Pasi Ilmari Jääskeläinen - Väärän kissan päivä

Valta on sitä, että pystyy repimään ihmismielet palasiksi

ja kokoamaan ne uudestaan haluamallaan tavalla.

Vuonna 1966 syntynyt Jääskeläinen on jyväskyläläinen kirjailija ja äidinkielen opettaja. Hän kirjoittaa realistisia teoksia, joissa on fantasian aineksia. Tyyliä voi luonnehtia maagiseksi realismiksi tai kirjailijan omalla termillä reaalifantasia. Kiinnostuin Jääskeläisestä kun luin hiljattain Elegian innostuneen postauksen teoksesta Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena 2006, Kuvastaja-palkinto). Varaamaani Lumikkoa en ehtinyt kirjastosta hakea, mutta tämän Väärän kissan päivän onneksi. Yllä oleva manipulointi kuvaa sitä millaiseen pyöritykseen Jääskeläinen mieleni vei.

Marrasvirran kaupunkisuunnittelun pääinnovaattori Kaarna on pikkuinen kooltaan mutta luovilta kyvyiltään suuri. Mies herää suurin odotuksin ja ylpeyttä tuntien kotikaupunkinsa syysfestivaalipäivään, joka on kansainvälistäkin kuuluisuutta saavuttanut The Tapaus. Päivän lukuisia happeningejä on koko kaupunki suunnitellut pieteetillä, Kaarna itse hionut juhlapuhettaan ja toimittajavaimo Minerva Stasi-näyttelyään. Herttainen perhehetki jäätelöbaarissa keskeytyy Kirsikkapuiston ylellisestä dementikkojen hoitokodista saapuvaan puheluun: Alice tekee lähtöä, tulkaa. Tästä alkaa Kaarnan päivän mittainen kujanjuoksu, joka hengästyttää lukijankin.

EDIT: Sain Twitteriin kirjailijalta kommentin että spoilaan liikaa. Lukeminen tästä eteenpäin siis omalla vastuulla. Sorry, kameen vaikee sanoa mitään sanomatta mitään :)

Pitkälle edennyt dementia on ryövännyt Kaarnan äidin Alicen muistot, älyn ja ihmisyyden. Tuo huippuälykäs, maailmalla luennoinut psykologian tohtori on maannut puhumattomana hoivakodissa jo viisi vuotta. Kaarna ei ole käynyt äitiään katsomassa, miksi olisikaan, välithän ovat olleet etäiset. Mutta nyt Kaarna kuitenkin rientää äitinsä luo viimeistä kertaa, tietäähän äidin kuolema paljon järjestelyjä. Mutta kaikki ei sujukaan tavanomaisen totutusti ja Kaarna joutuu elämänsä pyöritykseen ja kyseenalaistamaan omia muistojaan.

Kuului kaksi kopsahdusta. Pradan kengät olivat juuri osuneet lattiaan. Sitten seurasi horjahtelevia, epävarmoja askelia, jotka lähestyivät ja pysähtyivät oven taakse. Pidätin hengitystäni.

Äiti olikin ollut ilmeisesti valekuollut, olotila jonka saivat aikaan hänen saamansa kokeelliset lääkeinjektiot. Alice oli noussut kuolinvuoteeltaan ja häipynyt kaupungin juhlahumuun. Mutta pian olisi uuden injektion aika, äidin aivot tuhoutuisivat lopullisesti ilman sitä. Niinpä Kaarna lähtee jäljittämään äitiään injektiokotelo taskussaan läpi juhlivan kaupungin täpötäysien katujen. Kaarna on hädissään ja sukeltaa omien muistojensa syövereihin äitiä jäljittäessään.

Ympäriinsä laukkaavien vanhojen omaisten etsiminen voi olla kuluttavaa, jos he eivät edes tiedä, mitä vuotta he elävät.

En juuri lue spefiä, mutta Jääskeläisen loistokas, kiehtova ja mielikuvitusta kutkuttava tarina imaisi mukaansa. Juhliva Marrasvirta piirtyi mieleen värein ja äänikuvin. Fantasiatarinan aihe on toki huikea ja ajankohtainen. Mitkä loistavat menestysmahdollisuudet toimivalla dementia / Alzheimer-lääkkeellä olisikaan! Kirjassa puikahtelee satamäärin kissoja. Ovatko ne oikeita vai korruptoituneiden muistojen tuottamia hallusinaatioita? Minua kiehtoi muistojen peukalointi ja ihmismielen manipulointi, Alicen kehittämä muistisiirretekniikka. Mikä on totta, mikä harhaa, mihin itsessämme ja muistoissamme voimme luottaa?

Silloin aine kuitenkin tavoittaa aivoni ja muuttaa ajatukseni irtonaisiksi. En saa niistä otetta. Muistot leviävät lattialle kuin legopalikat enkä tiedä enää mitään.

Kaarna saa mahdollisuuden puhua äitinsä kanssa ja joutuu pohtimaan omaa elämäänsä ja lapsuuttaan. Oliko hän lapsena riiviö, joka yritti polttaa Marrasvirran maailman suurimman lastenkirjaston? Tappoiko hän jäähakulla kirjakauppiaan kissan? Mitä tapahtui hänen ainoalle ystävälleen Oberonille? Miksi hänen kätensä ovat vanhat, maksaläiskäiset ja suonikkaat? Enpä kerro, uppoudu itse Väärän kissan vääräksi vääntämään maailmaan!

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Tuijata

Pasi Ilmari Jääskeläinen

Väärän kissan päivä

Atena 2017
*****

Kirjastosta