Sergei Dovlatov - Ulkomuseo

Moottori on kunnossa. Harmi, ettei jarruja ole. 

Minä pysähdyn vasta ojan pohjalla.

Sergei Dovlatovin Ulkomuseo vie 70-luvun Neuvostoliittoon, jossa olot olivat köyhät, turvallisuuspoliisi vahti ja sensuuri oli säälimätön. Päähenkilö on Dovlatovin itsensä oloinen mies - kirjailija Boris Alihanov, jonka yksikään teos ei läpäise tiukkaa neuvostosensuuria. Mies on pennitön, juoppo ja renttu. Vaimo Tatjanan kanssa on tullut ero, ja suhteesta syntynyt tytär asuu äitinsä luona. Työtä pitäisi löytää, mutta näkymät ovat heikot.

Täällä kaikki elää ja hengittää Puškinia, Galina sanoi. - Kirjaimellisesti jokainen oksa ja ruohonkorsi. Joskus sitä aivan odottaa, että tuolta polunmutkasta hän pian ilmestyy. Tuttu profiili, silinterihattu ja viitta.

Yks kaks kirjailijamme Boris keksii oppaan hommat Puškinin ulkomuseossa. Bussiin vaan Leningradissa ja menoksi Pihkovaan. Perillä venäläisen kulttuuri-idolin tiluksilla mies joutuu tulevien naispomojensa tiukkaan syyniin. Rakastatteko Puškinia? Jos kyllä, niin miksi? Ärsyynnyttyään työhaastattelussa melkoisesti ja tiuskittuaankin mies saa kuitenkin paikan ja asunnoksi löytyy huone kylän suurimman juopon Mihail Ivanovitšin talosta. Katto repsottaa ja päivä vilkkuu lattialautojen välistä; ryysykasoja, löyhkää ja tupakantumppeja kaikkialla. Mutta asunto on käytännössä ilmainen, maksaa vain muutaman ruplan päivässä, jotta Ivanovitš saa päivittäisen ryyppynsä.

Rehellisesti sanottuna järkytyin hieman. Olisi pitänyt kieltäytyä jämerästi, mutta ilmeisesti olen liian intelligentti tekemään niin. Sanoin jotain lyyristä, kuten: - Antaakohan ikkuna etelään?

Kirjailija Boris panee myös korkin kiinni ympärillä olevista houkutuksista huolimatta. Kädet lakkaavat tärisemästä ja järjenjuoksu kirkastuu. Pystyypä hän myös kirjoittelemaan jonkun verran. Hiuksenhieno tasapaino järkkyy, kun vaimo Tatjana ilmaantuu paikalle. Vaimo haluaa muuttaa Amerikkaan ja viedä tyttären mukanaan. Tätä varten isä Boriksen on kirjoitettava todistus, annettava lupa. Niinhän siinä käy, että vaimo lähtee ja sankarimme tipahtaa  11 vuorokauden ryyppyputkeen.

Minun kertomanani tämä hurja tragikomediallinen satiiri ei vaikutusta tehne, mutta Dovlatovin tapa kertoa neuvostoajan surkuhupaisuuksista on kerrassaan loistava, aivan mahtava herkku. Hänen lauseensa ovat lyhyitä, nasevia ja ytimekkäitä; turhia ei jaaritella eikä selitellä. Särmää löytyy niin päähenkilö Boriksesta kuin myös Pihkovan museon liepeillä asuvista kylän resuisista ja omalaatuisista tyypeistä. Tekstissä vilahtelee piilotettuja heittoja, joita suomalainen lukija ei heti huomaa. Suomentajan, Pauli Tapion selitykset kirjan lopussa avaavat nimigalleriaa.

Tässä tarinassa on paljon yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään: hänkään ei saanut julkaistuksi käytännössä mitään Neuvostoliitossa ja yhteiskunnan kritisoijana  turvallisuuspoliisi oli kimpussa. Vähän ennen emigranttiuttaan Dovlatov työskenteli itsekin Puškinin ulkomuseossa Mihailovskojessa. Venäjällä hänen tuotantoaan on julkaistu postuumisti 90-luvulta alkaen, meillä aivan viime vuosina. Suomeksi ovat ilmestyneet seuraavat Pauli Tapion suomentamat romaanit: Meikäläiset 2012, Matkalukku 2012, Haarakonttori 2014 ja Ulkomuseo 2016. Oli tämä sen verran ilotteleva, terävä ja sarkastinen stoori, että taidan lukaista nuo muutkin!

...

Sergei Dovlatovin (1941-90) äiti oli armenialainen ja isä puolijuutalainen. Hän opiskeli suomea Leningradin yliopistossa 1950-60-luvun taitteessa; asui Virossa 1972-75, ja palattuaan Leningradiin julkaisi kertomuksia epävirallisesti samizdatissa, myös lännessä. Tästä koitui ongelmia, ja Dovlatov emigroitui New Yorkiin 1978. Dovlatovin teoksia on julkaistu Venäjällä vasta kuoleman jälkeen 1990-luvulla. Nyt hän on venäläisen nykyproosan kiistaton klassikko. - HS, Tomi Huttunen, lyhennetty

Sergei Dovlatov

Ulkomuseo 

Suomentanut Pauli Tapio

Graafinen suunnittelu Varpu Eronen

Idiootti 2016

Alkup. ilmestymisvuosi 1983

****

Kirjastosta
_______________

Kirjailijasta kustantaja Idiootti

Muissa blogeissa: Annelin kirjat / Sanat / Anita Konkka
Runsaasti kuvia Puškinin ulkomuseosta
Puškin Wikipediassa