Marja Toivio - Lasten takia

Asianajajana työuransa tehneen Marja Toivion uusin romaani Lasten takia vie seuraamaan hyvin toimeentulevan parin riitaisaa avioeroa. Sanna Närhi toimii asianajajana yhdessä Helsingin arvostetuimmista asianajotoimistoista, puoliso Arttu on lääke-esittelijä. Nelivitonen pari on ollut naimisissa 15 vuotta ja heillä on 13- ja 12-vuotiaat tyttäret Linnea ja Mirva. Avioliitto on rakoillut pitkään, mutta työmatkalta palattuaan Arttu räjäyttää pommin: hän on rakastunut toiseen naiseen ja  muuttaa vielä samana iltana tämän luo. Sanna kihisee raivosta ja aikoo tehdä miehensä elämän helvetiksi, ja avioerojuristina hän kyllä tietää miten.

Ruuhkavuodet ja asiakkaiden riitaisten ja monimutkaisten erojen hoitaminen ovat uuvuttaneet Sannan. On oltava asiakkaiden käytettävissä 24/7 ja toimisto pitää tilastoa työntekijöidensä tuloksista. Sannalle työ kyllä sopii, sillä hän on suorittaja, johon oppi jo lapsena harrastaessaan telinevoimistelua. Mutta liika on liikaa, ylitöitä kertyy ja puoliso Arttu on ollut usein työmatkoilla ja alkanut vapaa-aikanakin viihtyä kodin ulkopuolella.

Seuraa molempien puolisoiden taholta mitä inhottavinta ilkeilyä. Jätetty Sanna heittää miehensä ulos, mutta haluaa tälle vielä häädön; hän ryttää miehen vaatteet jätesäkkeihin ja ryhtyy lähettelemään tekstiviestejä miehensä uudelle naiselle, somestalkkauksesta puhumattakaan. Arttu puolestaan tekee lastensuojeluilmoituksen ja väittää, ettei Sanna huolehdi tytöistä kunnolla. Kun Arttu on poissa, tyttöjen harjoituksiin kuskaaminen jää yksin väsyneelle Sannalle, mutta onneksi hänellä on äiti, joka siivoaa ja laittaa ruokaa. Mutta ilman diapamia hän ei pysty nukkumaan.

Sanna pyytää ositukseen apua äitinsä avioeron hoitaneelta konkariasianajajalta Sepolta, joka yrittää rauhoitella riitaisaa paria. Molemmat tytöt alkavat oireilla prosessin kuluessa: toinen joutuu humalaisena alaikäisenä putkaan ja toista taitoluisteluvalmentaja haukkuu lihavaksi ja tyttö lopettaa syömisen. Heistä on kuitenkin tukea toisilleen, vanhempi yrittää houkutella siskoaan syömään, mikä oli liikuttavaa. Tytöt myös pohtivat, että lasten takia pitäisi julistaa avioerokielto, sillä niin paljon vanhempien avioero lasten elämään vaikuttaa. Kaveripiirissä on paljon avioeroperheitä, jolloin lasten on pakko sopeutua isän tai äidin uuteen kumppaniin ja jopa vaihtaa koulua ja asuinpaikkakuntaa.

Useampi kuukausi kuluu kiukutellessa, mutta pikku hiljaa tunnekuohut laantuvat ja järki voittaa ja asiat saadaan sovittua. Minusta Lasten takia oli ihanan rehellinen ja todentuntuinen kuvaus avioerosta, joka  ei mene niin kuin strömsössä. Monilla ero nostaa vihaa ja kaunantunteita, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Itse olen eronnut kauan sitten ja oma eroni oli myös riitaisa, joten peilailin omia eronaikaisia kaoottisia tunnelmiani. Romaanista saa myös hyvän ja realistisen kuvan siitä, miten riitaisa eroprosessi etenee ja miten asianajaja toimii. Eläkkeellä oleva juristi Marja Toivio kuvaa prosessia ja ihmisten reaktioita asiantuntevasti, omaan pitkään työkokemukseensa nojaten. Suositan kirjaa heille, jotka harkitsevat eroa tai joilla ero on vireillä.

Sivuhenkilöistä eläkkeellä olevan Sepon elämäntarina on myös mielenkiintoinen. Hän toimi aikoinaan yrittäjänä ja maksoi liian vähän eläkemaksuja, mikä näkyy nyt pienenä eläkkeenä. Kirjan loppu on toiveikas. Ylisuorittaja Sanna harkitsee uusia työkuvioita aivan kuten ystävättärensä Miiakin. Uskon, että eronjälkeinen aika sujuu tämän perheen osalta sopuisammin.

– Kirjan nimi Lasten takia liittyy pariinkin asiaan. Perheen tyttären mielestä erot pitäisi lasten takia kieltää. Asianajajan asiakas pohtii, että lasten takia on parempi pysyä yhdessä. Lopussa päähenkilö miettii, että lasten takia eksän kanssa pitäisi tulla jotenkuten toimeen, Toivio kertoo. - Länsiväylän haastattelu.

Aiemmin Toiviolta lukemani romaanit:

Finnjet, My Love

Lapsilta kielletty

Marja Toivio - Lasten takia

Atrain & Nord 2022
____________________

Kuva ja kirjailijan haastattelu Länsiväylä.

”Kun hoidit toisten asioita ja olit heidän taakkansa kantaja, et voinut itse väsähtää. Kun he luottivat sinuun kuin kallioon. Ja jos eivät luottaneet, potkaisivat pois kuin rikkinäisen kengän. - - Sopiva homma psykopaatille.”

Marja Toivio - Finjet, My Love

Sun tarinasi, Finnjet, on osa mun tarinaani. Eron hetki on surullinen, mutta elämä jatkuu. Sulla, rakas Finnjet, on aina paikka sydämessäni! Goodbye, Finnjet My Love!

Marja Toivion uuden teoksen nimi Finnjet, My Love toi mieleeni takavuosien tv-sarjan Lemmenlaiva, mutta mistään romanttisesta hömpästä ei ole kyse. Rakkaakseen tätä valmistuessaan 1977 maailman suurinta ja nopeinta autolauttaa kutsuu Heikki, yksi Hietalahden telakan laivahitsareista. Teos on herkullinen ja mainio moneltakin kantilta. Se tuo mieleen tämän autolauttasuuruuden historian ja surkean lopun Intian Alangin laivaromuttamolla. Se on veijariromaanin oloinen kertomus kolmesta viisikymppisestä musketööristä, joiden ystävyys on kestänyt vuosikymmenet, vaikkakin välistä kovasti säröillen.

Romaanissa eletään vuotta 2008, jolloin Finnjet on ajettu Alangin rannalle romutettavaksi. Lööpit kirkuvat laivan järkyttävää kohtaloa, on ProFinnjetiä ja ties mitä. Keravalainen demaripoliitikko Matti saa päähänsä, että Finnjetiä on mentävä paikalle katsomaan, otettava valokuvia ja järjestettävä hulppeat ’hautajaiset’ - tämä olisi oiva tapa pönkittää myös omaa poliitikon uraa. Keski-Uusimaan urheilutoimittaja Sakke ryhtyy organisoimaan Finnjetin rakentajien matkaa Intiaan, mutta lopulta matkaan lähtevät näiden kahden lisäksi vain Saken tyttöystävä, nuori matkabloggari Inge ja hitsarikaveri Heikki.

Nelihenkinen ryhmä lentää Mumbaihin ja jatkaa sieltä junalla Alangiin. Intian heinäkuinen kuumuus on tyrmäävä pätsi ja miljoonakaupunki pistää päät pyörälle. Hiki virtaa ja kaljaa kuluu. Romaani kuvaa mukaansa tempaavasti Intian värikkäitä maisemia, basaareita, ihmismassoja ja köyhyyttä - tervetullut nojatuolimatka myös näinä kotona pysyttelemisen aikoina. Romaanin edetessä lukija saa tutustua jokaisen miehen raadollisiin piirteisiin ja kaapissaan piilottelemiin luurankoihin, sillä jokaisella niitä piisaa.

• Sakke käy läpi viheliäistä avioeroa ja manaa surkeaa urakehitystään. Suuret tulevaisuuden visiot vaihtuivat naispuolisen esimiehen alentavaan pomotteluun ja lehden surkeimpaan duuniin. Muutama vuosi sitten hänestä tuli himolenkkeilijä, absolutisti ja ortorektikko. Pullea vaimo ei tätä kestänyt ja on nyt myrkyttänyt lastenkin suhteet isäänsä. 
• Ylipainoinen, naisia vikittelevä ja runsaasti ryyppäävä Matti on ay-mies henkeen ja vereen, täysverinen opportunisti. Toinen kausi Keravan kunnanvaltuustossa on menossa, mutta metallimiehen työstä on tullut kavereilta visusti salattava lomautus.  Miten käy Matin pörssiosakkeiden syksyllä vaanivan finanssikriisin pyörteissä? 
• Ja sitten meillä on hellyttävä ja tunteellinen Heikki. Hänen elämäänsä on nuoresta saakka varjostanut sairaus, joka on lyönyt leimansa elämään ja vienyt miehen sairaseläkkeelle. Heikin elämän traagisimpia asioita sairauden ohella ovat olleet äidin kuolema ja nuorena koettu avioero, joka kirvelee yhä. Mutta nyt hänellä on Sirkka.

Toivio luo musketööreistään ja nuoresta Ingestä todentuntuiset ja elävät henkilöhahmot, hersyvän verevät ja ristiriitaiset. Joukon viikonmittaiset tekemiset ja kokemiset on ah niin nautittavasti kuvattu. Hädässä ylevät ystävyyden ajatukset joutavat romukoppaan, oma napa on tärkein. Tämän saa kokea kiltti Heikki, joka oikeutetusti suuttuu verisesti ystävälleen. Kolmevitonen bloggari Inge, moninkertainen Intian kävijä, edustaa aivan toista maailmaa kuin nämä viisikymppiset urhot. Hänellä on Plan-kummilapsi Intiassa, hän on vegaani ja huolissaan ilmastonmuutoksesta ja maailmantilasta. Ingen blogiteksteistä käy herkullisesti ilmi se tapa, jolla monia lifestyle-blogeja kirjoitetaan: lukijalle on tarjottava illuusioita ja kaunisteltua kuvaa todellisuudesta. Näin kirjoitti Inge matkablogiinsa reissun loppupuolella:

Matka on ollut yllätyksiä täynnä. Olen saanut varsinaisen oppitunnin miesten välisestä ystävyydestä. Totuus on, että vieraissa olosuhteissa ja elämän kriiseissä ystävyys punnitaan. // Tiukassa paikassa solidaarisuus ei olekaan itsestään selvää, vaan oma etu ajaa edelle.

...

Reissun opetus? Vastedes matkustan yksin tai ennalta tutussa naisseurassa. Naisten kesken uskalletaan jakaa heikkoudetkin, eikä olla aggressiivisia.

Finnjetin taru loppui Alangin beachille, kotona elämä jatkui. Teoksen loppu oli makuuni aavistuksen pehmeä. Mutta minua ilahdutti, että sympaattinen Heikki pystyi päästämään irti menneestä, mikä näkyi konkreettisina tekoina. Kaverusten ystävyyssuhde koki jäätävän vaiheen Intian matkalla ja seurasi pitkä välirikon tapainen. Miten käy heidän nuoruus- ja Finnjet-muistojen kultaaman ystävyytensä, onko sillä toivoa? Finnjet, My Love oli hieno kurkistus keski-ikäisten miesten ystävyyteen sekä Suomen laivanrakennuksen ja Finnjetin historiaan. Kerrassaan mahtava tarina ❤︎

Marja Toivio - Finjet, My Love

Kansi Hannele Harald

Atrain & Nord 2020
Kustantajalta
____________

Marja Toivio (s. 1955) on järvenpääläinen kirjailija ja juristi, jonka kirjoissa on yhteiskunnallinen pohjavire ja ihmisten raadollisuus kuvataan ymmärtävällä otteella. Finnjet, My Love on Toivion kuudes romaani. Hänen edellinen teoksensa Lapsilta kielletty sijoittuu asianajomaailmaan, kolme hänen teostaan on luettu äänikirjoiksi.

Olen lukenut aiemmin kirjailijalta teoksen Lapsilta kielletty

Kirjailijan kotisivu http://www.marjatoivio.com

Toivion tuotanto:

Suljettu ovi (Minerva 2008)
Lastani et tapaa (Arktinen Banaani 2013)
Lain yläpuolella (Arktinen Banaani 2014)
Kuka lasta varjelee (Arktinen Banaani 2016)
Lapsilta kielletty (Arktinen Banaani 2018)
Finnjet, My Love (Atrain & Nord 2020)

Finnjetistä löytyy paljon tietoa mm. Wikipediasta. Sieltä myös kuva.

Mikko Haaksluoto - Laastarisuhteita

Mikko Haaksluoto (s. 1974) on julkaissut aiemmin viisi novellikokoelmaa, nyt on esikoisromaanin aika. Laastarisuhteita kertoo kolmikymppisten miesten ja naisten parisuhdekuvioista. Näkökulmahenkilö on leveää eteläsavolaista murretta puhuva Jouni eli Jone. Vaimo Henna on lähtenyt toisen miehen matkaan, on tullut avioero ja Jonella on kolmivuotiaan Paulin yhteishuoltajuus ex vaimonsa kanssa. Jone paikkaa itsetuntoaan, kuten muutkin hylätyksi tulleet ja avioeron kokeneet: irtosuhteita pukkaa ja uusi kumppani on löydettävä vaikka millä konstilla. Nettideittipalvelun kautta löytyykin muutamaa vuotta vanhempi kouvolalainen Lea, jolla on takanaan vielä tuoreempi ero.

Olen lukenut aiemmin Haaksluodolta novellikokoelman Laseista läpi. Näiden kahden lukukokemuksen perusteella kirjailijan tavaramerkkeinä näyttäytyvät eteläsavolainen murre ja kaihtelematon ja arkipäiväinen seksi; ei siis hienovarainen miehen ja naisen välinen erotiikka, vaan suorasukaisesti sanoitetut panopuuhat. Kirjassa kuvatut intiimit keskustelut tuntuivat kiusallisilta minusta, koska olen vanhempi ja koska olen nainen. Ehkä kolmikymppiset miehet suhtautuvat näin esineellistävästi naisiin oikeastikin, vai oliko tämä provosointia? Paltan linkistä luin, että Haaksluoto on itse kokenut Jonen tavoin hylkäämisen vuosia sitten. Ehkä on kyse itsen terapoinnista tai vertaistuesta kohtalotovereille.

Romaanissa saa seurata Jonen pyristelemistä kahden naisen välillä. Väliin kiihottaa Lea, väliin ex vaimo Henna. Miestä tuntuu kyllästyttävän ja ärsyttävän Lean mielenterveyshoitajan ammatista kumpuava vimmainen tarve psykologisoida ja vatvoa kaikkea pientä piirtoa myöten, Henna on tässä suhteessa iisimpi. Jonen parhaat kaverit ovat hänen kanssaan samassa tilanteessa: kumppanit ovat panneet suhteet poikki. Heikki-veljen ja Olli-Pekan kanssa keittiöfilosofoidaan ja puidaan naisten petollisuutta ja miesten asemaa eroissa. Tässä kohden vähänkin feminismiin kallellaan oleva nainen näkee punaista.

Etenkin kirjan alkupuoli houkutti jättämään kesken, mutta kustantajan lukukappale velvoitti. Loppupuolella filosofoivan mieskolmikon jutustelut toimivat minulle paremmin. Kirjan kohderyhmää lienevät tuoreen eron kanssa kärvistelevät kolmikymppiset miehet. Tulikin mieleen, että kirjan markkinointitekstissä tulisi painottaa enemmän tätä ryhmää. Romaanin sovinistinen huumori ei purrut minuun, mutta kenties se puree sinuun. Laastarisuhteita voi lukea monella silmällä, vaikka laskeskella kuinka monta savoon vivahtavaa ilmausta sekä naisen että miehen sukupuolielimille kirjassa löytyy.

Avioero on usein suuren kriisin paikka ja teemasta on kirjoitettu paljon. Eron kokenut tunnistaa kirjasta monia yleisiä käyttäytymismalleja ja kirveleviä tuntoja: koston ja näyttämisen halun, tasapainoilun exän uuden kumppanin kanssa, lasten huoltajuuteen liittyvät kysymykset. Haaksluoto ei selvittele sen tarkemmin, mitkä syyt johtivat Hennan lähtöön, joskin naisen puheenvuoroista ja kirjeistä välähtää tapahtumia, joiden perusteella Jone ei niin puhtoinen mies ollut. Miehen sisimmästä pilkahtelee jotain pimeää mustasukkaisuutta ja alkukantaista omistamisen halua, koska Henna mainitsee, ettei silloin ja silloin kuitenkaan ilmoittanut poliisille. Ilmeisesti tekeillä oleva jatko-osa selvittelee Jonen persoonan tätä puolta tarkemmin.

EDIT
Olen keskustellut kirjasta ja tavallista tylymmästä arviostani kirjailijan kanssa. Avaamatta sen enempää keskustelujamme lisään tähän kirjailijan kommentin, jota hän kommentointiasetusteni johdosta ei voinut jättää:

”On selvää, ettei kirja voi kaikkia miellyttää. Jos esim. murrepitoinen dialogi tai suorasukainen kerrontatapa tuntuu vieraalta, silloin tämä teos kannattaakin jättää väliin. Kiitän joka tapauksessa kaikenlaisesta palautteesta.”

Mikko Haaksluoto - Laastarisuhteita
Kansi Aleksandra Kulonen
Atrain & Nord 2020
Kustantajalta
______________

Muualla: Kirjoittajayhdistys Paltta

Anne Salovaara - Näin piirretään kuu

Anne Salovaara pureutuu esikoisromaanissaan Näin piirretään kuu arkaan ja vaikeaan aiheeseen: opettajan ja oppilaan väliseen rakkaussuhteeseen. Minerva on hoikka, vaalea ja nätti lukion äidinkielenopettaja, 28 vuotias - vasta tai jo, takana lyhyt avioliitto ja avioero. Jaakko on Minervan luokan 18-vuotias abiturientti, luonnossa viihtyvä rehti valokuvaajapoika. Vaivihkaisista, eksyneistä katseista se alkaa. Kyllä Minerva opettajan etiikan painon ja vastuunsa tuntee, mutta rakastuminen on ylitsepääsemättömän vahva tunne, se vie.

Minervalla on läheinen ystävyyssuhde opettajakollegoihin Mariaan ja Annaan, joiden kanssa käydään juhlimassa ja luodaan strategioita syntyneelle ongelmalliselle suhteelle. Sillä ongelmahan tämä rakkaussuhde on, suoranainen TABU. #meetoo-ilmiö on pääosin käsitellyt asetelmaa, jossa mies ahdistelee seksuaalisesti alaisenaan olevaa naista, mutta Salovaara kääntää asetelman päälaelleen. Etsiskelin aiheesta tietoa netistä. Mitään selvää lakipykälää asiasta ei ole, sillä aihe on moniselitteinen ja tilanteet voivat vaihdella suuresti. Kuitenkin opettajan ammattietiikkaan kuuluu, ettei seksuaalinen kanssakäyminen sovi edes täysikäisen oppilaan kanssa, sillä opettaja on valta-asemassa oppilaaseensa nähden.

Näin piirretään kuu alkoi minusta tyhjänpäiväisenä ja sekavana suhdesoppana. Ajattelin jo, että ei, en voi mitenkään jatkaa lukemista! Mutta olisihan minun pitänyt luottaa kirjailijaan, jonka novellikokoelmasta Afroditen askelin pidin kovasti! Tämä kaunis, ympäristön silmin hyvin hankala ja lukijassa paljon ajatuksia herättävä rakkaustarina kuvataan Minervan näkökulmasta. Romaani sisältää paljon pohdiskelua eettisistä kysymyksistä ja yleisesti epäeettisenä pidetyn rakkaussuhteen vaikutuksista opettajantyöhön. Minerva on aikuinen ja Jaakko teini, mutta heitä erottaa vain kymmenen vuotta, mikä oikeastaan on hyvin vähän. Jos unohdetaan opettaja-oppilas-suhde vanhempi mies ja nuori nainen ovat hyväksyttävä ja ihailtava juttu, mutta päinvastaisessa tilanteessa nainen on naurettava puuma.

Romaanin tapahtumista en voi oikeastaan paljoakaan kertoa paljastamatta juonta, mutta hyvin yllätykselliseksi tarina kääntyi ja draamaa riitti. Sanon vain sen, että suhde tietenkin paljastuu ja Minerva päätyy myrskyn silmään ja some-kuohunnan keskelle. Mukana on ikäviä tapahtumia mustasukkaisen ja tasapainottoman ex puolison Aleksin taholta ja Jaakon isän tuohtumusta ja syyttäviä katseita.

Rakkaus on merkillinen juttu: ei se kysy, onko tämä sopivaa vai ei. Minusta Minervan ja Jaakon rakkaus oli kaunista ja herkkää. He löysivät toisistaan sen tunteen ja yhteenkuuluvuuden, jota me kaikki etsimme. He kävivät luontokuvausretkillä, kävelivät hiljaisilla rannoilla ja heidän tunteensa toisiaan kohtaan olivat aitoja ja koskettavia. Kiinnostavasti Minerva pohtii laajemminkin naisen osaa epäsopivissa rakkaussuhteissa, joista historiassa ja maailmankirjallisuudessa löytyy loputtomasti esimerkkejä. Raiskattu nainen on saattanut tehdä itsemurhan säästääkseen sukunsa häpeältä ja raskaaksi tullut nainen on meillä Suomessakin monesti 'mennyt järveen' tai surmannut aviottoman lapsensa.

Alun hämmennyksestäni huolimatta Näin piirretään kuu osoittautui puhuttelevaksi ja hyvin koskettavaksi romaaniksi kielletystä rakkaudesta. Salovaaran teksti oli kaunista ja kuulasta, pidin etenkin luontokuvauksista. Ennen kaikkea romaani herätti paljon kysymyksiä: miten minä suhtautuisin, jos oma abi-poikani olisi samassa tilanteessa? Tuomitsisinko hänet ’vietelleen’ opettajan saalistavaksi pedofiiliksi? Entä jos olisin Minervan äiti? Miten suhtautuisin tyttäreni toimintaan? Ajankohtainen romaani vaikeasta aiheesta, suosittelen niin nuorille kuin heidän vanhemmilleen.

Anne Salovaara - Näin piirretään kuu
Kansi Hannele Harald
Atrain&Nord 2019
Kustantajalta - kiitos!
_______________

Muualla: Kirjahullun päiväkirja, Vaasan ikkuna / kirjailijan haastattelu
Opetusalan eettinen neuvottelukunta
Opettajan ja oppilaan suhteesta lehdistössä Iltasanomat / Satakunnan kansa

Anne Salovaara (s. 1979) on Vaasassa asuva lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Esikoisteos novellikokoelma Afroditen askelin !2017).

Mikko Haaksluoto - Laseista läpi

Mikko Haaksluoto (s. 1974) on kasvanut Kerimäellä, mutta asunut jo kymmenen vuotta Kotkassa. Laseista läpi on hänen neljäs novellikokoelmansa. Kokoelmassa on vain kolme pitkää novellia, pisin niistä noin satasivuinen. Haaksluoto vie lukijan jonkinlaiseen 70-luvun perusjunttilandiaan, jossa ei ehkä ole miellyttävä olla, mutta mielenkiintoista kyllä. Novellit kertovat syrjäytyneistä ihmisistä, jotka pyristelevät hyvinvointiyhteiskunnan rattaissa.

Hääkutsu

Tämän novellin päähenkilö on kolmikymppinen nälkätaiteilija Jarkki. Miehellä on opettajan tutkinto, mutta hän ei ole kertaakaan hakenut alan töitä; hän unelmoi kirjailijuudesta ja kitkuttelee peruspäivärahalla. Jarkki hoitaa vihaansa ja ahdistustaan viinalla. Tänä iltana rahat on loppu, mutta kaikkien pilkkaama vanhempi homomies Joke tarjoaa - onhan hänellä menestyvä yritys ja lämmin sydän. Jarkki purkaa sydäntään ja hukuttaa murheitaan viinaan kuin viimeistä päivää ja herää Joken kotona, tämän sängyssä. Seuraa pornahtavan intiimiä seksipuuhastelua ja -puhetta näiden kahden miehen, heteron ja homon, kesken. Jarkki joutuu tunnustamaan, että heteromiesten mollaaman Joken koti on hieno ja siisti, ja että hän on ainoa joka välittää. 

Rotinat

Hanna on yli kymmenen vuotta Helsingissä asunut psykologi, joka palaa talvilomalla kotikylään. Kaikki on tuskastuttavan ennallaan: vanhenevat isä ja äiti kinastelevat keskenään ja nelikymppinen veli pyörii täyshoidossa. Rotinavisiitti kouluaikaisen bestiksen Paulan kotiin on koettelemusten koettelemus. Paula ja miehensä Kari-Pekka elävät kunnan asunnossa työttöminä hyödyntäen kaikki mahdolliset tuet. Kari-Pekan pitkiin puheenvuoroihin Haaksluoto lataa mainiosti kaiken sen, mitä joku eteläsavolainen perusjuntti voisi oikeastikin ajatella. Helsingissä niin tehokas ja itsenäinen virkanainen Hanna taantuu takaisin kiltin tytön rooliinsa ja tunnustaa sisimmässään, että omatkin ajatukset myötäilevät Kari-Pekan ajatuksia. Sivistys on pintakiiltoa, junttius pysyy.

Lasien läpi

Jarkko Mahosta on pahemman kerran kusetettu. Avovaimo Maarit jaksoi yksitoista vuotta katsella miehen ryyppyputkia kunnes mitta täyttyi. Nainen pakkasi lapsen ja muutti toisen miehen luo; myi omissa nimissään olleen pariskunnan talon, vei irtaimen ja jätti miehen tyhjän päälle. Mahonen ei ryypyissään edes oikein tajunnut koko tilannetta, mutta on onnistunut nyt olemaan antabuksen avulla peräti neljä kuukautta selvin päin. Entinen anoppi Salme on ainoa, joka tukee ja ymmärtää. Anoppi on järjestellyt yhteishuoltajuussopimuksenkin, mikä takaa isälle oikeuden tyttärensä tapaamisiin. Mutta sosiaalitanttaran puheilla Mahosen pinna palaa ja katastrofi alkaa vyöryä koko voimallaan. Kun apua ei saa hyvällä, sitä saa sitten pahalla.

MITÄPÄ TUUMIN - PLUSSAT JA MIINUKSET
Tekstiä leimaa yleisesti hienoinen jaarittelu ja turhat ja tyhjät sanat. Toivoisin, että Haaksluoto pääsisi besserwissermäisistä jaarittelumaneereistaan eroon ja luottaisi enemmän lukijan päättelykykyyn. Kaikkea ei tarvitse selittää puhki, vihjaus riittää. Novellit olivat kiinnostavia, tosin pitkinä ne olivat toisteisia ja puuduttavia.

Pidin savoksi kirjoitetuista dialogeista! Ne tuntuivat kaikessa jahkaavuudessaan aidoilta, tosilta ja eläviltä. Voisin hyvin istua kärpäsenä katossa kuuntelemassa näiden ihmisten jutustelua jossakin syrjäkylän baarissa. Haaksluoto tuo hyvin esiin syrjäytyneiden ihmisten ajattelutapaa. Kehä kolmosen sisäpuolella asuvalle tekee hyvää kurkistaa, millaista elämä muualla voi olla.

Mikko Haaksluoto - Laseista läpi

Kannen kuva Alexandra Kulonen
Atrain & Nord 2018
**
Kiinnostava, mutta ei ominta genreä.
Kustantajalta - kiitän!
_______________

Helmet-haaste: 25 (uusi kirjailija), 37 (pienkustantamo),