Pauliina Lindholm - Komendantti

Komendantti on vuonna 1962 syntyneen Lindholmin esikoisteos, joka voitti Suomi 2017 -romaanikilpailun. Eikä syyttä. Graafikkona työskentelevän Lindholmin intohimona lienee myös historia, sillä niin perusteellisesti hän on aiheeseensa paneutunut ja niin eläytyen hän liki kolmensadan vuoden takaisesta ajasta ja tavoista kirjoittaa.

Romaani kertoo kesästä 1748, jolloin Viaporin linnoitustyö pantiin alulle. Sotamarsalkka Augustin Ehrensvärd oli 38-vuotias riikinruotsalainen aatelismies, sivistynyt ja etevyytensä kuninkaan armeijan johdossa näyttänyt. Valtakunnan muistissa olivat parinkymmenen vuoden takaiset isonvihan ajat ja pelko venäläisten valloitushaluista oli voimakas ja alituinen. Ruotsin valtakunnan rajaa haluttiin turvata idässä Itämaan eli tulevan Suomen rajoilla. Tämä oli muunkin Euroopan etu, sillä esim. Ranska osallistui hankkeeseen suurella rahasummalla. Linnoituksen rakentamisesta siis päätettiin, mutta siitä ne ongelmat vasta alkoivatkin.

Ehrensvärd saapui Suomeen jo tammikuussa keskelle ei-mitään. Vastassa oli 1500 asukkaan surkea ja luotaantyöntävä Helsinki: mökkirähjistä koostuva kyläpahanen. Shokki oli melkoinen Euroopan metropoleissa opiskelleesta miehestä, mutta töihin oli ryhdyttävä. Kun Engel (Akvarelleja Engelin kaupungista) saapui Helsinkiin seuraavan vuosisadan puolella Helsinki oli edelleen sama takapajula. Mutta Engelillä oli tukenaan sentään perhe, Ehrensvärd tuli yksin. Hienosteleva vaimo Catharina ei suvainnut Helsinkiin muuttoa ajatellakaan. Erityisesti mies ikävöi pientä poikaansa, jonka vauvakiehkuraa ja etsaamaansa miniatyyripotrettia hän kantoi medaljongissa kaulallaan.

Lindholm antaa tekstissään erittäin vivahteikkaan ja uskottavan kuvan Suomenlinnan rakentamisen ensimmäisestä kesästä. Puuteroitu peruukki pöllyten Ehrenström luovi haasteiden edessä: tarvikkeita ei ollut, määrärahat olivat pienet ja niistäkin virkamiehet vehkeilivät. Asuinolosuhteet olivat ala-arvoiset: parituhatta ruotumiestä eli märissä ja kylmissä telttaleireissä alttiina epidemioille ja syöpäläisille. Pehmeään Ruotsin kalkkikiveen tottuneet kivimiehet kohtasivat elämänsä haasteen, sillä suomalainen graniitti ei niin vain taipunut heidän hakkujensa alle.

Ehrenströmillä oli muutama läheinen apuri joihin tukeutua, mutta silti työn määrä oli valtava ja vastuu painoi. Kaiken tämän rumuuden, pölyn ja vastusten vastapainoksi mies tarvitsi kauneutta ympärilleen. Kauneutta soi koskematon saaristoluonto ja vanhan kalastajan kasvattama pojantytär Anna, nuori, sorea ja viaton neitonen. Ehrenström värväsi Annan viikottaiseksi mallikseen, olihan hän taitava piirtäjä ja etsaaja. Annan puhdas kauneus hurmasi Ehrenströmin, mutta hän malttoi mielensä ja näppinsä.

Komendantin vahvuuksia ovat mielestäni taitava ja tarkka ajankuva sekä hivelevän kaunis luontokuvaus. Ajan ilmapiiri ja tavat piirtyivät upeasti ja elävästi. Kirja oli hiukan vaikeasti seurattava, sillä tapahtumia ja henkilöitä titteleineen ja vierasperäisine nimineen vilisi. Ehkä olen myös selkeämmän juonen ystävä. Komendantin tapahtumissa kohokohtaa edusti juhannuksen vietto, joka hullaannutti juominkeihin ja juhannustaikoihin sekä alhaiset että ylhäiset. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli Ehrenströmin ystävyys ja kirjeenvaihto Carl von Linnén kanssa. Saipa Ehrenström Linnéltä mustaseljan (Sambucus nigra) juurakonkin. Mahtaako tuo Suomen oloissa arka pensas kasvaa tämän päivän Suomenlinnassa?

Komendantin ansioksi lasken myös sen, että oli aivan pakko etsiä lisää tietoa Ehrensvärdistä, Suomenlinnasta, isonvihan ajoista etc. 100-vuotista itsenäisyyttään juhliva Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan montasataa vuotta ja sitten Venäjään yli 100 vuotta. Mutkikasta on ollut meidän menneisyytemme. Jos katsoo Helsingin perspektiivistä, me olemme tarvinneet kaksi ulkomaalaista oman alansa asiantuntijaa jättämään tänne pysyvän kädenjälkensä. Ruotsalainen Ehrensvärd loi Ruotsin kuninkaan toimeksiannosta Viaporin, yhden Suomen maailmanperintökohteista (vuodesta 1991) ja saksalainen Engel Venäjän tsaarin toimeksiannosta Helsingin upean empirekeskustan ja lukuisia muita julkisia rakennuksia.

Augustin Ehrensvärd (1710–1772) oli Viaporin linnoituksen keskeisin toteuttaja ja hänestä tuli Suomen ylikäskynhaltija 1769 ja kenttämarsalkka 1772. Suomenlinnan Kuninkaanportille on hakattu tämä lause, jota käytetään edelleen puolustuspoliittisessa keskustelussa: 

Eftervård, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp. 

Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kulttuuri kukoistaa, Tuijata

Pauliina Lindholm

Komendantti

Otava 2017

****

Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle