Antti Tuomainen - Pikku Siperia

Joel Huhta on piskuisen Hurmevaaran pappi jossain itärajan tuntumassa Joensuun korkeudella. Hän ja käännöstöitä tekevä vaimonsa Krista ovat päätyneet etelästä suunnilleen keskelle ei mitään: kylässä on vain vähän päälle tuhat asukasta, muutama yrittäjä ja karaokebaari. Mutta sotamuseo paikkakunnalla on - onneksi on.

Paikkakunnan kuuluisuus, alkoholisoitunut ex rallitähti Tarvainen on umpikujassa. Hän hörppii koskenkorvaa ja kaahaa kuin viimeistä päivää mottonaan Ralli tai henki. Ei lähtenyt henki, mutta kartturin tyhjälle istuimelle tipahti taivaalta meteori. Mutta ei Tarvainen tätä taivaanlahjaa saanut pitää. Se on harvinaisuus ja se kuuluu tieteelle, ja mötikän arvoksi arvioidaan miljoona euroa. Näin ollen meteoriitti päätyy Hurmevaaran sotamuseoon säilytettäväksi ennen siirtoa Lontooseen tutkijoiden huomaan.

Paikkakunnan ukkokööri, pappimme Joel seurassaan, jakaa museon yövalvonnan vuorot keskenään. Vartiointi ei ole liioiteltu juttu, sillä meteorin ryöstöä yritetään heti. Ryöstäjä kuitenkin töpeksii ja nappaa erehdyksessä vanhan käsikranaatin. Moni kylän tyhjätasku haaveilee silmät kiiluen meteoriitista ja  siitä saatavista rahoista: niillä ratkaisisi rahahuolet tai pääsisi pois tästä perslävestä. Mutta pappi Joelilla on elämää ja rahaa isompi ongelma: vaimo Krista on ilmoittanut olevansa raskaana. Joel ei kestä tämän kotoisen kriisin keskellä, vaan haalii itselleen kaikki yövartiointivuorot.

Rauhanturvatehtävissä kovissa paikoissa palvellut Joel on mainio tyyppi. Hän kuuntelee tunnista toiseen ja päivästä toiseen maailman loppua ennustavaa korpisoturia ja tohtii pistäytyä myös baarissa, jossa tumman Karoliinan hajuvesi houkuttelee. Minäkertojana hänen äänensä on looginen ja suggestiivinen, hyvin pohdiskeleva. Sotilastaustansa ansiosta hän ei jahkaile vaan toimii. Mutta pappeus tai jumaluusoppi eivät suojaa miestä piinaavalta mustasukkaisuudelta. Epäilykset hiertävät ja kiertävät kehää ja saavat naurettaviakin piirteitä.

Varsinainen toimintajakso on sijoitettu teoksen loppupuolelle. Pappi Joelin toimintakyky oli yllättävän hyvä saatuihin vammoihin nähden, mutta mitäs pienistä. Kuntosaliyrittäjä Räystäisen pakotettu juoksumattotreeni oli mojova veto. Minäkertoja säilyi hengissä, avioliitto palasi seesteisyyteen ja kirkkosali täyttyi. Elämä on odottamattomia käänteitä täynnä, eikä kukaan voi tietää tulevista etukäteen. Anteeksiannon jalo taito on kunkin opittava.

Lokakuu hehkuu. Syysauringon valo on haikeimmillaan, kauneimmillaan. Se  sytyttää ikkunat miellyttävään tuleen, klämmittää tummat puiset penkkirivit ja tekee tilasta korkean ja vielä korkeamman, kuin valkoista lautakattoa hitaasti, mutta varmasti nostettaisiin ja kuin se lopulta olisi hyvin lähellä taivasta, koskettaisi sitä. 

Hurmevaaran vanha puukirkko on jälleen täynnä. Se on vaatinut minulta hieman totuttelua. Tajusin, että väenpaljous johtuu minusta.

Minua viehätti kovin päähenkilön epätavallinen ammatti ja tausta. Joelin henkilöhahmo oli sympaattinen ja inhimillinen, miehen mustasukkaiset tuumailut osuvasti kuvattu. Syrjäisen pikkupaikkakunnan elämä tuntui aidolta ja todelta. Ei ihme että itänaapurin gangsterit, Leonid ja Grigori, kutsuivat kylää Pikku Siperiaksi: metritolkulla lunta ja pakkasta yli 20 C, eikä mikään toiminut. Pikku Siperia on leppoisa ja hupaisa musta komedia, ei ehkä kovemman genren ystäville, mutta minua Tuomaisen huumori, kerronta ja etenkin päähahmo miellyttivät kovasti.

Antti Tuomainen
Pikku Siperia
Kannen kuva Markus Schute
Kannen suunnittelu Tuomo Parikka
Like 2018
****
Kirjastosta
_______________

Muissa blogeissa: Kirsin Book Club, Kirsin kirjanurkka, Tuijata

Antti Tuomaiselta laiemmin ukemani: Palm Beach Finland & Kaivos 

Dekkarilauantai - Dekkarin arkkitehdit:
Antti Tuomainen & Marko Kilpi
Helsingin kirjamessuilla 

lauantaina 27.10. Klo 16.30-17.00 Punavuori