Siirtymä on Cuskin kirjailija Fayesta kertovan trilogian toinen osa. En oikein päässyt Ääriviivojen tekstin imuun, mutta nyt tiesin paremmin mitä odottaa. Cuskin kerrontatyyli on samantapainen: Faye keskustelee syvällisesti jokaisen tapaamansa ihmisen kanssa. Teksti oli tässä toisessa osassa menevämpää, mielenkiintoisempaa ja tempaisi paremmin mukaansa.
Uhkarohkeasti Faye on poikineen hankkinut asuntorähjän Lontoosta, melko läheltä paikkaa, jossa hänen nuoruudenaikainen poikaystävänsä Gerard asui ja asuu edelleenkin. Uusi koti on aivan järkyttävässä kunnossa ja vaatii perusteellisen remontin, minkä vuoksi lapset joutuvat muuttamaan isänsä luo. Faye elää pölyn ja hävityksen keskellä, ja alakerran iäkkään avioparin silmätikkuna ja vihan kohteena.
Jokainen tapaaminen poikii syvällistä ajatustenvaihtoa, niin kiinteistönvälittäjän, kampaajan kuin kirjoittajaopiskelijankin kanssa. Remonttimiesten pomo Tony on albanialainen, ja hänen työntekijänsä Pavel puolalainen. Pavel kaipaa syvästi kotiaan ja perhettään Puolassa, ja mies tuo esille sen, miltä tuntuu kun ei osaa ilmaista itseään vieraalla kielellä. Ex poikaystävä Gerard on nyt koti-isä ja hänen tapaamisensa tuo Fayen mieleen syyllisyydentuntoja ja muita muistoja. Cusk aloittaa jännästi uuden luvun uuden ihmisen kanssa ilman johdantoa, hyppäämällä suoraan asiaan.
Herkullisin kohtaus on teoksen viimeinen, jossa Faye vierailee päivälliskutsuilla serkkunsa Lawrencen uusperheen luona. Tilaisuudesta muodostuu totaalinen farssi, kun kaikki paikalla olevat lapset purskahtavat itkuun kananpoikalautastensa äärellä ja isäntäväki ryhtyy kinastelemaan keskenään. Lawrence osoittautuu despoottiseksi, uutta vaimoaan Eloisea kovin ottein määräileväksi mieheksi. Itkuun ja hammastenkiristykseen päättyneiden ankeiden juhlien jälkeinen aamutunnelma on varmaan monelle tuttu:
Kun aamulla heräsin, oli vielä pimeää. Alakerrassa illallisen rauniot olivat edelleen pöydällä. Kynttilät olivat kovettuneet sulaneisiin muotoihin. Likaisten lasien ja ruokailuvälineiden joukossa lojui ryppyisiä ruokaliinoja. // Huoneen perältä ovenraosta näkyi sinistä valoa. Kuulin television kuiskeen ja näin hahmon, joka vilahti hetkeksi esiin. Tunnistin Eloisen siluetin, hänen ohuen yöpaitansa ja nopsan paljaan jalan. Ikkunan takana levisi outo maanalainen valo, joka hädin tuskin erottui pimeydestä. Tunsin muutoksen alapuolellani, liikkeen syvällä pintojen alla, aivan kuin mannerlaatat olisivat liikkuneet sokeina mustissa uomissaan. Etsin laukun ja auton avaimet ja lähdin talosta hiljaa.
Yllä oleva sitaatti on esimerkki Cuskin hienosta tyylistä ja Kaisa Katteluksen taitavasta suomennoksesta. Faye tuntee siis muutoksen luissaan ja ytimissään. On mielenkiintoista nähdä repäiseekö Faye - ja millä tavalla - trilogian päätösosassa, jonka suomennos on tulossa ensi keväänä. Cuskin teksti on hienosti virtaavaa ja helppolukuista, mutta en tiedä jäikö mitään pysyvämmin mieleen. Ehkä ihmissuhteiden kinkkiset kiemurat eivät jaksa juuri nyt kiinnostaa. Cusk piilottaa omat / Fayen ajatukset taitavasti vuorosanoihin, enkä oikein vieläkään päässyt selville Cuskin missiosta tai sanomasta. Sekö, että jokaisen ihmisen elämään mahtuu sekä ns. onnistumisia ja epäonnistumisia? Sekö, että elämä virtaa ja meidän on elettävä kuormiemme kanssa? Ihmisten monet ja erilaiset kohtalot valottuvat toki kohtaamisten ja dialogien kautta.
Rachel Cusk - Siirtymä
Alkuteos Transit 2016
Suomentanut Kaisa Kattelus
S & S 2019
Kirjastosta
_______________
Kirjaluotsi, Lukuisa, Tuijata
"Ääriviivoista tutun säälimättömän tarkan ja älykkään tarkastelun kohteena ovat jälleen parisuhteet, perheet, muutoksen vääjäämättömys, henkilökohtaisen vastuun ulottuvuudet sekä tarinat, joita itsestämme kerromme." - S&S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.
Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.