Vuonna 1962 syntynyt Yoko Ogawa on Japanissa erittäin arvostettu kirjailija. Professori ja taloudenhoitaja on hänen 40 teoksestaan kansainvälisesti menestynein ja ensimmäinen kirjailijalta suomennettu.
Yksinhuoltajaäiti toimii Akebonon osuuskunnan palkkalistoilla taloudenhoitajan töitä tehden. Hankalana asiakkaana tunnettu Professori on hänen seuraava autettavansa. Professori on yli kuusikymppinen vanha mies, jonka muisti toimii vain 80 minuutin pätkissä. Hänen muistinsa vaurioitui parikymmentä vuotta sitten liikenneonnettomuudessa ja kaikki tuon päivän jälkeiset tapahtumat pyyhkiytyvät kerta toisensa jälkeen pois hänen muististaan.
Ogawa kuvaa vähäeleisesti ja ymmärtävästi, miten mahdottomia tilanteita muistin horjuvuus aiheuttaa Professorille ja hänen taloudenhoitajalleen. Joka aamu tutustuminen alkaa uudestaan kengännumeroa tai muuta faktaa kysymällä; taloudenhoitajan on myös pakko sietää Professorin muistilappujen liputtamaa nuhjuista ulkonäköä ja ihmisten toljottavia katseita.
Mutta Professorin nerokkaissa aivoissa on säilynyt rakkaus alkulukuihin ja matemaattisiin lausekkeisiin - sekä kyky käyttää ja ymmärtää niitä. Professori alkaa vaivihkaa opettaen johdattaa myös taloudenhoitajaansa matemaattisten lausekkeiden kauneuden äärelle. Professori tuntuu piristyvän tutustuessaan taloudenhoitajan 10-vuotiaaseen poikaan, jonka hän nimeää Juureksi neliöjuuren mukaan. Hän määrää pojan tulemaan koulun jälkeen äitinsä työpaikalle ja alkaa valvoa pojan läksyjen tekoa. Hän huolehtii ja hätäilee myös kovasti pojan terveydestä ja hyvinvoinnista. Kolmikon välille kehittyy lämmin ystävyys muistilapuista, mustasukkaisesta kälystä ja muista hankaluuksista huolimatta. Heitä yhdistää rakkaus lukuihin ja matemaattisten kaavojen kauneuteen sekä baseballiin, etenkin nimekkääseen pelaajaan, Enatsuun.
Mutta Professorin nerokkaissa aivoissa on säilynyt rakkaus alkulukuihin ja matemaattisiin lausekkeisiin - sekä kyky käyttää ja ymmärtää niitä. Professori alkaa vaivihkaa opettaen johdattaa myös taloudenhoitajaansa matemaattisten lausekkeiden kauneuden äärelle. Professori tuntuu piristyvän tutustuessaan taloudenhoitajan 10-vuotiaaseen poikaan, jonka hän nimeää Juureksi neliöjuuren mukaan. Hän määrää pojan tulemaan koulun jälkeen äitinsä työpaikalle ja alkaa valvoa pojan läksyjen tekoa. Hän huolehtii ja hätäilee myös kovasti pojan terveydestä ja hyvinvoinnista. Kolmikon välille kehittyy lämmin ystävyys muistilapuista, mustasukkaisesta kälystä ja muista hankaluuksista huolimatta. Heitä yhdistää rakkaus lukuihin ja matemaattisten kaavojen kauneuteen sekä baseballiin, etenkin nimekkääseen pelaajaan, Enatsuun.
Tarina on herttainen kertomus siitä, miten ystävyys, ymmärrys ja lämmin välittäminen eivät tunne luokka- tai ikärajoja. Kovia kokeneesta yksinhuoltajaäidistä löytyi viisautta ja paljon sitkeyttä. Ogawa muistutti meitä siitä, että muistisairaan tietoisuudesta löytyy inhimillisiä ja toimivia tasoja kunhan vain jaksaa olla kärsivällinen hänen kanssaan. Isätön Juuri sai tukea ja hellyyttä odottamattomalta taholta, ja Professori jäi elämään hänen muistiinsa iäksi. Matematiikasta kiinnostunut ja yhtälölausekkeita sujuvasti lukeva lukija saa kirjasta varmastikin paljon irti. Itselleni ne olivat hepreaa.
Liikuttava, rauhallinen ja eleetön. Tyylikäs ja ihastuttava. Kaunis suomennos. Kuitenkin malttamaton länsimainen mieleni kaipasi tarinaan enemmän tapahtumaa. Koin kirjan paikoin yksitoikkoisen puuduttavaksi. Sama juttu oli keväällä lukemani Takashi Hiraiden Kissavieraan kanssa. Japanilainen tapa ilmaista asioita vaatinee kohdallani totuttelemista. Tämä vähäeleinen ja kauniisti kerrottu ja tarina olisi mielestäni ollut enemmän edukseen vaikka pitkähkönä novellina.
Yoko Ogawa
Hakase no Aishita Sushiki 2003
Professori ja taloudenhoitaja
Suomentanut Antti Valkama
Tammi 2016
***
Kirjastosta
Mukavaa lukea, jottei tästä aprikoinnista huolimatta tullut Sinulle läpihuutojuttu, vaikka paikoin puudutusta tarjosi. Tuo elettömyys ja hötkyilemättömyys purivat omaan lukuvireeseeni hyvin.
VastaaPoistaTämä on kaunis ja ymmärtäväinen romaani siitä, kuinka me parhaimmillaan ihmisinä voimme ylittää rajoja ja toinen toisemme kohdata:)
Japanilainen tyyli tosiaan vaatii hiukan totuttelemista. Taloudenhoitaja oli hieno persoona!
PoistaMinä pidin tästä kovasti ja mietinkin, että minun olisi pitänyt lukea tämä ollessani peruskoulussa. Olisin ehkä oppinut pitämään matematiikasta. Minut kirja sai nimittäin näkemään matematiikan ihan eri tavalla ja poisti "numerokammoani". :D
VastaaPoistaJapanilaista kirjallisuutta on monenlaista. Eivät kaikki ole tyyliltään samanlaisia kuten eivät kaikki suomalaisetkaan kirjat ole. :)
Tuo on hieno juttu Elegia, itsellä on kaamee matematiikka-antipatia :)
PoistaTuon matemaattisen puolen takia olen vielä jättänyt välii, mutta eiköhän tälle jostain kolosta löydy sopiva väli. Välillä rauhalliset kirjat ovat paikallaan, kunhan etukäteen niiden tietää olevan sellaisia, hah.
VastaaPoistaTiia
Matematiikkaan tässä ei kannata takertua, vaikka itseänikin se hiukan häiritsi - teoksessa ihaninta on sen lämpö, välittäminen ja ystävyys hyvinkin erilaisten ihmisten välillä. Tuntui myös ihanalta lukea pitkästä aikaa kronologisesti etenevää kerrontaa, ilman näkökulma- ja kertojanvaihdoksia!
VastaaPoistaAivan, kronologisesti ees taas seilaava kerronta ja ne näkökulman vaihdokset tuntuvat olevan muotia. Toimii hyvinkin, mutta rasittaa välillä aika tavalla. Kiitos kommentistasi.
Poista