28. maaliskuuta 2018

Anna Gavalda - Kunpa joku odottaisi minua jossakin



Vastikään lukemani Anna Gavaldan tuore novellikokoelma Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja oli niin hurmaava, että piti lukea myös kirjailijan aiempi novellikokoelma. Kunpa joku odottaisi minua jossakin on ihastuttava pieni helmi!  Kirja on hauskasti taskuun tai käsilaukkuun sopivaa lilliputtikokoa, ja takakannessa Gavalda sanookin kirjoittavansa piristystä joukkoliikenteen matkustajille.

Kokoelmassa on 12 novellia, jotkut erittäin lyhyitä. Lukemisen alussa tunsin hienoista pettymystä - ei, ei yhtään samaa lumoa kuin vastikään! Mutta sitten Gavalda nappasi minut hyppysiinsä ja vei! Kun pääsin loppuun olo tuntui riemastuneelta, kevyeltä ja rennolta. Gavaldalla on ihailtavan tarkka psykologinen ote ja hän kohtelee hahmojaan suurella lämmöllä ja ymmärtävästi; kirjailija löytää aina hyväntahtoista huumoria ja komiikkaa, vaikka arki traagista olisikin. Kerrassaan nautinnollista! Kerron muutamasta novellista hiukan enemmän:

Päivän pääuutinen
Kokoelman dramaattisin novelli. Perheenisä tekee sankassa sumussa pienen mitättömän virheliikkeen ja aiheuttaa tahtomattaan tuhoisan ketjukolarin. Lopeta jo, saakeli! Nyt olet hiljaa! Minulla on sinulle kysymys. Yksi ainoa. Mitä hyötyä siitä on että sinunlaisesi kaveri menee linnaan? Sano, mitä hyötyä siitä olisi? - Se lohduttaisi heitä.

Vuosikausia
Pierre ja Marie ovat nuoruuden rakastavaisia 12 vuoden takaa. Pierre oli nuorena vähän vastuuton ja tuulen vietävissä, mistä syystä Marie hänet jätti. Kumpikin on jatkanut elämäänsä, mutta he eivät ole voineet unohtaa toisiaan. Nyt Marie on sairas ja haluaa nähdä Pierren vielä kerran. Kaihoisa, surullinen ja kaunis tarina.

Klick-klack
Tässä herkullisessa tarinassa siivo nuori kirjanpitäjä on salarakastunut viehättävään pomoonsa, Sarah Briotiin. Mies intoutuu leikkimään, että on naimisissa naisen kanssa ja ostelee 'vaimolleen' hepeneitä Galeries Lafayettestä. Tuo minipieni vaaleanpunaiseen silkkipaperiin kääritty lahja näyttelee riemastuttavaa osaa tarinassa, sillä kirjanpitäjän siskot Myriam ja Fanny löytävät sen, ja siitäkös ilveily alkaa! Sisaruskolmikko tuskailee surkuhupaisasti kukin tahollaan omien rakkauksiensa kanssa. Gavalda luo taas kerran nautittavan ja hilpeän pienen tarinan. Loppujen lopuksi voi todeta: kyllä kohtalo on sitten ihmeellinen!

Jälkinäytös
Päähenkilö on novelleja pöytälaatikkoon kirjoitteleva perheenäiti. Hän on voittanut jonkinverran rahaa kirjoituskilpailuissa, ja sekös saa puolison elvistelemään ja kiusoittelemaan vaimoaan. Marguerite ei usko kykyihinsä, mutta päättää sittenkin ottaa asiasta selvää: Hän menee postiin ja pyytää erikoispostimerkkejä, kaikkein kauneimpia merkkejä, jotka esittävät modernia maalaustaidetta. Hän nuolee merkit hellästi, liimaa ne sulokkaasti, langettaa kuoren ylle taian, siunaa sen, tekee sen yllä ristinmerkin ja lukee vielä muutaman loitsun, jotka on pidettävä salassa.
Nippu novelleja matkaa yhteen Pariisin vasemman rannan eleganttiin kustantamoon, ja ihmeekseen Marguerite saa kutsun tulla esittäytymään. Hän sonnustautuu viimeisen päälle, törsää huippukalliisiin alusvaatteisiin, sillä sieltähän ranskattaren itsevarmuus lähtee! Mutta ei hepeneistä paljon apua jännitykseen ollut: Vatsaani koskee, maksaani koskee, jalkoihini koskee, hikoilen isoja pisaroita ja *** frangin hintaiset pikkuhousut painuvat pakaroiden väliseen vakoon. (...) Siinä kaikki. Mäntti. Siinä minä istun enkä muuta voi. Julkaisusopimusta ei tullut kaikesta Margueriten vaivannäöstä huolimatta, mutta voi hyvänen aika miten koomisen huvittavan tarinan Gavalda tästä kehittelikään. Tragikoomista absurdiutta - sympatialla!

Gavaldan novellikattaus ei pettänyt tälläkään kertaa. Herkkuja joka makuun: hurjaa draamaa, hulluttelevaa komediaa, suuria tunteita, eroja ja lähentymisiä.  Pienessä arjessaan pieniä hellyttäviä ihmisiä, joiden koettelemuksista kirjailija kertoo meille opiksi ja heidän onnestaan meidän iloksemme.

"Kunpa joku odottaisi minua jossakin on novellikokoelma rakkauden kaipuusta, kännyköistä, avioliitosta, ultraäänikokeista ja liian hienoista autoista. Elävästä elämästä. Tänään. Kokoelman tarinat tempaavat mukaansa. Ne ovat helposti luettavaa ja kepeää kerrontaa, mutta Gavaldan terävä kynä on onnistunut laittamaan rivien väliin myös ajattelemisen aihetta. ”Kirjoitan jotta ihmiset eivät kyllästyisi julkisessa joukkoliikenteessä. Jotta tavallisesta tulisi erityistä. Yritän kirjoittaa lyhyesti, jotta matkustajat eivät myöhästyisi jatkoyhteyksistään.” -Gummerus

Muualla: KirjakuiskaajaKirjapolkuni,

Anna Gavalda
Je voudrais que quelqu'un m'attendre quelque part 1999
Kunpa joku odottaisi minua jossakin
Suomentanut Titia Schuurman
Gummerus 2009
****
Kirjastosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.