Kurjen siivellä -koonti

Pinon päällimmäinen -blogi haastoi meitä matkustamaan vuonna 2016 kurjen siivellä  Itä-Aasiaan:

'Japanilaisesta ja kiinalaisesta taiteesta tutut kauniit, myyttiset ja majesteettiset kurjet liihotelkoot meidät ensi vuoden lukuhaasteen pariin. Kurki on monelle Itä-Aasiassa hyvän onnen, pitkän iän ja uskollisuuden symboli.'

Kohdealueet olivat Kiina, Japani, Taiwan, Hong Kong, Macao, Mongolia, Pohjois- ja Etelä-Korea. Kirjailijan ei itse tarvinnut olla itäaasialainen, vaan riitti että tapahtumapaikka tai aihe sijoittui Itä-Aasiaan tai käsitteli jollakin lailla itäaasialaista kulttuuria joko Itä-Aasiassa tai muualla.

Oma saldoni on 11 teosta:

Japani 6

Yoko Ogawa - Professori ja taloudenhoitaja ***
Lämmin kuvaus luokka- ja ikärajat ylittävästä ystävyydestä.

Haruki Murakami - Miehiä ilman naisia ****
Murakamimaisen vinksahtaneita novelleja.

Haruki Murakami - Suuri lammasseikkailu ****
Ihastuin Hokkaidon seikkailuihin ja maisemiin.

Haruki Murakami - Maailmanloppu ja ihmemaa *****
Mystinen kahden maailman kuvaus.

Takashi Hiraide - Kissavieras **
Minulle liian eleetön, en oikein saanut otetta.

Minna Eväsoja - Melkein geisha ****
Aivan ihastuttava japanilaisten tapojen kuvaus!


Kiina 4

Xiaolu Guo - 20 Fragments of a Ravenous Youth **
En syttynyt.

Xiaolu Guo - Ufo in her eyes ***
Absurdi kuvaus siitä, mitä mediamyllytys saa aikaan.

Xiaolu Guo - I am China *****
Melkoisen järisyttävä lukukokemus.

Xiaolu Guo - Pieni punainen sanakirja rakastavaisille ****
Hurmaava tarina ja konsepti!


Hong Kong 1

Jean Kwok - Käännöksiä ***
Sitkeä maahanmuuttajatyttö raivaa tiensä huipulle.

Kiva haaste, jota voisi jatkaa myös ominpäin.
KIITOS Sannalle!

Yoko Ogawa - Professori ja taloudenhoitaja

Vuonna 1962 syntynyt Yoko Ogawa on Japanissa erittäin arvostettu kirjailija. Professori ja taloudenhoitaja on hänen 40 teoksestaan kansainvälisesti menestynein ja ensimmäinen kirjailijalta suomennettu.

Yksinhuoltajaäiti toimii Akebonon osuuskunnan palkkalistoilla taloudenhoitajan töitä tehden. Hankalana asiakkaana tunnettu Professori on hänen seuraava autettavansa. Professori on yli kuusikymppinen vanha mies, jonka muisti toimii vain 80 minuutin pätkissä. Hänen muistinsa vaurioitui parikymmentä  vuotta sitten liikenneonnettomuudessa ja kaikki tuon päivän jälkeiset tapahtumat pyyhkiytyvät kerta toisensa jälkeen pois hänen muististaan.

Ogawa kuvaa vähäeleisesti ja ymmärtävästi, miten mahdottomia tilanteita muistin horjuvuus aiheuttaa Professorille ja hänen taloudenhoitajalleen. Joka aamu tutustuminen alkaa uudestaan kengännumeroa tai muuta faktaa kysymällä; taloudenhoitajan on myös pakko sietää Professorin muistilappujen liputtamaa nuhjuista ulkonäköä ja ihmisten toljottavia katseita.

Mutta Professorin nerokkaissa aivoissa on säilynyt rakkaus alkulukuihin ja matemaattisiin lausekkeisiin - sekä kyky käyttää ja ymmärtää niitä. Professori alkaa vaivihkaa opettaen johdattaa myös taloudenhoitajaansa matemaattisten lausekkeiden kauneuden äärelle. Professori tuntuu piristyvän tutustuessaan taloudenhoitajan 10-vuotiaaseen poikaan, jonka hän nimeää Juureksi neliöjuuren mukaan. Hän määrää pojan tulemaan koulun jälkeen äitinsä työpaikalle ja alkaa valvoa pojan läksyjen tekoa. Hän huolehtii ja hätäilee myös kovasti pojan terveydestä ja hyvinvoinnista. Kolmikon välille kehittyy lämmin ystävyys muistilapuista, mustasukkaisesta kälystä ja muista hankaluuksista huolimatta. Heitä yhdistää rakkaus lukuihin ja matemaattisten kaavojen kauneuteen sekä baseballiin, etenkin nimekkääseen pelaajaan, Enatsuun.

Tarina on herttainen kertomus siitä, miten ystävyys, ymmärrys ja lämmin välittäminen eivät tunne  luokka- tai ikärajoja. Kovia kokeneesta yksinhuoltajaäidistä löytyi viisautta ja paljon sitkeyttä. Ogawa muistutti meitä siitä, että muistisairaan tietoisuudesta löytyy inhimillisiä ja toimivia tasoja kunhan vain jaksaa olla kärsivällinen hänen kanssaan. Isätön Juuri sai tukea ja hellyyttä odottamattomalta taholta, ja Professori jäi elämään hänen muistiinsa iäksi. Matematiikasta kiinnostunut ja yhtälölausekkeita sujuvasti lukeva  lukija saa kirjasta varmastikin paljon irti. Itselleni ne olivat hepreaa. 

Liikuttava, rauhallinen ja eleetön. Tyylikäs ja ihastuttava. Kaunis suomennos. Kuitenkin malttamaton länsimainen mieleni kaipasi tarinaan enemmän tapahtumaa. Koin kirjan paikoin yksitoikkoisen puuduttavaksi. Sama juttu oli keväällä lukemani Takashi Hiraiden Kissavieraan kanssa. Japanilainen tapa ilmaista asioita vaatinee kohdallani totuttelemista. Tämä vähäeleinen ja kauniisti kerrottu ja tarina olisi mielestäni ollut enemmän edukseen vaikka pitkähkönä novellina. 

Toisaalla blogeissa: Ulla, Takkutukka, Kirjaluotsi

Yoko Ogawa

Hakase no Aishita Sushiki 2003

Professori ja taloudenhoitaja

Suomentanut Antti Valkama

Tammi 2016

***

Kirjastosta

Haruki Murakami - Miehiä ilman naisia

Odotin Murakami-fanina malttamattomasti tätä uutuutta. Kirjassa on seitsemän novellia, jotka kertovat eri miesten kokemuksista naisista, rakkaudesta ja miltä tuntuu muuttua mieheksi ilman naista. Tarinat ovat murakamimaisen mielikuvituksellisia ja vertauskuvallisia, kieli selkeää ja toteavaa. Novellien otsikot:

DRIVE MY CAR

YESTERDAY

Eilinen / on toissapäivän huominen / tästä taaksepäin yks' päivänen
ITSENÄINEN ELIN

SHERAZADE

KINO
RAKASTUNUT SAMSA
MIEHIÄ ILMAN NAISIA

En tiedä mikä ajatus Murakamilla on ollut kirjan nimeämisessä. Hemingway on julkaissut vuonna 1927 novellikokoelman Men without Women - siis ilman määräävää artikkelia. Murakamin novellien englannin kielisessä versiossa the esiintyy. En osaa tarkemmin analysoida Hemingwayn ja Murakamin yhteneväisyyksiä tai eroja. Yhteistä on melko lyhytlauseinen toteava kerronta, joskin Murakami on aivan omanlaisensa fantasioissaan ja surrealismissaan. Ehkä teoksen nimi on vain kunnianosoitus kirjailijan ihailemalle Hemingwaylle?

Tutut elementit ovat läsnä: The Beatles ja vanha jazz. En väitä ymmärtäväni Murakamia. Pitäisikö ylipäätään vai vain antaa mennä ja nauttia? Yhteistä novellien miehille on yksinäisyyden ja eristyneisyyden kokemus kun he eri syistä ovat menettäneet naisensa. Nainen voidaan ehkä tulkita myös oman mielen symboliksi, josta on riippuvainen ja jota ei pääse pakoon. Alitajunnassa säilyvät kaikki muistot ja ne pulpahtavat pintaan joskus myöhemmin, vaikka ne olisi kuinka tehokkaasti aikoinaan torjunut. Nuo torjutut muistot saattavat hyvinkin olla elämäämme syvästi vaikuttavia helmiä.

Erityisesti tämä muistojen ja kokemusten tiedostamisen tärkeys tuli esiin novellissa KINO. Samanniminen päähenkilö alkoi havaita uhkaavia ennusmerkkejä ympäristössään. Lopulta hän noudatti baarinsa asiakkaan neuvoa lähteä pois ympyröistään. Hän matkusti kauas ja eristäytyi hotellihuoneeseen, jossa muistot alkoivat vaativina koputella sateiseen ikkunaan.

Koputus kutsui Kinoa säännöllisellä äänellään syvälle labyrinttiin. Kop kop, kop kop. Sitten taas kop kop. Älä käännä katsettasi pois, vaan katso suoraan minuun, joku supatti hänen korvaansa. Tältä sinun mielesi näyttää nyt.

Murakamin naiskuvasta voidaan olla montaa mieltä. Mutta näissä novelleissa paljastuu naisen tärkeys miehille - myös ohi seksin, vaikka se yksi tärkeä ja luonnollinen tekijä onkin. Paatunut naistenmies herra Tokoi rakastuu 52-vuotiaana, menettää elämänhalunsa ja riuduttaa itsensä kuoliaaksi. Tanimura taas muistaa kirkkaasti 16 vuoden takaisen yhden ainoan keskustelun Erikan kanssa, ja sen merkityksellisyyden elämässään. Novelleissa oli mainiota huumoria ja sarkasmia. Miesten ohella myös naiset tekivät kanssaihmistensä kummeksumia tekoja. Hahmot eivät mahtuneet yhteisön normeihin etsiessään omalla hullulla tavallaan vastausta kysymykseen Kuka minä olen?

Tämä on 9. lukemani Murakami enkä kaikista ole innostunut, useista hyvinkin paljon. En aivan löytänyt tästä novellikokoelmasta aikaisempien teosten lumoa tai elämystä. Tunnustan toki että Murakami on haasteellinen kirjailija. Ehkä lukukokemustani vesittivät muutamat juuri lukemani huikeat kotimaiset syksyn uutuudet. Olin aikeissa antaa vain kolme tähteä, mutta sitten viimeinen, niminovelli Miehiä ilman naisia sai minut toisiin ajatuksiin. Tavattoman kauniisti kirjoitettu iäksi menetetystä rakkaudesta ja rakastetusta! Kyllä Murakami sittenkin osaa!

Kukaan ei tiedä, kuinka surin ja murehdin hänen lähtöään, kuinka syvään kuiluun vajosin. Ei voikaan tietää. En itsekään pysty muistamaan. Paljonko kärsin? Paljonko tunsin kipua? Olisi kätevää, jos olisi olemassa laite, jolla voisi mitata tarkasti ihmisen kokeman surun määrän.

Eräänä päivänä sinusta tulee yllättäen mies ilman naista. Se päivä tulee luoksesi antamatta tulostaan minkäänlaista vihjettä tai varotusta, pienintäkään aavistusta tai tunnetta, vaimeintakaan koputusta tai rykäisyä. (...) Vain miehet ilman naisia tietävät, miten surullista, miten satuttavaa on tulla yhdeksi heistä. Vain he tietävät, miltä tuntuu menettää länsituulensa.

Haruki Murakami

Onna no inai otokotachi 2014

The Men without Women 2015
Miehiä ilman naisia

Suomentanut Juha Mylläri

Tammi 2016

★★★★

Arvostelukappale - Kiitokseni Tammelle.

Xiaolu Guo - 20 Fragments of a Ravenous Youth

Heavenly Bastard in the Sky,
isn’t it about time I got my lucky break?

Xiaolu Guo kirjoitti tämän kirjan hyvin nuorena kiinaksi. Eglanninnos julkaistiin ensimmäisen kerran 2008 / Chatto & Windus. Loppusanoissaan Guo sanoo, että kääntäminen oli haasteellista, koska tekstissä oli paljon nuorten slangia. 10 vuotta kiinalaisen version ilmestymisen jälkeen hän halusi myös muokata tekstiään uusiksi. Niinpä syntyi kokonaan uusi versio. Kirjassa on runsaasti omaelämäkerrallisia aineksia.

Kirjan päähenkilö Fenfang  (kuten Guo itsekin) saapuu Pekingiin maaseudulta 17-vuotiaana paremman elämän toivossa. Aika pian hän lyöttäytyy yhteen Xiaolinin kanssa ja muuttaa tämän perheen luo asumaan. Kuusi ihmistä pienessä huoneessa. Vähäpätöiset työt seuraavat toisiaan. Lopulta Fenfang pääsee filmiyhtiöön esittämään mykkiä pieniä sivurooleja.

Koko ajan tyttö kouluttaa itseään ja kerää todistuksensa ja muut tärkeät paperinsa Mao-laatikkoon. Sen hän pelastaisi maanjäristyksessäkin ensimmäisenä, koska siinä on koko hänen identiteettinsä. Fenfang ei kestä Xiaolinin perheen meteliä, muuttaa muualle ja tutustuu amerikkalaiseen Beniin. Hylätty ex poikaystävä  vainoaa kuin hai Hemingwayn vanhusta merellä.

Kolmeen vuoteen filmiosat eivät parane. Niinpä ystävänsä Huizin rohkaisemana Fenfang yrittää vähän toisin: kirjoittaa elokuvakäsikirjoituksen. Mutta se ei kuvaa riittävän modernia kiinalaista ja kommunistinen sensuuri hylkää sen. Naiskirjailijana häneen suhtaudutaan väheksyvästi, naiskirjailijoita ei Kiinassa ole. Piste. Lopulta Fenfang saa käsikirjoituksensa myytyä underground-tuottajalle.

So, you're a woman writer. I, eh, I've never read anything by a... You know... woman before. And eh, don't be angry, but let me tell you women can't write. You tell me which great writer in China was a woman? There just aren't any.

Guo kirjoittaa Fenfangin kokemista vaikeuksista yksinäisenä nuorena naisena Pekingissä. Asukaskomiteat vahtivat, poliisit kuulustelevat ja häntä pidetään prostituoituna. Asuinolot ja rahatilanne pysyvät surkeina, ja Gobin hiekkamyrsky pyyhkii Pekingiä. Kun käsikirjoitus on myyty, Fenfangin rahatilanne paranee, hän laittaa vähäiset tavaransa varastoon ja suuntaa eteläiseen Kiinaan:

Facing the Ocean, the Warmth of the Spring is Blossoming.
- Cha-Haisheng, kiinalainen naisrunoilija

EDIT

Lukiessani en tajunnut että tämä perustuu hyvin tarkasti kirjailijan omaan elämään, jos olisin tiennyt ehkä olisin kokenut toisin.
Ok lukukokemus, mutta ei innostanut.

Xiaolu Guo

郭小橹 饕餮青春的二十个瞬间 
20 Fragments of a Ravenous Youth

(Chatto & Windus 2008)

Vintage 2009

★★

Kirjastosta

Xiaolu Guo - Ufo in her eyes

Silver Hill on köyhistä köyhin kyläpahanen Kiinan syvällä maaseudulla Hunanin maakunnassa. Mutta Mao tuntuu melkein omalta pojalta, syntyihän hän vain 15 kilometrin päässä kylästä. Silver Hillin elämä alkaa suistua raiteiltaan syyskuussa 2012, kun Kwok Yun näkee ufontapaisen.

Yun on 38-vuotias, ruma ja miesmäinen vanhapiika, joka vanhemmistaan orpona asuu isoisänsä kanssa. Yun pyöräilee rämällä pyörällään, Lentävällä Kyyhkysellä tavattomassa helteessä. Hän pysähtyy hetkeksi levähtämään ja juomaan, ja silloin hän ensin kuulee ja sitten näkee sen: jokin outo littana esine leijuu hänen yläpuolellaan. Sitten Yun pyörtyy.

Toinnuttuaan Yun näkee vierellään ison, liki kaksimetrisen olion - se on foreigner, jota käärme on purrut jalkaan. Paikalle saapuneiden lasten avulla foreigner saadaan Yunin kotiin ja ensiapu annettua. Mutta sitten autettu katoaa. Kuuliaisena kyläläisenä Yun rientää kylän johtajan luo raporttia antamaan. Ja niinhän siinä käy, että Silver Hillissä alkaa vilistä maakuntatason hunanpoliisia sekä salaisen poliisin pekingagenttia kyläläisiä kuulustelemassa. Keskushallinnossa on nimittäin ohje valvoa tarkoin kaikkea ulkomaalaista ja outoja tapahtumia.

Guo rakentaa tämän kirjan pelkästään kuulustelupöytäkirjoille. Voisi kuvitella tylsäksi, mutta ei alkuunkaan. Pekingistä lähetyt tutkijanörtit olivat ihmeessä näiden lukutaidottomien ja yksinkertaisten kyläläisten kanssa, joiden murrettakaan eivät ymmärtäneet. Guo piirtää monta hyvää henkilökuvaa ja herättää koko kyläyhteisön eloon. Minusta kuulustelupöytäkirjat olivat hupaisia ja mainioita, kun haastateltavat eivät pysyneet alkuunkaan asiassa vaan tarinoivat sitä sun tätä ja ummet ja lammet.

Lopulta selviää, että Yunin auttama ei ollut avaruusolio, vaan rikas amerikkalainen patikoija, joka kiitokseksi saamastaan avusta lähettää Silver Hilliin 2000 dollarin shekin. Tästä alkaa kylässä aivan huikea uudistusten kausi: laaditaan viisivuotissuunnitelma tavoitteena muuttua koko Kiinan mallikyläksi. Vanhaa puretaan, mielikuvituksellisia suunnitelmia kehitetään. Riisiviljelmät muuttuvat teollisuusalueiksi, kylä tietokoneistetaan, aikuiskoulutustakin lisätään...

Aluksi kaikki ovatkin innoissaan, mutta uudistustahti on liian kova ja soraääniä ja kapinamieltä alkaa esiintyä. Salaisen poliisin turvallisuuspalvelu vahti Silver Hilliä ja sen asukkaita tiheillä kuulusteluillaan kolme vuotta. Ufohavainnon tehnyt Kwok Yun julistettiin alkuun mallikansalaiseksi, mutta päätyi lopulta luokkaan epäilyttävä toisinajattelija.

Xiaolu Guolta taas mielenkiintoinen, sarkastinen ja erittäin viihdyttävä kirja. Taitavasti rakennettu  teos, joka viihteellisyytensä ohella toi purevasti esiin Kiinan Maon ajan historiaa onnistumisineen ja katastrofeineen.

Pari linkkiä: The Guardian, Goodreads, The Film

Xiaolu Guo
Ufo in her eyes
Chatto & Windus 2009
Ei suomennettu
★★★
Kirjastosta.

Xiaolu Guo - I am China

Rakkaustarina 
kulttuurivallankumouksen ajan Kiinasta

Iona on skotti, joka kääntää kiinasta englantiin ja työskentelee yksin pienessä kodissaan Lontoon sykkeessä. Tie Skotlannin Mullin saarelta tänne on ollut pitkä. Hiukan syömishäiriötä, niukalti sosiaalisia kontakteja, satunnaisia netistä löytyneitä seksikumppaneita. Eräänä päivänä Iona saa uudelta kustantajalta sekavan pumaskan kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä. Oheistiedot ovat olemattomat. Iona alkaa kääntää, ja Jianin ja Mun elämän- ja rakkaustarina alkaa hahmottua. Jian ja Mu ovat 70-luvun lapsia, eläneet siis kuohuvat ylioppilasmellakat Pekingissä.

Jian on Villit Versot -punkbändin keulahahmo. Kiinan kuuluisin rokkari. Laulujen sanoittaja. Toisinajattelija, joka on julkaissut oman manifestin. Välillä Jian suree sitä, että kunniakas kuolema Tiananmenin aukiolla 1989 jäi, siitä yksinkertaisesta syystä, että hän jätti menemättä. Sex Pistolsin uudet cd:t veivät voiton... Nyt Jian on päätynyt Eurooppaan, numeroksi turvapaikanhakijoiden kirjavaan ja isoon joukkoon, maasta ja vastaanottokeskuksesta toiseen pompoteltavaksi.

Mu opiskeli länsimaista kirjallisuutta ja liittyi edistykselliseen runoilijaryhmään, Misty Poets. Hän koki itsensä kuitenkin epäpoliittiseksi Jianin rinnalla. Mu sai työpaikan valtion runolehdessä, tosin työ oli pitkälti rutiininomaista oikolukua. Jian on Mun suuri rakkaus, vaikkakaan ymmärrystä tämän aktiiviselle politikoinnille ei aina löydy. Mu on perheensä ainoa tytär. Koska ei ollut poika, äitinsä vihaama. Tässä toistuu aikaisempi kuvio, ehkä kuvio myös kirjailijan omasta elämästä.

En tiedä onko korrektia sanoa Guon kielenkäyttöä taloudelliseksi, mutta sanon nyt niin. Täydellistä ja lumoavaa. Kirja herätti paljon kysymyksiä. Kuten esim. miten vastakkaisten vahvojen ideologioiden synnyttämät jännitteet ratkaistaan perheissä ja parisuhteessa? Jian ja Mu olivat olleet pari 20 vuotta, mutta koskaan Jian ei suostunut tapaamaan Mun isää eikä omaakaan isäänsä. Isä-poikasuhteen salaisuus pitikin jännitystä yllä loppumetreille.

Ionan henkilön kautta Guo pohdiskelee useaan kertaan kääntäjän tulkintavastuuta ja kääntämisen mahdottomuutta. Vaikeutta tuottaa erilainen kielioppi, mm. kiinankielestä puuttuvat verbien aikamuodot. Eikä mistään lähteestä löydy synonyymejä uudemmille nykykiinan ilmauksille, esim. slangille tai kirosanoille. Oivaltava ratkaisu oli käyttää uuskirosanojen tilalla kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Toimi.

Taas yksi kirja, joka avarsi maailmankuvaani täällä pienessä lintukodossa. Ja hattua nostan kaikille vapauden ja sananvapauden puolesta taisteleville. Ja ihan jokaiselle maahanmuuttajalle ja turvapaikanhakijalle. Tämä oli loistava, joskin aika runsas ja paksu.

EDIT
Guo oli Tiananmenin tapahtumien aikaan 15-16-vuotias ja katsoi vanhempiensa kanssa mellakoita televisiosta. Veli oli Pekingissä mielenosoittajien joukossa, mutta selvisi.

Omppu hullaantui tästä vuosi sitten. 

Xiaolu Guo

I am China

Chatto & Windus 2014

★★★★★

Kirjastosta.

Xiaolu Guo - Pieni punainen sanakirja rakastavaisille

Anteksi paha englanti

Xiaolu Guo syntyi 1973 eteläkiinalaisessa kalastajakylässä. Hän on opiskellut elokuvaa sekä Pekingissä että Lontoossa ja työskennellyt käsikirjoittajana ja elokuvaohjaajana. Vuonna 2002 Guo muutti Lontooseen huonosti englantia taitavana. Päiväkirjamerkinnöistä syntyi tämä hänen englanninkielinen esikoisteoksensa. Guon teoksia on käännetty mm. ranskaksi, hollanniksi, saksaksi, portugaliksi, italiaksi, puolaksi ja suomeksi.

Zhuangin vanhemmat haluavat lähettää tyttärensä Lontooseen vuodeksi kieltä oppimaan. Tyttö saapuu yksin Kiina-Englanti -sanakirja mukanaan ja erittäin puutteellisin englannintaidoin. Kielikoulussa hänen sanomansa naurattavat aina muita koska ne ovat niin höpsöjä. Kiinan- ja englanninkielissä on raivostuttavia ja haasteellisia eroja. Mutta Zhuang on kunnianhimoinen, hän haluaa Lontoon parhaaksi kiinalaispuhujaksi ja kirjoittaa omaan pieneen sanakirjaansa päivittäin oppimansa uudet sanat.

Tyttö on kovin yksin. Yksinäisyyttä tappaakseen hän käy halvoilla tuplalipuilla elokuvateattereissa. Kerran teatterissa hän kohtaa Sinän, kauniin ja jalon miehen, johon päätä pahkaa rakastuu ja jonka luokse  luikertelee asumaan suit sait. Mies on 20 vuotta vanhempi, homoseksuaali, myöskin bi. On ikäerot, suuret kulttuurierot ja vielä ruokavalioerotkin rakastuneita yhdistämässä ja erottamassa.

Aluksi kirjan tönkkökieltä oli tuskastuttavaa lukea, jopa harmittelin kun en ollut kirjaa englanniksi varannut. Sitten tekstiin tottui, ja kirjan kieli myöskin parani Z:n taitojen karttuessa. Rakenne oli minusta viehättävän uudenlainen. Jokainen luku alkaa jollain sanalla ja sen määritelmillä ja sitten tekstiä sidotaan tähän aiheeseen.

väärinkäsitys subst. käsittää jokin asia toisin kuin se on, erehtyä 

Niin kaikki alkaa. Väärinkäsityksestä. Kun sinä sanot: "Olet tervetullut kotiini", minä luulen, että sinä toivotat minua kotiisi asumaan. Viikko myöhemmin siitä minä muutan pois kiinalaisesta vuokraisännästä.

Zhuangilla oli loputon työmaa selvittää kaikkien sanojen merkitykset ja käytöt. Hupaisia kommelluksia sattui tuon tuostakin. Maon punaisesta kirjasta rajattiin välillä järjen ääni. Alun symbioottinen leiskuva suhde täytti hyvin kummankin tarpeet: o paljon seksiä, läheisyyttä ja lämpöä. Mutta kun väistämättä irrottautumisen aika tuli, alkoivat riidat. Zhuang oli tullut vahvemmaksi ja määrätietoisemmaksi, uskalsi ilmaista mielipiteensä. Zhuang kertoo myös lapsuudestaan köyhässä hälisevässä maalaiskolhoosissa. Äiti oli suhtautumisessaan teilaava, moittiva ja alistava, ilkeä.

Me olimme köyhiä. Ruokaa oli liian vähän. Lihaa oli vähän. Joskus pöydässä oli vähän paistettuja possuja, se tuoksui kuin taivas. (...) Äiti vahti aina pöytää. Minä vihasin häntä, mutta myös pelkäsin. Äiti ilkeä luonne. Ehkä hän vihasi minua, koska olin turha tyttö. Äiti ei saa toinen lapsi, koska meillä on yksi lapsi politiikka. Ehkä äiti siksi hakkasi minun. Pettymystään.

Tämä kirja oli ihanan erilainen, hulvaton ja hauska. Tykkäsin ja viihdyin. Niin hyvin pystyin samastumaan kielipuolipotilaan tuntemuksiin: ei tule oikein ymmärretyksi ja itsestään antaa paljon tyhmemmän kuvan. Kirjan teksti vaikutti ajoittain hellyttävän naivilta, olihan päähenkilö hyvin nuori ja hyvin kokematon. Mutta luulen että juuri tässä sopivan naiviuden ja  napakamman politiikka / yhteiskuntaotteen rinnalla syntyi tämä hurmaava kombinaatio, mikä saa lukijan janoamaan lisää. 

Puutarhatuotteitten nimiä kiinaksi. Aika ihania eikö!
♣ narsissi - haltijaneito vedessä ♣ laventeli - suitsukevaateheinä ♣ minttu - keveä lootus ♣ timjami - sadan mailin tuoksu ♣ tilli - ajan yrtti ♣ pelargonia - taivaan bambukukka ♣ sokerimaissi - jaderiisi

Pienen punaisen kirjan rakastavaisille ovat lukeneet mm. Ulla ja Mari A.

Xiaolu Guo

A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers 2007

Pieni punainen sanakirja rakastavaisille 

Suomentanut Ulla Lempinen

Atena 2008

★★★★

Kirjastosta

Takashi Hiraide - Kissavieras

On tunnustettava, että lainasin tämän kirjan sen suloisen kannen ansiosta. Lisäksi tämä käy Kurjen siivellä -haasteeseen, onhan v. 1950 syntynyt Takashi Hiraide japanilainen ja asuu Tokiossa.

Kissavieras on hiljaisen hellyttävä kirja. Se kertoo miten lähtemättömän jäljen rakkaus ja kiintymys eläimeen jättää. Vielä 10 vuoden kuluttuakin tätä ihmeellistä kissaa, Chibiä muistellaan. Chibi oli naapurin pikkupojan nätti valkoinen kissa, joka alkoi itsekseen vierailla pienessä pihamökissä asuvan avioparin luona.

Aviopari seurasi Chibin edesottamuksia ja leikitti sitä yötä myöten. Se sai nukkua vaatekomerossa liinavaatteitten keskellä ja sille paistettiin pikkumakrilleja. Chibin vierailut rytmittivät kotona työskentelevän parin päivää. Aviopari kiintyi kissaan kuin omaan lapseen, jota heillä ei ollut. Itse olen melko tuore kissanomistaja, ja todellakin tunnistin oman kissani temput Chibin hienosti kuvatuista maneereista ja vauhkoontumisista.

Minua ilahdutti myös avioparin lämmin suhde vanhan vuokranantajarouvan kanssa ja kirjailijan havainnot puutarhaluonnosta. Chibin ansioksi on laskettava, että hän kiinnostui puutarhasta ja innostui pitämään siitä huolta.

Iloiten pidättelin hengitystä. Sen täytyi olla ystäväni (sudenkorento). Ohikiitävä hetki tuntui kestävän kauan. Sormellani lepäsi neljä kappaletta läpinäkyviä siipiä ja verkkosilmäpari suorastaan merkillisesti ympäristön katseilta eristäytyneen puutarhan keskellä, josta ihmisen läsnäolo tuntui kaikonneen.

Minua lämmitti myös se miten tärkeä puutarhan idänselkova oli avioparille. Jopa uutta kotia etsittäessä yritettiin säilyttää näköyhteys tuohon Chibin selkovaan. Jotenkin ihana ajatus.

Tästä jäi hyvin rauhallinen ja seesteinen olo.

Takashi Hiraide
Neko no kyaku 2001
Kissavieras
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Kansi Satu Kontinen
S &S 2016
★★½
Kirjastosta.

Idänselkova (Zelkova serrata) on Japanissa luonnonvaraisena kasvava jalavakasveihin kuuluva puu. Viljeltynä koristepuuna se on levinnyt muillekin mantereille. Lajia kasvatetaan myös bonsaina.


Helmet-lukuhaasteen kohdat:
8 / minulle uusi kirjailija, 10 / aasialainen kirjailija, 28 / perheenjäsenelle tärkeä aihe, 49 / julkaistu 2016

Myös Kurjen siivellä -haasteessa.

Haruki Murakami - Suuri lammasseikkailu

Murakamin juoksukirjaa en taida lukeakaan, koska en juokse. Siispä puuttuvista valitsin nyt Suuren lammasseikkailun. Eihän tässä ollut murakamimaisesti ns. päätä eikä häntää, mutta kirja viehätti minua valtavasti. Ehkä ei tarvitse  niin kovasti analysoidakaan, vaan hyväksyä Murakamin absurdiudet.

Kolmikymppinen tokiolainen mainostoimistomies on julkaissut eräässä mainosjulkaisussa vuoristomaiseman, jossa laiduntaa lampaita. Häneen ottaa yhteyttä tuikea Pomon sihteeri, joka kutsuu mainostoimistomiehen neuvotteluun. Pomo on vanha, kuolemaisillaan ja koomassa. Mutta hän on luonut valtavan mafiamaisen järjestön, joka hallitsee politiikkaa, pörssiä ja kaikkea mediaa.

Loopilla katsottaessa yksi kuvan lampaista on erikoinen: sen selässä on tähtikuvio. Tämä lammas on Pomon aivoissa eläessään edesauttanut tuon huikean järjestön syntymisen. Mutta lammas on nyt kadonnut ja se on etsittävä, ja on löydettävä uudet ihmisaivot lampaan kodiksi. Mainosmies saa kuukauden aikaa lampaan etsimiseen. Kieltäytyminen ei ole vaihtoehto.

Mainosmies lähtee Tokiosta Hokkaidoon omituisen tyttöystävänsä kanssa. Tyttöystävä on oikolukija, puhelintyttö sekä korvamalli, koska hänellä on ihmeen ihanat pulleat korvat. Murakami kertoo heidän matkastaan, jolla he kohtaavat yllätyksellisiä henkilöitä ja outoja tapahtumia.

Kirjan loppuosan kuvaukset Hokkaidosta olivat kirjan parasta antia. Upeat maisemat, jotka haluaisi nähdä ja yksinäinen hiljaisuus, jonka haluaisi kokea. Murakami kuvasi myös hienosti autioituvaa, kuvitteellista Junatakin kaupunkia, sen ensimmäisiä uudisasukkaita ja saaren ilmaston ankaruutta. Talvisin puolitoista metriä lunta, kesäisin heinäsirkkaparvet sadon kimpussa.

Lumi iskeytyi ikkunaruutuihin taukoamatta tömistellen. Tuuli oli yltynyt ja viskoi lumen maahan kolmenkymmenen asteen kulmassa. Se muistutti vähän jonkun tavaratalon käärepaperin kuviota. Pian myrsky voimistui ja kaikki peittyi valkoiseen. Koko vuoristo ja metsä peittyivät näkyvistä.

Lumi sokaisi. Vedin verhot ikkunoihin ja käperryin lämmittimen viereen lukemaan. Levy loppui, neula kohosi ja kaikkialla oli hiljaista. Se oli sellaista hiljaisuutta, joka seuraa kaiken kuolemaa.

Murakamimaisen absurdi juoni, jonka lopusta en ymmärtänyt mitään. Mutta todentuntuista kuvausta kolmikymppisen miehen 'keskinkertaisesta' elämästä, elämänsä pohdinnoista, miljoonakaupungin kasvatin yksinäisyyden kokemuksesta vuoristossa sekä ystävyyden siteistä.

Netissä seikkaillessani löysin pari linkkiä esimerkkeinä siitä, 

miten Murakamin siivellä tehdään turismia: linkki 1 / linkki 2.

Haruki Murakami
Hitsuji o meguru boken 1982
Suuri lammasseikkailu
Tammi 1993
Suomennos englannista Leena Tamminen
★★★★
Kirjastosta.

Mukana Kurjen siivellä / Itä-Aasian lukuhasteessa.

Haruki Murakami - Maailmanloppu ja ihmemaa

Taas kerran on todettava, että Murakamin mielikuvitus ei tunne rajoja. Luin tämän yli 500 sivuisen kirjan ahmien. Ja se sopikin hyvin luettavaksi juuri nyt, kun omasta ikkunasta näkyy yhtä luminen maisema kuin Maailmanlopun loppukohtauksissa. Murakami on tässäkin kehitellyt kaksi rinnakkaistodellisuutta, Maailmanlopun ja Ihmemaan.

Maailmanloppu on vankoilla muureilla eristetty kaupunki, josta kukaan ei pääse pois. Sinne tulijoilta leikataan heidän varjonsa irti. Näin he menettävät muistonsa ja yksisarviset kuljettavat ihmisten sielut pois kaupungista, heittäen sitten itse henkensä. Uusin tulokas on nuori mies, jonka varjo eristetään koppiin odottamaan heikentymistä ja kuolemaa. Nuori mies itse määrätään kaupungin kirjastoon vanhojen unien lukijaksi. Unet on säilötty kirjavaraston tuhansiin eläinten kalloihin.

Ihmemaassa käydään informaatiosotaa Tokiossa. On Systeemi ja Merkitsijät, jotka kilpailevat tiedon herruudesta keskenään. Kolmatta tahoa edustavat metroverkoston alla asustelevat sysiäiset. On vanha aivotutkija-biologi ja tämän vaaleanpunaisiin pukeutunut pulska lapsenlapsi, 17-vuotias neiti. 35-vuotiaan Systeemin Laskijan aivoihin on asennettu uusia virtapiirejä ja kytkentöjä. Hän on ainoa koko maailmassa, joka pystyy suorittamaan sufflingeja, mikä on aukoton tiedonsalaamisjärjestelmä.

Murakami on luonut hienon teoksen ja todentuntuiset fantasiamaailmat. Tähän sivumäärään mahtuu paljon loistavaa kerrontaa ja yllättäviä tapahtumia. Ilmaisu ja kieli oli hyvin kaunista, suomennos erinomainen. Kirja oli myös hauska monine koomisine ja inhimillisine kuvauksineen. Mutta myös kaunis ja haikea minuuden, tietoisuuden ja elämän pohdintoineen. Vaikea panna paremmuusjärjestykseen, mutta tämä ja Kafka rannalla ovat aika tasaveroisia Murakami-suosikkejani.

Haruki Murakami

Sekai no owari to hadoboirudo wandarando 1985

Maailmanloppu ja ihmemaa 2015
Tammi

Suomentanut Raisa Porrasmaa

★★★★★
Lainattu kirjastosta.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:

10 / Aasialainen kirjailija, 25 / Kirjassa yli 500 sivua

Mukana myös Itä-Aasian lukuhaasteessa.

Jean Kwok - Käännöksiä

Jean Kwok syntyi Hong Kongissa ja muutti perheineen Yhdysvaltoihin ollessaan viiden vanha. Monilapsisen perheen elämä oli niukkaa ja myös Kwok joutui työskentelemään vaatetehtaassa koulunkäyntinsä ohella. Sitkeydellään hän pääsi yliopistoon ja suoritti kaksi akateemista loppututkintoa. Käännöksiä perustuu osin hänen omiin kokemuksiinsa.

Kimberly pääsee Paula-tätinsä auttamana muuttamaan äitinsä kanssa New Yorkiin. Täti omistaa Chinatownissa vaatetustehtaan, jonne äiti menee työhön ja jossa Kimberlykin auttaa äitiään joka päivä, jotta urakat saadaan täyteen. Tehtaan olot ovat surkeista surkeimmat ja työntekijöiden lapset pyörivät auttamassa vanhempiaan. Koti on jääkylmä torakoita ja hiiriä kuhiseva loukko.

Kimberly aloittaa koulun hyvin vähäisillä englannin taidoillaan ja toimii myöhemminkin äitinsä tulkkina aivan kaikessa. Äiti ja tytär elävät äärimmäisessä köyhyydessä maksaen riistävälle Paula-tädille matkaansa Yhdysvaltoihin. Kimberly on kuitenkin tavattoman lahjakas tyttö ja pääsee ensin täydellä stipendillä yksityislukioon ja sitten vielä Yaleen. Tuhkimotarina ryysyistä rikkauksiin.

Tämä oli nuortenkirja, joka keskittyi Kimberlyn koulunkäyntiin ja vaatetehtaan ankeuteen. Tehtaassa oli kuumaa kuin pätsissä, tuuletus minimissään. Epäterveellinen kangaspöly liimautui ihoon ja tunkeutui joka huokoseen. Riistopalkalla urakoitaan tekivät miehet ja naiset lastensa auttaessa. Tämmöisiä surkeita vaatetustehtaita on edelleenkin Intiassa ja Kaukoidässä. Voimme muistaa sen kun ostamme seuraavan kerran halpatuontivaatteita.

Sujuvasti kirjoitettu kirja, joka keskittyi minusta liiaksi vaatetehtaan riistävään toimintaan. Loppu oli liikuttava.

Jean Kwok

Girl in Translation 2010

Käännöksiä 2011
Bazar

Suomentanut Ulla Lempinen

★★★
Lainattu kirjastosta.

Helmet-haasteen kohdat:

4 / maahanmuuttajasta kertova kirja, 8 / minulle uusi kirjailija

Mukana myös Itä-Aasian lukuhaasteessa.