Selja Ahava - Ennen kuin mieheni katoaa

Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen.

Ennen kuin mieheni katoaa on brutaalin rehellinen tutkielma todellisuuden odottamattomasta luonteesta ja kipeästä luopumisesta. Ahavan voimakas mutta pakoton ilmaisu tekee uskomattomasta tarinasta ja inhimillisestä tragediasta vavahduttavaa romaanitaidetta.

Sitäpä Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa on - romaanitaidetta. Olen mykistynyt enkä tiedä mitä sanoisin, miten tätä hurjaa tarinaa lähestyisin. Kirjoitin blogitekstiä ennen viikonloppua enkä halunnut spoilata yhtään. En olisi paljastanut tuota lausettakaan mistä kaikki lähti, mutta lehdistö teki sen jo. Ahava kuvaa kirjassa siis omia tuntojaan miehensä naiseksi muuttumisprosessin aikana. He olivat olleet naimisissa 10 vuotta ja heillä oli kaksi lasta. Luulisi sitä jo toisensa tuntevan, mutta sitten mies räjäytti pommin.

Ahavan teksti on paljasta, korutonta ja runollista. Se on henkilökohtaista. Taidokkaissa ja taloudellisissa lauseissa on kaikki olennainen, kaikki hätä ja tuska; kaikki kipu ja kaipuu; suunnaton pettymys ja petetyksi tuleminen. Kaikki nuo itse koetut tunnot Ahava kuvaa avoimesti ja sieluun menevästi sanojen listauksilla ja sisimmästä kumpuavilla lauseilla. Tekstissä ei tunnu olevan yhtään turhaa sanaa.

Keittiö. Pöytä. Lautanen. Kuppi.

Mies. Nainen. Keittiö. Pöytä.

Miehen sanat leijuvat ilmassa raskaana aivan tavallisena arkiaamuna. Tuon lauseen jälkeen totutun elämän kartat hukkuvat, nainen seisoo tyynellä merellä yksinäisen laivan kannella. Joka puolelta näkyy horisontti eikä maata missään. Maata, maata, tahdon kovaa maata, jolla kävellä! Maata joka pitää todellisuudessa kiinni. Tahdon tuulta, tuulta, tuulta joka kuljettaa minut pois tästä painajaisesta.

Tähän tarvitaan nyt tyhjää.

Tarvitaan ehkä pimeää.

Mutta mikään pimeys ei riitä, kriisi ei poistu. Miehen sanat ja toiminta eivät haihdu kuin paha uni. Ahava kuvaa loisteliaasti ja tarkasti todellista, ja varmasti myös fiktiolla väritettyä, shokkiaan miehen prosessin eri vaiheissa. Hänelle valkenee - tai hän ainakin vahvasti epäilee tulleensa petetyksi alusta lähtien. Mies halusi turvaan seksuaalisuudeltaan, hän halusi tulla pelastetuksi. Rakastiko hän minua vai naista itsessään?  Ostiko hän lahjoja minulle vai naiselle itsessään? Miehen sanoja Olen tiennyt aina seuraa huuto, joka silpoo tärykalvot lukijaltakin. Mies on innoissaan kuin kukan nuppu uudesta elämästään ja muutoksestaan, nainen kavahtaa ja vierastaa. Ehdottaa että mies antaisi sisällään olevalle naiselle vain pienen äänen, ehkä kerran viikossa ja vain kotioloissa. Mutta mies haluaa tulla näkyväksi koko maailmalle naisena - hameineen, meikkeineen, kaikkineen. Ystäville tapahtuneesta kerrotaan pienin annoksin ja päälausein, heidän ymmärtävät kommenttinsa valuvat banaalina sanahelinänä. Muka ymmärtävät, eivät he voi ymmärtää.

Millä kielellä tästä puhutaan?

Millä sanoilla tätä kuvataan?

Aluksi minusta tuntui että Kolumbuksen tutkimusretket eivät istuneet tarpeeksi tarinan kontekstiin. Mutta sitten luulen ymmärtäneeni yhteyden ja nautin suuresti Kolumbuksen seikkailuiden elävästä kuvauksesta. Kolumbus-parka uskoi kuolemaansa asti löytäneensä Intian - aivan järkyttävä virhe, kokonaisen maanosan erehdys! Me nykypäivän ihmiset uskomme itsestäänselvästi tuntevamme puolisomme ja lähimmät ihmisemme, mutta kenties olemme Kolumbuksen tavoin erehtyneet. Uskon että jokainen heteronainen menisi shokkiin kuultuaan puolisoltaan tuollaisen ilmoituksen. Itse en ainakaan pysty edes kuvittelemaan miten reagoisin, jos tuo siippa tuossa, yli 20 vuoden avioliiton jälkeen sanoisi jotain vastaavaa. Kompassit eivät toimisi, mantereet häviäisivät, maata ei olisi missään. Tutuksi luulemani elämän kartta näyttäisi pelkkää tasaista valkoista. Todellisuuteni olisi riuhtaistu täysin irti entisestä ja totutusta. Kyllä, aivan varmasti tuntisin itseni myös suunnattoman petetyksi.

Kirjan lähtökohta, tuo yhden perheen elämän mullistava lause on siis jo julistettu maailmalle, mutta tapa jolla Ahava kirjoittaa on koettava itse. Tekstiin uppoutuu, se vie, se hurmaa, se ihmetyttää ja herättää suurta ihailua. Ajatella, että Ahava osaa; ajatella että Ahava uskaltaa avata suuren kriisinsä maailmalle. Hän luo fantastista ja runollista kerrontataidetta omakohtaisesta traagisesta aiheestaan. Taidetta suurella alkukirjaimella. Ehkä tämän vuoden kaunein ja taiteellisin lukemani.

Mitä yritän siis sanoa?

Oli meri, oli tuuli, oli aika.
Oli pöytä, oli keittiö, oli mies. 

Ei ollut mitään.

Vuonna 1974 syntynyt Ahava on kirjailija ja käsikirjoittaja. Hänen esikoisromaaninsa Eksyneen muistikirja (2010) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas, ja hänelle myönnettiin siitä Laila Hirvisaaren rahaston apuraha. Toinen romaani Taivaalta tippuvat asiat (2015) sai EU:n kirjallisuuspalkinnon ja oli Finlandia-palkinnon ja Tulenkantaja-vientikirjapalkinnon ehdokkaana. Ahavan teosten käännösoikeudet on myyty yhteensä kahteentoista maahan.

Henkilöjuttuja lehdistössä, kirjan aihetta sivuten: Aamulehti, HS Kuukausiliite
Muissa blogeissa: Lumiomena, Tuijata, 

Selja Ahava

Ennen kuin mieheni katoaa

Gummerus 2017

*****

Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle