Uudenuutukainen ja muhkea, yli 900-sivuinen El laberinto de los espíritus - Henkien labyrintti päättää Zafónin neliosaisen Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan. Tähän sivumäärään mahtuu paljon, kenties jopa liikaakin sivujuonia ja uusia henkilöitä.Eletään aivan 50-luvun loppua ja Zafón yllättää taas. Kun odottaa saavansa lukea tutuista Semperen kirjakaupan ihmisistä, teos alkaakin dekkarijuonella: Francon kulttuuriministeri, Montjuicin vankilan ex johtaja Mauricio Valls on kadonnut, luultavasti kidnapattu. Näyttämölle astuu salaisen poliisin nuori agentti Alicia Gris, parinaan kokenut kapteeni Vargas. Kaunis Alicia on mystinen ja kiehtova persoona, ja myös päällikkönsä Leandron tiukassa talutusnuorassa - syystä joka ei minulle selvinnyt. Alician ja Fermínin tiet ristesivät parikymmentä vuotta aiemmin sisällissodan vuosina Mussolinin pommien jyrätessä Barcelonaa. Pieni Alicia loukkaantui pommituksissa vakavasti.
Ministeri Vallsin katoamistapauksen ympärillä leijuu menneitä hirmutekoja, vankien säälimätöntä kohtelua ja kylmäpäistä eliminointia sekä häikäilemätöntä oman edun tavoittelua. Poliisikunnan keskinäisissä välienselvittelyissä myös uhkaavat kolleegat eliminoidaan silmää räpäyttämättä. Zafón ottaa jännittäväksi sivujuoneksi Francon diktatuurin aikana varastetut lapset, joita on eri lähteiden mukaan kymmeniä tuhansia. Netistä löytyy paljon asiasta kertovia artikkeleita.
Vasta puolen välin paikkeilla sivuille palaavat aiemmista kirjoista tutut Semperen kirjakaupan henkilöt: Daniel ja vaimonsa Bea, Fermín ja hänen Bernardansa. Mystiset kirjailijat Victor Mataix, David Martín ja Julian Caraix pujahtavat myös kirjan sivuille. Zafónin Barcelona on edelleen synkkä, mystinen ja goottinen. Sumu ja kalpea valo leijailevat pimeillä kujilla, joiden varrella synkät ja rappeutuneet palatsit kohoavat.
Sivumäärästä huolimatta Zafón onnistui pitämään jännitystä yllä ja tuomaan aina lisää uutta kerrottavaa. Mutta mielestäni tarina oli liiaksi venytetty, kirjailija ei malttanut karsia vaan uuvutti lukijaa liioilla yksityiskohdilla ja toisiaan toistavilla kohtauksilla. Tuntui että tähän oli tupattu jokikinen pöytälaatikossa lojuva juonentynkä. El laberinto de los espíritus ei viehättänyt minua niin paljon kuin aiemmat osat. Mutta tottakai tämä oli luettava ja saatava sielulle rauha - nyt tiedän mitä henkilöille tapahtui! Zafón kertookin heidän elämäntarinoitaan aina 1990-luvulle asti ja monet salaisuudet paljastuvat ja epäselvyydet selviävät. Aivan aukoton Zafón ei kerronnassaan ole, sillä montakin seikkaa jäi edelleen hämärän peittoon.
 |
| Zafónilla on kaksoiskansalaisuus ja hän jakaa aikana Barcelonan ja Los Angelesin kesken |
Zafón on paininut tämän sarjan kanssa 15 vuotta. Ilmeisestikin on esitetty ajatuksia kirjasarjaan perustuvasta elokuvasta tai tv-sarjasta, mutta kirjailija torjuu nämä ajatukset jyrkästi. Hän sanoo kirjasarjan olevan kunnianosoitus kirjallisuudelle ja lukemiselle, filmi olisi pyhäinhäväistys. Mielenkiinnolla jään odottamaan mihin Zafón tarttuu seuraavaksi. Itse toivoisin saavani lukea lisää kiehtovan Alicia Grisin elämänvaiheista.
Aiemmat postaukseni Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjasta.
Carlos Ruiz Zafón
El laberinto de los espíritus
Planeta 2016 (marraskuu)
***
Omasta hyllystä
Ei vielä suomennettu
Voi että, olipa kiva lukea tästä kirjasta arvio! Oma kielitaitoni ei salli espanjaksi lukemista, joten pitää tyytyä odottamaan käännöstä suomeksi tai enkuksi. :) Muhkea kirja on... pitää varmaan lukea edelliset osat uudelleen ennen tätä. Niiden juonet ja henkilöt ovat häipyneet muistin perukoille.
VastaaPoistaMinä en muistanut kunnolla Tuulen varjon tapahtumia, Julian Caraxin ja Nurian tarinaa, enkä montaa muutakaan seikkaa. Kannattaa uusintalukea ennen tätä.
PoistaHienosti Zafon kirjoitti ja kehitteli juonenkulkuja, mutta aavistuksen uuvuttavaa mielestäni. Mutta onhan tämä tapaus! Luin netistä että esp. ensipainoksen suuruus on 700.000 kpl! Markkinat vähän toiset kuin meillä.
Kiitokset ennakkomaistiaisista! Tuulen varjo on yksi hienoimmista lukukokemuksistani, ja olen tietysti koko sarjan lukenut. Onko sinulla tietoa, milloin saadaan suomennos? Aikamoinen järkäle kyllä tiedossa siis suomennettunakin.
VastaaPoistaTuulen varjo Tarja Härkösen suomentamana oli hurmaava, muut olen lukenut espanjaksi. Edellinen, eli Taivasten vanki saatiin suomeksi vuodessa. Ehkäpä tämä ehtii ensi vuoden joulumarkkinoille - toivotaan!
PoistaSinäkö jo ehdit lukea, mahtavaa! Minulla vielä odottaa hyllyssä. Harkitsen vielä lukisinko ensin muut uudelleen muistin virkistämiseksi. Nyt olisi ainakin pätevä syy palata näiden lempikirjojen pariin.
VastaaPoistaKannattaa lukea, jos paljon on unohtunut. Minua jonkun verran häiritsi oma muistamattomuuteni. Kyllä Zafón uusintaluvun kestää!
PoistaOlen parhaillani lukemassa tätä ja myönnän, että lukujumi meinaa iskeä. Olen pitänyt aiemmista kirjoista, mutta tämä tuntuu aivan liian pitkältä ja paikallaanpolkevalta. Epäilin, onko syynä vain oma väsymykseni ja sen aiheuttama keskittymiskyvyn puute, mutta tekstisi perusteella en ole ainoa, joka olisi kaivannut kirjaan tiivistämistä!
VastaaPoistaAivan Kia, riuskaa otetta ja tsemppiä tarvittiin loppuun pääsemiseen. On se kumma kun jotkut kirjailijat eivät raaski karsia!
Poista