Menestynyt taidemaalari Alicia Berenson elää onnellisessa avioliitossa valokuvaajamiehensä Gabrielin kanssa. Uuden näyttelynsä alla nainen kuitenkin ampuu miehensä hengiltä ja vaikenee teon jälkeen tyystin. Lehdistö ruotii, ihmiset juoruavat ja poliisi tutkii, mutta mitään motiivia tai selitystä teolle ei löydy. Vaikenemisestaan huolimatta Alicia on kuitenkin ilmiselvä syyllinen, tavattiinhan hänet ruumiin viereltä ase kädessään. Psykoterapeutti Theo Faberille Aliciasta tulee pakkomielle, sillä hän on varma, että osaa auttaa naista ja saada tämän kertomaan murhaillan tapahtumista.
Grove on lakkautusuhan alla toimiva oikeuspsykiatrinen hoitolaitos Lontoon liepeillä ja Theo värväytyy sinne töihin välittäen viis laitoksen lakkautusuhasta ja mahdollisesta notkahduksesta omalla urallaan. Hän saa keploteltua itsensä Alician terapeutiksi. Hiljaiset istunnot alkavat, Theo puhuu ja yrittää luoda luottamusta, nainen on ilmeetön ja vaikenee. Kun Alician vahvaa lääkitystä vähennetään, hän hyökkää äkkiarvaamatta ja raivoisasti terapeuttinsa kimppuun. Miksi?
Minäkertojana toimii terapeutti Theo. Hänellä on ollut äärimmäisen onneton lapsuus ja despoottimainen, poikaansa vähättelevä isä. Theo sanoo opiskelleensa psykiatriksi, koska omista kokemuksista ammentaen pystyisi auttamaan lapsena traumatisoituneita potilaita. Sellaisena Aliciakin näyttäytyy tiedotusvälineiden juttujen valossa. Theon näyttelijävaimo Kathy on itsetunnoltaan heikon puolisonsa tuki ja turva; sitä oli Gabrielkin vaimolleen Alicialle. Näillä kahdella henkilöllä on siis paljon yhteistä. Theon kerrontaosuuksien ohella lukija saa tutustua Alician päiväkirjamerkintöihin. Niistä paljastuu kaikenlaista kulissientakaista: pelottava, kodin ympärillä pyörivä ja stalkkaava mies sekä pahoja ristiriitoja galleristin ja langon kanssa.
Michaeliksen kerronta on hyvin juohevaa ja hän luo hienot psykologiset henkilökuvat kahdesta päähenkilöstään. Kirjailija asettuu erinomaisesti Theon nahkoihin ja kerii miehen persoonan auki luku luvulta, ja vähitellen ilmaantuu asioita, jotka asettavat Theoon epäluotettavan kertojan leiman. Jokaisella ihmisellä on heikot, hävettävät ja arat kohtansa - ja Theolle tämä arka kohta on vaimo Kathy. Alician pesoona avautuu hänen päiväkirjoissaan ja maalauksissaan. Heti murhan jälkeen Alicia maalasi teoksen nimeltä Alkestis, joka viittaa Euripideen draamaan, ja Theo yrittää selvittää mikä symboliikka maalaukseen kätkeytyy. Laitoksessa ollessaan Alicia maalasi mm. Groven ilmiliekeissä ja sen tulipätsistä pelastautuvan miehen ja naisen: itsensä ja terapeuttinsa. Maalauksessa Theo kantaa Aliciaa turvaan, ja tulkinta voisi enteillä hyvää: Alicia luottaa psykiatriinsa ja kokee tämän pelastajakseen.
Juonen koko kuvio kaikessa mielikuvituksellisuudessaan paljastuu vasta kirjan loppupuolella. Sitä ennen kirjailija jakelee muutamia epäilyksiä herättäviä vihjeitä murhaillan kulusta. Hiljainen potilas oli mukaansatempaava lukukokemus. Psykoterapian käytänteitä puitiin paljon Groven tiimipalavereissa, mikä oli mielenkiintoista. Hyytävää jännitystä Michaelides ei tarjoile, mutta raadolliset ja tarkat henkilötutkielmat kyllä.
Alex Michaelides - Hiljainen potilas
Alkuteos The Silent Patient 2018
Suomentanut Antti Autio
Kannen suunnittelu Anne Twomey
Gummerus 2019
Ennakkokappale kustantajalta - kiitos
_______________
Kirjasähkökäyrä, Mummo matkalla, Tuijata
Kirjailijan kuva Andrew Hayes-Watkins
Lontoossa asuva Alex Michaelides syntyi Kyproksella 1971 ja on käsikirjoittanut elokuvan The Devil You Know (2013) ja toiminut yhtenä käsikirjoittajana elokuvassa The Brits are Coming (2018). Tästäkin on suunnitteilla eklokuva.
Mielenkiintoinen psykologinen trilleri. Mukava lukea trilleri, jossa käsitellään muitakin aiheita kuin väkivaltaa.
VastaaPoistaAivan samaa mieltä Mai, minä pidin.
PoistaTästä kirjasta olen ollut kiinnostunut etukäteen. Nuo psykologiset kuviot vaikuttavatkin kiinnostavilta, mutta jos tämä on niitä trillereitä, joissa ei juuri ole jännitystä, se on harmi.
VastaaPoistaToki siinä mielessä jännitystä, että halusi tietää koko kuvion. Mutta minä en kokenut tätä erityisen jännittäväksi. Hienosti kerrottu kyllä.
PoistaMain kanssa samoilla linjoilla: tuoreenoloinen kerronta, kiinnostavat aiheet psykologia, Alkestis ja kerrankin ei lukiessa tarvinnut pyyhkiä eikä väistellä suolenpärskeitä tahi muita ellotuksia.
VastaaPoistaEi hyytävää, mutta hyvätasoista ja edukseen genrestä poikkeavaa;)
Tämä oli todella vaivaton lukea; jollain tavalla Michaelides vei tämän lukijan taikapiiriinsä. Sujuva suomennoskin tottakai!
PoistaTämä tuli minulle postissa, mutta en ole ehtinyt kirjaa vielä aloittamaan. Vaikuttaa kyllä kiinnostavalta.
VastaaPoistaHei Jonna,
Poistamelkoisen hurja kuvio tässä. Bloggauksessa ei voinut liikaa juonta raottaa.