiedettä New Yorkiin. Shakkimestari Yahaira Rios asuu kauneushoitolaa pyörittävän äitinsä kanssa New Yorkissa. Molemmissa perheissä isä tulee ja menee ja sahaa Yhdysvaltojen ja Dominikaanisen tasavallan väliä biljardisalibisnestään hoitaen. Tytöillä on sama sukunimi, serkuksiako siis? Ei, isän menehtyessä lento-onnettomuudessa isän suuri salaisuus paljastuu: kaksi perhettä eri maissa, kaksi melkein samanikäistä tytärtä.

Caminon silmät ovat vaaleat, pähkinänväriset, ripset pitkät.

Hän on supermallilaiha, minä olen kurvikkaampi.

& hetken tekisi mieli motata häntä kovaa.

Siitä että hän on ominut kasvoni. Siitä että hän näyttää

muunnelmalta minusta, light-Yahairalta.

Tytöt kertovat vuorotellen elämästään ja tunnoistaan isän onnettomuuden tapahduttua ja perhekuvion paljastuttua. Acevedo kuvaa hauraan herkästi kummankin tytön shokkia tahoillaan. Ja ylipäätään hän tavoittaa hienosti kuusitoistakesäisten tyttöjen äänen. Nuorten tapa puhua puhekieltä tuntuu hyvältä eikä yhtään häiritsevältä. Caminon puheessa on paljon espanjankielisiä ilmauksia autenttisuutta korostamassa. Minulle ne toivat pikantin lisän, mutta entä lukijalle joka ei osaa espanjaa? Lyhyttäkään sanastoa ei ole. Pidin valtavasti kirjan tunnelmasta ja Acevedon tyylistä. Teos antaa myös realistisen tuntuisen kuvan köyhästä ja nuorelle tytölle vaarallisesta elämästä Dominikaanisessa tasavallassa, josta minulla ei juuri muuta tietoa ole kuin Ulkoministeriön matkustustiedotteet ja aiemmille vuosikymmenille sijoittuva nobelisti Mario Vargas Llosan Vuohen juhla.

Tytöt kadehtivat aluksi toisiltaan sitä rakkautta, jonka isä osoitti toiselle, mutta he rakastavat silti isäänsä. Hän oli monimutkainen mies. Tietysti voi kysyä, olisiko tällainen kaksoiselämä todellisuudessa mahdollista. Yahairan äiti tosin tiesi Dominikaanisen tasavallan perheestä, mutta suuri rakkaus voitti. Ja kumpikin tyttö pidettiin pimennossa. Yahaira saapuu äidiltään salaa isän hautajaisiin saarelle ja tytöt tunnistavat toisissaan itsensä. Loppu on onnellinen: Caminon tulevaisuus on turvatumpi ja hän pääsee siskonsa ja äitipuolensa kanssa Yhdysvaltoihin. Yahaira taas voi rakastaa tyttöystäväänsä Dretä vapaammin. Hurmaavasti kerrottu ja hurmaava tarina. Viiden tähden kirjaelämys ❤︎

Elizabeth Acevedo - Maata jalkojen alle
Alkuteos Clap When You Land
Suomentanut Leena Ojalatva
Kansi Sakari Tiikkaja
Karisto 2021

Äänikirjan lukija Rebekka Kuukka
_______________

Elizabeth Acevedo (s. 1988) on palkittu runoilija ja kirjailija, jonka esikoisromaani Runoilija X nousi heti The New York Timesin bestseller-listalle. Kirjan oikeudet on myyty Brasiliaan, Iso-Britanniaan, Ranskaan, Argentiinaan ja Suomeen. Acevedo on esiintynyt ympäri maailmaa, ja hänen runouttaan on julkaistu lukuisissa lehdissä. Han on myös National Poetry Slam - ja Beltway Grand Slam -voittaja. Acevedo asuu Washington DC:ssä kumppaninsa kanssa.

Carlos Ruiz Zafón - Marina

Carlos Ruiz Zafónin nuortenkirja Marina on ilmestynyt suomeksikin jo 2013, mutta kun löysin sen äänikirjana, päätin kuunnella. Ja kyllä kannatti, sillä kuuntelukokemus oli kiehtova ja jännittävä. Kirjan nykytason tapahtumat sijoittuvat 70-80-lukujen vaihteeseen, mutta Zafón penkoo Barcelonan historian pimeää, fiktiivistä menneisyyttä aina 1900-luvun alkuun saakka.

16-vuotias Óscar opiskelee jossain ylhäällä Sarriàn tienoilla sijaitsevassa sisäoppilaitoksessa. Hän on yksinäinen eikä koulu oikein kiinnosta. Joka päivä oppituntien jälkeen hän lähtee kuleksimaan kaupunginosan pimeille kujille. Erään hylätynoloisen huvilan ikkunoista kantautuu lumoava ooppera-aaria, joka rahisee antiikkisella levylautasella. Óscar näkee pian pyöräänsä taluttavan ilmestyksen eikä mikään ole enää entisensä. Ilmestys on valkoisiin pukeutunut Marina, joka asuu iäkkään Gérman isänsä ja kissansa Kafkan kanssa tuossa rappion runtelemassa isossa huvilassa. Nykyään Sarrià on varakkaiden asuinalue, mutta vielä tuolloin se oli paljolti rakentamaton ’aavikko’, jossa oli metsiköitä ja rapistuvia huviloita, joiden villiintyneissä puutarhoissa patsaat sammaloituivat ja suihkulähteet kuivuivat.

Marina vie Óscarin uskomattomaan seikkailuun, joka alkaa Sarriàn hautausmaalta. He näkevät mustiin verhoutuneen, huppupäisen naisen laskevan punaisen ruusun nimettömälle haudalle, jota koristaa siipensä levittänyt musta perhonen. Kuka on tuo nainen, joka näyttää liitelevän pari vaaksaa maan pinnalla?

Yksinäinen Óscar ystävystyy myös Marinan isän kanssa ja kokee heidän kotinsa melkein omakseen. Nuoret pääsevät groteskien tapausten ja traagisten ihmiskohtaloiden jäljille ja joutuvat itsekin suureen vaaraan henkilöitä jäljittäessään. Zafón luo hurjan ja mystisen, trillerimäisen tarinan, joka kieppuu onnettomissa ihmiskohtaloissa ja Barcelonan synkässä historiassa. Romaanissa on kolme elämää suurempaa rakkaustarinaa: Marinan isän ja äidin, oopperalaulaja Eva Irinovan ja tsekkisyntyisen Mijail Kolvenikin sekä tietysti Óscarin ja Marinan välillä. Óscarista tuli isona kirjoittava arkkitehti, sillä hän kirjoitti valmiiksi Marinan kanssa kokemansa uskomattoman seikkailun.

Zafón sanoo kirjan saatesanoissa, että jokaisella kirjailijalla on, myönsipä tai ei,  suosikkinsa omien teosten joukossa ja hänellä se on Marina. Zafónista tuntui, että Marina päätti jonkun elämänvaiheen ja ettei hän enää kirjoittaisi nuortenkirjoja. Tämä teos oli tavallaan kokeilu, jossa hän testasi Tuulen varjon maailman toimivuutta. Kuuntelukokemus oli lumoava - kiehtova ja hyvin mystinen. 

Carlos Ruiz Zafón - Marina
Planeta 1999, ilmestynyt suomeksi 2013 Otavan kustantamana
Äänikirjan lukija Marcel Navarro
_________________

Reader why did I marry him? -blogin hieno kirjoitus
Zafonin englanninkielinen haastattelu Marinan tiimoilta, 2016

Paseando por Sarriá de Marina