Cristina Sandu - Vesileikit

Vaatteet putoavat lattialle kuin epävarmuudet.

Cristina Sandun Vesileikit on ohut ja nopeasti luettu, mutta se mietityttää pitkään. Häikäisevintä tässä vain 118-sivuisessa pienoisromaanissa on se, että Sandu on pystynyt loihtimaan vähiin sivuihin kokonaisen maailman ja kertomaan kunkin kuuden naisen koskettavat kohtalot vielä lyhyemmin, vain muutamalla sivulla. Kustantajan sivuilla sanotaan tätä maagiseksi kudelmaksi - ja sitä tämä on. Jokainen lause on harkittu ja hiottu, jokainen sana valittu niin, että se vie tarinaa eteenpäin ja taikoo lukijan lumoonsa. Kaunis kansigrafiikka ja kirjan nimi viestivät kepeää ja iloista kesäistä tarinaa, mutta siitä ei ole kyse. Tarina on koskettava, surullinenkin.

Sandu kertoo kauniin sadun tavoin, miten nämä kahden joen ja kahden valtakunnan välisellä kannaksella, ei kenenkään maalla, kasvavat kuusi nuorta tyttöä löysivät unelmansa ja pitivät siitä sitkeästi kiinni, kyläläisten vähättelyistä ja naureskeluista välittämättä. He ymmärsivät, että vain tämä päämäärä, tämä unelma, olisi heidän lippunsa vapauteen. Tytöt asettivat itsensä pilkan ja vartalonsa katseen kohteiksi, mutta heistä tuli myös maansa ylpeyden aiheita. 

Tekstillään lukijaa hyväilevän sadunoloisen kehystarinan väliin Sandu sijoittaa kunkin kuuden tytön henkilökuvat heidän myöhemmästä elämästään. Nämä ovat lyhyitä realistisia novelleja, joissa kerronta lumoaa, mutta kontrasti sadun ja realismin välillä on iso ja luo jännitettä. Anita on päätynyt Helsinkiin, kuten maanmiehensä Hämähäkkimieskin. Nainen tekeytyy kuitenkin syntyperäiseksi suomalaiseksi ja pitäytyy visusti englannissa, sillä yhteinen kieli toisi miehen liian lähelle, tarvitaan suojamuuri menneen ja nykyisen väliin. Paulinan tapaamme laivalla turskaa pyytämässä Kalifornian rannikolla. Kun hän havaitsee muiden matkustajien supisevan jotain, häpeä ja epäily nostavat taas päätään. Paulina uskoo, että paikalliset haistavat hänet maahanmuuttajaksi - mutta ei, he supisevatkin parista kamerunilaisesta mustasta miehestä, jotka on syytä opettaa maan tavoille.

Sandra liftaa Ranskassa ja kertoo ystävällisesti kuskille olevansa muuttamassa Pariisiin, mutta tämä alkaa ilkeästi pilkata hänen ääntämystään. Elämä on vienyt Bettyn Karibialla kasinolle, sillä hän tarvitsee epätoivoisesti rahaa. Loistavan strategiansa avulla hän pääseekin takaisin Pariisiin, mutta rahat eivät enää riitä loppumatkaan. Nina on saanut töitä Roomassa varastotyöntekijänä. Hän on jo oppinut italiaa ja tuntee solahtaneensa italialaisiin oloihin; hän tuntee vapautta ja onnea, josta häpeä puuttuu. Mutta hänen 'ystävänsä' Angelo ja Valerie osoittautuvat selän takana pahaa puhuviksi. Kotikylään Yhdysvalloista palannut sairas Lydia huomaa, että mikään ei kotikylässä ole muuttunut; vain iäkäs Lintukasvattaja odottaa luottavaisesti suuria rahoja aurinkopaneeleista.

Vesileikit kertoo hyvin koskettavasti näiden naisten kokemasta vieraudesta ja ulkopuolisuudesta, kun he ovat heittäytyneet maailman virtaan. Välttyäkseen ryssittelyltä he haluavat salata juurensa, mutta sisimmässä kaikki entinen silti kaihertaa - ja paljastumisen pelko. Sillä kieli / aksentti erottaa ja ilmiantaa. En voi välttyä ajatukselta, että me olemme toiselle susia, emmekä kestä erilaisuutta. Me olemme järkyttävän omanapaisia ja kaksinaamaisia, paljastaa Sandu. Elämä on raskasta, jos ei voi luottaa toisen ihmisen hyvyyteen, mutta luottamus voi merkitä märkää rättiä kasvoille tai huijarin naurua; ja sukupuolensa vuoksi naisille kaikki on kaksinverroin vaikeampaa, aina löytyy ystävällisiä ’auttajia’.

Vesileikit on surullinen, mutta loistelias tarina, joka osoittaa ihmisen raadollisuuden lähimmäistään kohtaan. Kerronta on sadunhohtoista ja pelkistettyä. Sandu pakottaa lukijan lukemaan rivien välit. Cristina sanoi Seppo Puttosen haastattelussa halunneensa tutkia naisen eri rooleja, yksinäisyyttä, juurettomuutta ja vierautta toisissa kulttuureissa. Hän onnistui liikuttamaan minua syvästi tällä kokoaan suuremmalla pienellä kirjalla ❤︎

Cristina Sandu - Vesileikit
Kansi Tuuli Juusela
Otava 2019
Kirjastosta
_______________

Muualla: Tuija
Sandun hieno esikoisteos Valas nimeltä Goliat oli Finlandia-ehdokkaana pari vuotta sitten.