Isabel Allende - Retrato en sepia

Vuoden 2016 140. lukemani kirja -

upea päätös hienolle kirjavuodelle!

Retrato en sepia - Auroran muotokuva on muhkea ja hurmaava sukusaaga, kertojana lumoavien tarinoiden mestari Isabel Allende. Hän vie lukijan 1800-luvun lopun monietniseen ja värikkääseen San Franciscoon ja sieltä Chilen kuohuviin ja epävakaisiin polittisiin oloihin. Ei riitä se, että Allende taitaa tarinankertomisen, hän tuntee myös synnyinmaansa historian. Auroran muotokuva tarjoaa romantiikkaa, jännitystä ja uskomattomia ihmiskohtaloita - kaikki tämä huikeassa lukupaketissa.

Kolmikymppinen Aurora del Valle kertoo värikkäästä suvustaan tallentaen muistojaan ja kooten viiden ensimmäisen elinvuotensa palapeliä. Nuo viisi vuotta ovat kadonneet hänen muististaan,  niistä vihjaavat vain pelottavat painajaiset. Auroran äiti kuoli synnytykseen ja tyttö eli aluksi maailman suurimmassa chinatownissa San Franciscossa, äidinpuoleisten isovanhempien hoivassa. Isoisäänsä Taoon tytöllä oli erityisen lämmin suhde. Traagisten tapahtumien seurauksena Aurora tempaistiin äkisti täysin outoon ympäristöön, isänpuoleisen isoäitinsä Paulina del Vallen kartanomaiseen taloon ja ylelliseen elämään.

Allende on mahtava henkilöhahmojen luoja. Aurora sukuineen edustaa etuoikeutettua, rikasta yhteiskuntaluokkaa, mutta ylellinen elämä ja rikkaudet eivät säästäneet henkilöitä elämän tragedioilta: oli sotaa, sairautta, lasten kuolemia, väkivaltaa, uskottomuutta, yksipuolista rakkautta... Sanalla sanoen elämää. Kaiken tämän Allende kutoo lumoavaksi kudokseksi.

San Franciscon vilkas värikkyys ja chinatownin oma maailma heräsivät henkiin. En aikaisemmin tajunnutkaan että sinne oli kultakuumeen jälkeisinä vuosina syntynyt noin valtava kiinalainen yhteisö, omine mafioineen ja pikkutyttöjen orjakauppoineen. Chilen upea luonto hehkui myös silmien alla: jyrkät lumipeitteiset ja vaikeakulkuiset Andit, solisevat vesiputoukset ja vehreät laaksot. 

Chilen yhteiskunta oli patriarkaalinen ja ilmapiiri tiukan katolisuuden kyllästämä. Naisella oli käytännössä vain kaksi vaihtoehtoa: mennä naimisiin ja ryhtyä synnyttämään lapsilaumaa tai sulkeutua luostariin nunnana. Auroran suvussa oli kuitenkin vahvoja, rajoja rikkovia naisia. Isoäiti Paulina del Valle tietenkin, etevä bisnesnainen, joka loi rikkautensa pettämättömällä bisnesvainullaan. Myös Nivea, joka nuoruuden sufragetti-intoilun jälkeen päätyi kuitenkin yli kymmenpäisen lapsikatraan äidiksi. Aurora itsekin rikkoi rajoja: hänestä tuli palkittu valokuvaaja, joka elätti itsensä omalla työllään - täysin ennenkuulumatonta yläluokan naiselle tuon ajan chileläisessä yhteiskunnassa. Aurorasta tuli myös mujer separada, aviomiehestään erossa elävä nainen, sillä Katolinen kirkko ei sallinut avioeroa.

Auroran muotokuva on paksu, vetävä ja lumoava lukuromaani, oikea lukusukkula. Perheen saaga ja henkilöhahmot ovat hienosti luotuja. Ja Allenden kieli on lumoavaa, ihastuttaen taas kerran  ja takuuvarmasti. En ole lukenut teosta Rouva Fortunan tytär, jolle tämä on itsenäinen jatko-osa, mutta ei haitannut ollenkaan. Rouva Fortunan tytär kertoo Auroran äidinpuoleisen isoäidin Eliza Sommersin nuoruuden tarinaa.

Allendesta on innostunut myös Hurja Hassu Lukija

Isabel Allende

Retrato en sepia

Plaza & Janés 2000

*****

Kirjastosta

Suomennettu nimellä Auroran muotokuva, suomentaja Sulamit Hirvas, Otava 2001
Tuntui hienolta päättää oma runsas lukuvuoteni näin upean tarinan lumoissa!