Greben trilleri vie lukijan loskaiseen joulukuiseen Tukholmaan. Suuren vaateliikeketjun toimitusjohtajan Jesper Orren hulppeasta talosta on löytynyt raa'asti murhattu nuori nainen, mutta itse mies on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Epäilykset kohdistuvat heti naissankarina tunnettuun ja omavaltaisilla johtamistavoillaan ammattiyhdistyksen suututtaneeseen ylimieliseen mieheen.Tarinaa valottavat vuorollaan kolme kertojaa. Emma on nuori ja kouluttamaton vaatemyyjä, joka on rakastunut intohimoisesti pomoonsa Orreen. Mies on jopa kihlannut Emman upealla timanttisormuksella, mutta ei yllättäen vastaa enää tytön tekstiviesteihin eikä puheluihin. Suhde on pidetty Orren toiveesta julkisuudelta salassa, sillä mies on toimittajien riistaa. Emman tilanne on vaikea: hän on saanut potkut työstään kun henkilökuntaa vähennettiin ja hän on lainannut miehelle kaikki säästönsä. Missä on unelmien sulhanen, mistä on kysymys?
Rikostutkimusta johtaa viisikymppinen rikoskomisario Peter Lindgren, joka pyytää avukseen tutun profiloijan Hannen. He ovat aiemmin työskennelleet yhdessä, mutta eivät ole tavanneet toisiaan kymmeneen vuoteen, kun yksi yksityiselämän suunnitelma kariutui. Uusi henkirikos muistuttaa tekotavaltaan ja raakuudeltaan pelottavasti kymmenen vuoden takaista tapausta. Matkiiko joku vai onko kyseessä sama tekijä?
Grebe valottaa näiden kolmen kertojan taustoja pikku hiljaa ja vähitellen syntyy kuva siitä, miksi he ovat sellaisia kuin ovat. Niin hyvä kuin työssään onkin, yksityiselämässään Peter on aina ollut vastuuta karttava, sitoutumiskammoinen tyyppi. Miehen ratkaisuja en voinut ymmärtää ollenkaan. Peter on eronnut ja hänellä on poika, jonka elämässä hän isänä loistaa tyystin poissaolollaan. Ankea lapsuus on saanut orvon Emman unelmoimaan paremmasta elämästä, mikä on täysin ymmärrettävää ja oikein.
Hanne tuli minulle lähimmäksi ja asetelma olikin varsin mielenkiintoinen: naisella on diagnosoitu alkava Alzheimer. Pystyykö muistisairas nainen toimimaan terävyyttä vaativassa profiloijan työssä? Hannen pohdinnat ja alati mukana kulkeva muistikirja olivatkin liikuttavia. Mutta en siltikään pystynyt ymmärtämään, miksi hän oli pysytellyt ankeassa avioliitossa määräilevän, narsistisen ja naisissa juoksevan Owensa kanssa. Oliko aviomies onnistunut lannistamispyrkimyksissään vai sinnittelikö Hanne koska kuitenkin arvosti miehensä huolehtivuutta ja taloudellisesti huoletonta asemaa?
Grebe kehittelee sekä tarinaa että henkilökuviaan sujuvasti ja elävästi. Peterin hahmo jäi minusta tosin tavattoman köykäiseksi, Emman ja Hannen kanssa hän onnistui erinomaisesti. Mutta: psykologisen trillerin ensimmäinen ehto on se, että sen on oltava jännittävä. Juonen on oltava niin monimutkainen ja eksyttävä, että lukija pysyy pimennossa eikä arvaa mitä tuleman pitää. Tämä ei nyt valitettavasti toteutunut, sillä Grebe antoi kirjan keskivaiheilla niin selvän vihjeen että arvasin syyllisen. Luin kirjan kuitenkin loppuun varmistaakseni olinko oikeassa. Olin, mutta jännittävyys oli hävinnyt.
Jos tätä kömmähdystä ei olisi tapahtunut, trilleri olisi ollut hyvä. Juoni oli kivasti kehitelty ja kerronta taidokasta. Lopussa oli hiven hiljaista Carpe diem -onneakin. Se että kirjailija kertoi niin tarkkaan rikospoliisi Peteristä ja profiloija Hannesta saa odottamaan sarjalle jatkoa. Toivottavasti eksyttävämmän juonen kera.
Camilla Grebe (s. 1968) on ruotsalainen kirjailija ja liikkeenjohdon konsultti. Hän on aikaisemmin kirjoittanut kolme rikosromaania sisarensa Åsa Träffin kanssa.
Camilla Grebe
Älskaren från huvudkontoret 2015
Suomentanut Sari Kumpulainen
Gummerus 2017
**
Ennakkokapple - kiitokseni kustantajalle
Itse mietin myös tämän lukemista,mutta katsotaan nyt. Minulla pitää myös se juoni säilyä loppun asti että viitsin sen kirjan lukea. Kiitos postauksesta.
VastaaPoistaKiitos Riitta, Laitan Mietintämyssyyn
VastaaPoistaTässä oli niin pieni henkilömäärä, että kyllähän sen syyllisen arvasi, mutta teoksessa oli muita tekijöitä, jotka kiinnostivat. Joissakin trillereissä syyllinen on tiedossa heti alusta asti, mutta ne draaman kaaret ja juonikäännökset tekevät kirjasta luettavan.
VastaaPoistaHanne oli hyvä :)
Kiitos Esther, Kirsti ja Mai kommenteista. Minua ärsytti juonen paljastuminen ja kirjan takasisäkannen nimenomaan juonta kehuvat tekstit. En nykyään lue paljonkaan trillereitä tai dekkareita, mutta toivon jännityksen pysyvän.
PoistaMinä en ensinnäkin kuin tajunnut paljastusta, sillä odotin jotain ihan muuta ja kun tajusin, luin kirjaa kuin sairauskertomusta ja sekin on kiinnostavaa.
VastaaPoista<3
Todella hyvinhän Grebe kirjoittaa Leena! Hannen ja Emman henkilöhahmot olivat upeasti rakennetut. Olin jotenkin lukuhetkellä trillerimäisen jännityksen odotuksessa, että petyin. On uskomatonta miten ihmisen (sairas) mieli voikin olla sekaisin.
Poista