Susihukka on neljäs lukemani dekkari Neuhausin Bodenstein & Kirchhoff -sarjasta. Kirjailija on tyylilleen uskollinen, siksipä aloitan muutamalla siteerauksella aiemmista blogipostauksistani:
Nyt kyllä rönsyiltiin liikaa. Kirjailijan mielikuvitus laukkasi sekä pää- että sivuhenkilöissä vähintään kahden kirjan verran. Tiivistys olisi tehnyt terää. -Joka tuulen kylvää
Nelehausin henkilögalleria on laaja ja hän on kehittänyt heidän välilleen uskomattoman monimutkaisen riippuvuus- ja syy-seuraussuhteiden verkoston. -Lumikin on kuoltava
Kirjan alussa kirjailija marssittaa tavattoman paljon uusia henkilöitä lukijan ihmeteltäviksi. Kesti aikansa tajuta kuka on kuka. -Syvät haavat
Samoissa runsaissa tunnelmissa mennään. Kerron monimutkaisesta juonivyyhdestä ylimalkaisesti hiukan. Rikostutkimuksen käynnistää Mainista löytynyt anorektisen laihan nuoren tytön ruumis, jossa on kauhistuttavan väkivallan merkkejä. Ketään ei ole ilmoitettu kadonneeksi eikä kukaan vainajaa kaipaa. Arkistosta nousee esiin samantyyppinen selvittämätön rikos 10 vuoden takaa. Pian Neuhaus nostaakin valokiilaan tämän vanhan rikoksen aikoihin pedofiliasta tuomitun ex asianajajan Rothemundin. Hän on mies joka menetti tuomionsa vuoksi aivan kaiken: työnsä ja asemansa, hienon talonsa, luksusautonsa ja koko perheensä. Mies asuu nyt henkipattona rähjäisessä vuokratussa asuntovaunussa. Onko Rothemund ollut nyt(kin) asialla?
Television ajankohtaisohjelmien häikäilemätön tähti Hanna Hertzmann astuu seuraavaksi kuvaan nenäkkäine punkkarityttärineen. Nainen suunnittelee kaikki katsojaluvut räjäyttävää paljastusohjelmaa pedofiliasta. Salaiseen suunnittelutiimiin kuuluu - yllättävää kyllä - edellä mainittu pedofiliasta tuomittu Rothemund, yksi kovan luokan moottoripyöräjengiläinen ja tunnettu psykiatri. Suunnitelma menee jäihin kun Hanna hakataan henkihieveriin ja raiskataan äärimmäisen brutaalisti.
Neuhaus nostaa esiin uusia pedofiliaepäilyjä: myös Kirchhoffin ystävättären pienen tyttären epäillään joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ja Hofheimin arvostettu huostaanotettuja lapsia hoivaava Päivänsäteet ry kätkee sekin menneisyyteensä kuvottavia luurankoja. Sälää lisää myös aiemmin hyllytetty rikospoliisi, kostonhaluinen Frank Behnke ja poliisikunnan menneisyydestä paljastuu uskomaton vehkeilyvyyhti, mikä vaarantaa jopa napakan Nicola Engelin uran.
Kaiken tämän keskellä lukija saa kurkistaa myös komisarioitten privaattielämään. Bodensteinin avioerosta on kaksi vuotta ja nyt hän on vihdoin muuttamassa vanhempiensa kartanon ajurintuvasta omilleen. Kirjan alkuosassa piipahtaa edellisestä osasta tuttu eläinlääkäri Inka, mutta häneen Neuhaus ei enää palaa. Pomo Bodenstein on edelleen nössö ja tietotekniikankin kanssa avuton.
Hofheimin rikospoliisin ehdoton tähti on skarppi Kirchhoff, joka elelee edelleen rakastuneena Christophinsa kanssa tutulla tilallaan Birkenheimissä. Nyt heidän elämäänsä sulostuttaa ja monimutkaistaa Christophin pieni tyttärentytär, joka on saapunut lomalle Australiasta. Tuntuu että kaikki hahmonkehittelypanokset Neuhaus on käyttänyt Kirchhoffiin. Nainen onkin tunnollinen ja järkevä, ihan tavallinen nainen, jonka elämässä ura ja privaattielämä ovat hyvässä tasapainossa.
Aikamoinen soppa on siis Susihukkakin ja kirjan 556 sivuun rönsyjä mahtuu. Minua harmitti se, että Neuhaus antoi liian selvän vinkin pääpahiksesta, toki koko kuvio avutui vasta tarinan edetessä. Aiheeltaan pedofilia ja pedofiliaringit on tietysti hyvin vastenmielinen - miten tämä aihe voikin olla niin tapetilla nykyään? Neuhaus on tavattoman suosittu Saksassa. Siellä siis hänen perusteellinen kerrontatyylinsä puree ja kirjailija on löytänyt uskolliset faninsa. Itse olisin kaivannut hyvin kehitellyn juonen ja hyvän peruskerronnan lisäksi jotain säkenöivää briljanttiutta, jota en löytänyt. Mieleen tuli tyylillisesti tavallinen & junnaava.
Nele NeuhausTelevision ajankohtaisohjelmien häikäilemätön tähti Hanna Hertzmann astuu seuraavaksi kuvaan nenäkkäine punkkarityttärineen. Nainen suunnittelee kaikki katsojaluvut räjäyttävää paljastusohjelmaa pedofiliasta. Salaiseen suunnittelutiimiin kuuluu - yllättävää kyllä - edellä mainittu pedofiliasta tuomittu Rothemund, yksi kovan luokan moottoripyöräjengiläinen ja tunnettu psykiatri. Suunnitelma menee jäihin kun Hanna hakataan henkihieveriin ja raiskataan äärimmäisen brutaalisti.
Neuhaus nostaa esiin uusia pedofiliaepäilyjä: myös Kirchhoffin ystävättären pienen tyttären epäillään joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ja Hofheimin arvostettu huostaanotettuja lapsia hoivaava Päivänsäteet ry kätkee sekin menneisyyteensä kuvottavia luurankoja. Sälää lisää myös aiemmin hyllytetty rikospoliisi, kostonhaluinen Frank Behnke ja poliisikunnan menneisyydestä paljastuu uskomaton vehkeilyvyyhti, mikä vaarantaa jopa napakan Nicola Engelin uran.
Kaiken tämän keskellä lukija saa kurkistaa myös komisarioitten privaattielämään. Bodensteinin avioerosta on kaksi vuotta ja nyt hän on vihdoin muuttamassa vanhempiensa kartanon ajurintuvasta omilleen. Kirjan alkuosassa piipahtaa edellisestä osasta tuttu eläinlääkäri Inka, mutta häneen Neuhaus ei enää palaa. Pomo Bodenstein on edelleen nössö ja tietotekniikankin kanssa avuton.
Hofheimin rikospoliisin ehdoton tähti on skarppi Kirchhoff, joka elelee edelleen rakastuneena Christophinsa kanssa tutulla tilallaan Birkenheimissä. Nyt heidän elämäänsä sulostuttaa ja monimutkaistaa Christophin pieni tyttärentytär, joka on saapunut lomalle Australiasta. Tuntuu että kaikki hahmonkehittelypanokset Neuhaus on käyttänyt Kirchhoffiin. Nainen onkin tunnollinen ja järkevä, ihan tavallinen nainen, jonka elämässä ura ja privaattielämä ovat hyvässä tasapainossa.
Aikamoinen soppa on siis Susihukkakin ja kirjan 556 sivuun rönsyjä mahtuu. Minua harmitti se, että Neuhaus antoi liian selvän vinkin pääpahiksesta, toki koko kuvio avutui vasta tarinan edetessä. Aiheeltaan pedofilia ja pedofiliaringit on tietysti hyvin vastenmielinen - miten tämä aihe voikin olla niin tapetilla nykyään? Neuhaus on tavattoman suosittu Saksassa. Siellä siis hänen perusteellinen kerrontatyylinsä puree ja kirjailija on löytänyt uskolliset faninsa. Itse olisin kaivannut hyvin kehitellyn juonen ja hyvän peruskerronnan lisäksi jotain säkenöivää briljanttiutta, jota en löytänyt. Mieleen tuli tyylillisesti tavallinen & junnaava.
Bodenstein & Kirchhoff -sarja:
#1 Eine unbeliebte Frau, 2006
#2 Mordsfreunde, 2007
#3 Tiefe Wunden, 2009 - Algunas heridas nunca se curan *** (Embolsillo 2014/2015)
#4 Schneewittchen muss sterben, 2010 - Lumikin on kuoltava **** Wsoy 2016)
#5 Wer Wind sät, 2011 - Joka tuulen kylvää *** Wsoy 2017)
#6 Böser Wolf, 2012 - Susihukka *** (Wsoy 2018)
#7 Die Lebenden und die Toten, 2014 (Elävät ja kuolleet)
#8 Im Wald, 2016 (Metsässä)
#5 Wer Wind sät, 2011 - Joka tuulen kylvää *** Wsoy 2017)
#6 Böser Wolf, 2012 - Susihukka *** (Wsoy 2018)
#7 Die Lebenden und die Toten, 2014 (Elävät ja kuolleet)
#8 Im Wald, 2016 (Metsässä)
Böser Wolf 2012
Susihukka
Suomentanut Veera Kaski
Kansi
Wsoy 2018
***
Kustantajan lukukappale - kiitos
_______________
Katsoin talvella saksalaista Kettua telkkarista talvella samalla, kun neuloin. Silloin päätin vielä joskus lukevani saksalaisen dekkarin. Tästä olisi hyvä alkaa. Dekkareita luen yleensä vain matkoilla.
VastaaPoista